Tänään se taas alkoi! Nimittäin #Evekin kuvaukset ja syksyn eka jakso julkaistaan 28.9. Oli ihan mahtavaa palata studiolle ja nähdä kaikki tutut naamat taas monen kuukauden jälkeen. Jutut lähti kuitenkin liikkeelle heti tutun levottomina ihan kuin ei oltais mimmien kanssa erossa oltukaan. 

Nää kuvauspäivät on meidän stylistin ja maskeerajien ansiosta aina ihan elämyksiä, kun kerta toisensa jälkeen ne kehittelee meille niin huikeita ja värikkäitä lookeja. Kuljettuani koko kesän tukka samanlaisella sykeröllä, tulee kaikki kuvauspäivien kampausväkerryksetkin todellakin tarpeeseen, jotta muistan taas miten monipuolinen kuontalo mulla oikeasti on. Jos sitä inspiroituis taas itsekin vähän enempi taiteilemaan kiehkuroidensa kanssa nyt syksyllä.

Huikeita kaunottaria ja älyköitä studio täynnä!

Ja ai että, tätä mä olen odottanut, että pääsee taas näkemään miten siitä aamun röllipeikosta kuoriutuu maskihuoneessa jotain lähes tunnistamatonta! Tän päivän lemppari kuvapari on tässä. 😀

On niissä sama muija, uskokaa tai älkää. 

Näitä ammattilaisen loihtimia meikkejä tuijotellessa mä aina vannon, että mä opettelen ton homman itsekin paremmin, mutta ei musta sitten kuitenkaan ikinä aamuisin ole niin perusteelliseen tuhertamiseen. Mutta kyllä sieltä väkisinkin aina jotain vinkkejä ja ideoita nappaa. Nyt esimerkiksi meni tänään naamaan läträtty Make Up Foreverin HD Foundation stick ostoslistalle, sillä meikkipussistani ei löydy tällä hetkellä yhtään kovin peittävää meikkivoidetta vaan ainoastaan kaikkia kepeämpiä tuotteita. Myös muutossa löytyneiden irtoripsikokoelmieni käyttöönotto sai taas ihan uudenlaista pontta katsellessani tänään peilistä miten hurjasti lisätupsut tuovat näyttävyyttä katseeseen.

Kuvissa näkyy muuten hyvin myös mun uus tukkaväri. Annoin Maikulle perjantaina vapaat kädet sävyn suhteen ja tuollainen viininpunaiseen taittava tumma siitä tuli. Tykkään kovin. Mutta saa nähdä miten kammottava juuri kasvu tän kanssa tulee. Ehdin jo niin tottua melko luonnollisen värisiin hiuksiin, joissa juurikasvu ei paljoa erottunut, eikä värjäämisellä siksi ollut ikinä kauhea kiire. Mutta näin tumman sävyn kanssa joutunee käymään kampaajalla vähän tiheämpään. Huono juttu kaltaiselleni kampaamolaiskiaiselle. Mutta toisaalta nyt syksyn kuvauksien ajan on kyllä muutenkin pidettävä reuhkastaan vähän parempaa huolta. Ei kärsi kasvattaa sivumarsujakaan sellaisiin mittoihin kuin kesällä. 😀

Nythän on kovasti meikittömyys nosteessa useampienkin superstarojen (kuten Alicia Keys) alettua puhumaan luonnollisen kauneuden puolesta, mutta kyllä mä nyt ainakin tänään liputan ton pakkeloidun lärvin puolesta!

Ei mulla ole mitään tuota minun paljasta ja luonnollista naamaakaan vastaan, elän ihan sujuvasti arjessa myös ilman ehostusta, mutta kyllä nää meikkileikit on kuitenkin ihan sairaan hauskoja. Mitä jos arvostettais ihan kaikenlaista kauneutta, niin luonnollista kuin tollaista taidolla naamaan maalattuakin!

PS. Olen nyt työreissulla huidellessa melkoisen paljon aktiivisempi Instagramissa kuin täällä blogissa, joten klikkaa ihmeessä seurantaan @vieruska!


Uusi osoite, uudet asukuvausmaastot! Siinä yksi asia, jota olen fiilistellyt täällä uudessa kodissa. Viime päivinä olen tuntenut iloa myös ainakin seuraavista asioista:

  1. Täyskokoinen astianpesukone (vanhassa kämpässä oli sellainen mini, johon mahtui ehkä viisi lautasta ja kuusi mukia)
  2. Sauna
  3. Meidän ikkunoista näkyy puita!
  4. Tää yhtenäinen olohuone-keittiö-ruokailutila on mahtava! (suhtauduin asiaan aluksi epäileväisesti, koska olin tottunut aina erilliseen keittiöön)
  5. Olohuoneen valoisuus
  6. Tämä uusi asunto on jotenkin vaan hirmuisesti kodikkaampi kuin edellinen
  7. Kylppärissä on tilaa kuivattaa pyykit (vanhassa asunnossa pyykkitelineet rojotti olohuoneessa tai vierashuoneessa)
  8. Puisto, jonka varrella asuntomme on, on suosittu koiranulkoilutusreitti, joten näen parvekkeella kyyläten paljon hauvoja

Oon niin iloinen ja onnellinen just nyt, ihan kaikin puolin. Muuttostressi ohi, tämä viikko lomaa, syksyksi luvassa riittävästi töitä, pahimmat flunssapäivät alkaa olla jo takana ja yleisesti vaan aika iloinen ja toiveikas olo on taas palannut. 

Paremmat fiilikset näkyvät myös pukeutumisessa ja päälle tekee mieli kiskoa muutakinkuin lököfarkkuja ja bändihuppareita. Toki asiaa edesauttaa myös se, että vaatteet ovat vihdoin löytäneet paikkansa kaapeissa jätesäkkien ja muuttolaatikoiden sijaan ja ovat jäleen löydettävissä. 

Tämän päiväinen mekko + rotsi -yhdistelmä on kenkiä ja korviksia myöden prikulleen sama setti, joka mulla oli päälläni teilun viikon takaisella Amorphis-keikalla. Tää meni heittämällä listalle "asut, joissa tunnen itseni upeaksi". Ja miten kauan mä sinistä väriä vihasinkaan! 😀

Mekko on sama Junarosen mekko, johon ihastuin jo sovitellessani sitä viime talvena merkin showroomilla. En sitten tykästymisestäni huolimatta saanut aikaiseksi tilata kolttua nettikaupasta sen tultua myyntiin ja sähkönsininen unelma jäi sitten hieman unohduksiin. Mutta heinäkuussa ollessamme Iinan kanssa risteilemässä Viking Gracella, hyppäsi Tax Free -myymällän tangosta kätöseeni viimeinen kipale kyseistä vaatetta ja justiinsa minun koossani, joten olihan se vihdoin ostettava. Ja hintakin oli laivalla iloisesti -25% halvempi kuin maissa. 

mekko-Junarose/rotsi-Saki/sandaalit-H&M/laukku-Zara/korvikset-Unique Design by Maria

Jos jotakuta teistä kiinnostaa tuo mekko, niin sitä löytyy Junarosen oman nettikaupan lisäksi ainakin Asokselta ja sieltä vieläpä todella hyvällä alennuksella! Oma mekkoni on kokoa M.

Ja nyt syksyyn on tullut samasta mekosta pitkähihainen versio mustana!

 


Saakeli, oon elänyt stressissä tän muuton takia jo viikkotolkulla, mutta ihan oikeasti päästään vasta tällä viikolla muuttamaan. Ja sehän tässä nyt stressaakin, kun tavallaan aikaa on ollut jo pari viikkoa, mutta kun on sata muutakin rautaa tulessa, niin aika ei oo vaan riittänyt. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt menneenä viikonloppuna olis saatu kannettua kamoja uuteen kotiin, mutta saatiinkin vasta eilen siellä viimeistelyhommat, kuten listat ja pistorasiat sun muut paikoilleen ja siivottiin remppailuiden jäljet. 

Mä en ole moneen vuoteen itkenyt oikein ikinä mistään ja milloinkaan, mutta viime viikolla tuli kyllä tirautettua jokunen stressiväsymyskyynel, kun oon ollut ihan paniikissa, että missä helvetin välissä kaikki hommat oikein tehdään. Mä jotenkin ihan säikähdin, sitä, että mua alkoi oikeasti itkettää, koska se ei vaan ole aikoihin ollut mun tapa reagoida mihinkään.

Tommi on yrittänyt mua rauhoitella, että "moni ihminen muuttaa ihan yhdessä päivässä", mutta kun ongelma tässä on se, että ei ole sitä yhtä päivää, jolloin oltais molemmat vapaana. Ja on ihan helvetisti kamaa vielä pakkaamattakin. On niin sanotusti paletti levällään ja se aiheuttaa mulle kurkkua kuristavan stressin. Eikä tätä aikataulupaniikkia oikein helpota se, että mulla olis tällä viikolla keskiviikko ja torstai koulua Tampereella. Joudun lintsaamaan ainakin toisen päivän.

tutulta ostetut vanhat yöpöydät pääsi jo uuden kodin makkariin

Ja nyt mä mietin sitäkin, että pitääkö mun vaan unohtaa koko kesän ajan eniten odottamani juttu, ja myydä pois lauantain Amorphis-keikan lippu. Amot siis esiintyy Helsingin juhlaviikoilla ja olen ostanut lipun jo pari kuukautta sitten ennen kuin oli aavistustakaan tästä muutosta ja mä olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, mutta nyt mä mietin pitääkö se kuitenkin jättää väliin. Tommi kyllä kannustaa mua menemään ja on ihan varma, että jostain tähän viikkoon ilmestyy tunteja jolloin tää paska lapioidaan. Osaisinpa olla yhtä rauhallinen kuin hän. Kun ei tässä varmaankaan oikeasti ole mitään hätää ja me ehditään ihan hyvin saada kaikki kuntoon, mutta mut vetää vaan kireelle kuin viulunkieli se, että samaan aikaan to do -listalla pyörii päivätöiden ohella tehtävät omat työt ja koulukin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja se, että mä kuvittelin että tässä vaiheessa kuuta meillä olis oikeestaan ollut toi muutto jo suurin piirtein hoidettuna. 

Eilen nautittiin eka yhteinen illallinen uudessa kodissa, kun siivoamisen ja viimeistelyhommien lomassa hotkittiin pizzaa. Muita ruokailuvälineitä ei paikalta vielä löytynyt kuin Tommin remppapuukko ja tapettien poistossa käyttämäni veitsi. 😀

Pari viikkoa sitten ostettu sohva saatiin kasattua paikoilleen eilen

Tänään käytiin noutamassa Tori.fistä löytämäni upea 60-luvun kirjakaappi. 

Että vähän itkua ja hammasten kiristystä täällä siis, mutta huomisilta on pyhitetty tavaroiden pakkaamiselle, joten jospa siellä pian näkyy valoa tunnelin päässä. Reilu viikko enää, ja sitten on ohi muuton lisäksi myös kesäduuni ja luvassa on ehkpä jopa viikon loma. Sen voimalla eteenpäin.

PS. Sain tänään hullun ajatuksen.. Ajattelin, et jos ostaisin kesäasunnon! Pitänee varata aika pankkiin. Mut tää ajatus ja sen edistäminen saa kyllä nyt oottaa ensi viikkoa. 

PPS. Mä pahoittelen tätä jo toista kitinäpostausta vähälle aikaa, mutta ei nyt vaan irtoo iloisempaa ennen kuin tää kuristava stressi lakkaa