Nyt on hyvä. Siis just tämä viikko tällaisena kiireettömänä, on hyvä ja tuli todella tarpeeseen. Olen eilen ja tänään lojunut sängyssä yhteentoista saakka ja tehnyt iltapäivällä muutaman tunnin töitä. Eilen oli yksi lehtikeikka, huomenna lyhyt yrityskuvaus ja perjantaina on tiedossa yksi lapsikuvaus. Muuten ei ole tälle viikolle keikkaa tai SK-työvuorojakaan.

Tämän voisi toki ajatella myös yrittäjän painajaisviikoksi, kun laskutettavaa ei kummoisia summia synny, mutta otan tästä ja muutamasta seuraavasta rennosta viikosta nyt ilon irti ja yritän ladata akkuja uuteen vuoteen. Ja pääsin sitä paitsi jo selkeästi yli loka-joulukuu -ajanjaksolle asettamani laskutustavoitteen yli. Joten hiphuraa, saa tässä välillä vähän löysäilläkin. Jos olis oikein aikaa ja jaksamista tehdä jopa kunnon joulusiivous! 

Tämän hetken muita hyviä asioita on mm.

– Juuri äsken syöty siskonmakkarakeitto, joka oli maustettu ripauksella chiliä

– Lumisade, joka muuttaa maiseman kauniiksi edes hetkeksi ennen kuin plussakelit palaavat

– Viime viikkojen hyvä tuuri tukkatötteröiden kanssa. Meillä on hiusteni kanssa ollut harvinaisen hyvä yhteisymmärrys. 

– 36. Se on sittenkin ihan hyvä ikä. En kuollutkaan ikäkriisiin kuten kuvittelin. 

– Puhtaat pellavalakanat. Pitkään nukkuminen on erityisen nautinnollista juuri sänkyyn vaihdetuissa pellavalakanoissa.

– Ilmoittautuminen tammikuussa järjestettävään viikonlopun mittaiseen juontaja-koulutukseen. Asia kiinnostunut jo pidempään, joten nyt tartun härkää sarvista, tai siis… mikrofonia varresta.

– Kadulla vastaan tullut villapaitaan pukeutunut koiranpentu, jota sain silittää pyydettyäni kauniisti lupaa. 

– Hyvin käynyt korvakorukauppa. Vielä on kuitenkin monta kivaa paria jäljellä! 

– Ensi kesän varmistuneet työsuunnitelmat.

– Uusi vuosi on pian täällä! Vaikka mikään ei muuttuiskaan sen kummemmin, niin uusi vuosi tuo aina tunteen, kuin mikä tahansa ihana olisi mahdollista. 

 

tunika – KappAhl XLNT (saatu) / neuletakki – Vila / korvikset – Aarikka

Pitkät nahkasaappaat kaivettu kellarista, se on siis talvi nyt! Mut hyvin tarkenee vielä 60 denierin perussukkiksilla. Villaiset saavat vielä odottaa vuoroaan.

 

 


Mun odotukseni päättyi vihdoin! Olympuksen O-MD E-M1 Mk II -runko ilmestyi jo ihan viime vuoden lopulla, mutta päätin tuolloin sinnitellä vielä jonkin aikaa edellisellä aiemmalla E-M1 -kamerallani. Nyt kuitenkin otettuani toiminimeä perustaessa pienen lainan kalustohankintoja varten, pistin viimein tilaukseen tuon MK II:sen ja 12-100 mm 4.0 IS Pro -linssin. Eilen ne sitten saapuivat ja vitsit miten sitä voikin olla uusista työkaluista ihminen iloinen! Siitä on kuitenkin jo neljä vuotta, kun olen viimeksi päivittänyt kameraa, joten jo oli aikakin. 

Onneksi tänään oli tuttu ihminen kuvattavana, niin ei niin hävettänyt vaikka muutaman kerran ihan ääneen huokailinkin tuoreen vehkeeni ihanuutta melko lepertelevin sanakääntein. Vaikka kamerarungon koko ei kasvanut edellisestä versiosta kuin muutamilla milleillä, tuntuu sen kahva käteen esi-isäänsä paremmalta. Ja suljinäänikin kuulosti korvaani jotenkin kauniimmalta. Ihastuksen huokaisuja aiheuttaa myös järjettömästi edellistä versiota parempi kuvanvakaaja, joka yhdessä tuon 12-100 linssin vakaajan kanssa pystyy lähes ihmeisiin. 

Harmillisen vähän ehdin tänään kuitenkin vielä uutukaisella kuvata, vain yhden keikan. Loppupäivä meni koneen äärellä kuvia käsitellen ja muita töitä tehden. Just nyt kun olis hinku vaan pistää suljinta laulamaan, niin pitääkin lähteä muutamaksi päiväksi työreissulle ja seuraavat kuvauskeikat on vasta lauantaina. Miettikää nyt sitä tilannetta, kun olette vastarakastuneita, mutta pitääkin olla monta päivää erossa!

Jos jotakuta tämän Olympuksen lippulaivamallin speksit kiinnostaa, niin löytyvät täältä.  Linssi puolestaan on tämä. 

Olympuksella on muuten nyt menossa cashback-kampanja, joten esimerkiksi tuon E-M1 MKII:n ostaessa saa 200 € takaisin, kun rekisteröi ostoksensa kampanjasivulla helmikuun 15. päivään mennessä. Siellä on myös muutamia linssejä tarjolla 50-100 € cashbackillä. Pitääkin muistaa itse naputella heti tuo hyvityslomake tämän postauksen jälkeen!

Pukeuduin tänään sävysävyyn uuden rakkaani kanssa, eli mustiin. Tällä samalla huppariasulla sujui mukavasti myös eilinen työpäivä Satakunnan Kansassa. 

Pienenä piristyksenä jalasta löytyi kuitenkin Adidaksen leopardikuvioiset ZX Fluxit. Minä näitä himoitsin jo aikanaan, kun tulivat myyntiin, mutta ehtivät joka paikasta loppua todella nopeasti. Niinpä ilahduinkin suuresti, kun löytyivät vähän käytettynä Zadaasta. Minulla on siis ollut tätä kyseistä lenkkarimallia jo kahdet aiemminkin. (Tai siis toiset niistä käytössä edelleen, mutta salamakuvioiset taisin hiihdellä jo ihan puhki)

Mulla olis muuten melkoinen läjä vaatteita ja kenkiä, jotka joutaisi myyntiin ja ajattelin ne naputella jossain kohti joutessani tuonne Zadaahan. Jos siis mun kamppeet kiinnostaa, kannattaa ladata appi jo valmiiksi, jos et sitä vielä käytä!

housut – Marks & Spencer / huppari – Ellos / lenkkarit – Adidas

Tänään on siis ollut pitkälti toimistopäivä, mutta huomisaamuna bussin nokka ottaa suunnaksi Helsingin. Käyn kouluttautumassa pari päivää videohommien tiimoilta ja huomenna on vuorossa mallikeikka KappAhlin ja Me Naisten tilaisuudessa. Ei siis taaskaan pääse työviikko tylsäksi käymään, kun viikonlopuksi saa sitten jälleen palata lehtikuvauksen pariin.  ​​​​​​(Uudella kameralla, jee!!)

Muuten ihan kivakin tää tylsä työasu, mut edelleen ällöttään noi sukat. Voi kun minäkin tarkenisin edelleen paljain nilkoin kuten kaikki kaupungilla kulkevat teinit näyttää tekevän. 😀


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Just nyt kun elämä ei oo yhtään mitään muuta kuin melkoisen rapaista arkea, niin sitten onkin just arkikuvien postaaminen ihan retuperällä. Kun vaan ryntäilee paikasta toiseen, koittaa parhaansa mukaan suorittaa to do -listaa ja koittaa epätoivoisesti saada riittävän pitkät yöunet väleihin, niin just niiden arkihetkien dokumentoiminen vaan unohtuu.

Tämän viikon meininkiä sivusinkin jo edellisessä postauksessa stressistä ulistessa. Muuta ei ole tähän viikkoon mahtunut kuin töitä ja unta. Mutta tilanne on näin tuoreelle yrittäjälle toki varsin mieluinen. Mahtavaa, kun saa tällaisen vauhdikkaan startin ja sitä myötä puskurirahaa niitä hiljaisempia hetkiä varten. 

Yhden pienen hengähdyshetken onnistuin kuitenkin töiden keskelle tänään raivaamaan, kun appiukko puolisoineen kutsui meidät syömään. Jouduin kyllä olemaan se epäkohtelias tyyppi, joka todellakin vain söi ja lähti samointein takaisin työmaalle, mutta oli ihanaa istua kolmen ruokalajin verran valmiiseen pöytään.

Tietokoneen ääressä nautitun valmissalaattilounaan jälkeen illallisen etanat, poronkäristys ja perunamuusi sekä juustoleipä hillon kera olivat aivan taivaallista! (Ja kyllä, se on juustoleipä eikä leipäjuusto, ette pysty kääntämään tässä asiassa kainuulaisen päätä)

Mä tykkään kyllä syödä etanoita, mutta mä en halua koskaan nähdä niitä möykkyjä kovin tarkkaan. Ne on mun mielestä jotenkin pelottavan näköisiä. Eli mitä paremmin kuorrutteella naamioitu etana, sitä parempi. 

Huomenna onkin sitten vuorossa puolittainen vapaapäivä, kun suuntaan Helsinkiin I love me -messuille Iinan kanssa. Pikkuisen pitää kääntää kytkintä kuitenkin työasentoonkin.

Osallistun messuilla klo 15.00 Suomen tekstiili ja Muoti  ry:n paneelikeskusteluun aiheesta Oman tyyli ja pukeutumisen ilo. Kanssani lavalla keskustelemassa Nanson pääsunnittelija Noora Niinikoski ja muotisuunnittelja Teemu Muurimäki. Jos olet tuolloin messukeskuksessa, niin tule kuuntelemaan!