Juuri kun oli taas pitkään ollut sitä mieltä, että mun elämä on ihan armottoman tylsää, niin kylläpäs sitten taas tapahtuukin. Tämä on ihan raivostuttavaa, kun joku sanoo, että jotain jännää on tiedossa, mut en voi vielä kertoa, mutta sanon nyt silti just niin.

Ei nyt mitään maata mullistavaa ole luvassa, mutta kuitenkin juttuja, jotka sai itselle todella leveän hymyn huulille. Odotan siis innolla helmikuuta ja sen mukanaan tuomia uusia mielenkiintoisia kokemuksia. Näistä lisää sitten, kun lopputulokset on nähtävillä. 

Myös viime viikonloppu kuului sarjaan uutta ja jännää sillä osallistuin kaksi päivää kestäneelle juontaja-kurssille. Olin miettinyt asiaa jo muutaman vuoden ja nyt sattui sopiva kurssi kohdalle.

En tiedä päädynkö koskaan mitään varsinaisesti juontamaan, mutta kyllähän tuota itselle tulee työn puolesta eteen monenlaisia esiintymistilanteita, joita ajatellen kurssin opeista on jo hurjasti hyötyä. Viikonlopun aiheisiin kun mahtui juontokäsikirjoittamisen lisäksi mm. puhetekniikkaa ja äänenhuoltoa. Myös improharjoituksia ehdittiin tekemään käsikirjoitettujen juontoharjoitusten lisäksi. 

farkut- Junarose / neule – Ellos / takki – Cubus / kengät – CAT / huivi – Becksöndergaard

Parasta kurssissa oli se, että pienen ryhmäkokomme vuoksi ehdimme kaikki osallistujat saada todella paljon yksityiskohtaista palautetta suorituksistamme. Jo kahdessa päivässä esiintyminen parani kaikilla huomattavasti, kun ammattilaiset nappasivat kiinni maneereihin, puhetempoon ja hassuihin intonaatioihin.

Myös kannustavaa palautetta muistettiin antaa kehityskohteiden luettelemisen lisäksi. Itse sain sekä kouluttajilta että muilta kurssilaisilta hyvää palautetta äänestäni, jota on kuulema miellyttävä ja helppo kuunnella. Jee, hyvä alku sekin jo on! Tuli siis kaikin puolin hyvä mieli viikonlopusta. Siitä että ylipäätään osallistuin ja siitä, että opin paljon uutta. 

Positiivisia fiiliksiä siis pitkästä aikaa. Nämä muutamat hymyä huulille tuovat jutut ovat hieman auttaneet viime aikoina vallalla olleeseen mielen mustaan. Kun saa jotain mitä odottaa, olipa ne sitten kuinka pieniäkin juttuja, niin pääsee taas hetken aikaa eteenpäin. Tällaista se tahtoo olla, aaltoliikettä. 

Positiivista on muuten myös se, että löysin Zalandon alesta nuo uudet Junarosen vaakeat kulutetut farkut entisten perseestä ratkenneiden lemppareiden tilalle. Nää on ainakin lähestulkoon samanlaiset kuin aiemmat puhkikäyttämäni.

Tiedättehän sen epätoivon, kun joku ihan lempivaate hajoaa? Se on riipivää ja sitä on ihan varma, että mikään ei koskaan voi korvata tuota menetystä. Ja vaikka olis ihan samanlaisetkin, niin ainakin tälleen farkuissa ei ne uudet oo siltikään sama asia kuin ne vanhat päälle muotoutuneet. Mut ehkä näistäkin tulee vielä yhtä ihanat kuin entisistä. RIP lempifarkut!


Kirjoitin masennus-postauksessa siitä, että multa puuttuu haaveet. Se on ollut jo pitkään epämukavuutta aiheuttanut asia mielessäni. En tiedä mitä haluaisin elämältä. Pysyä vai irrottautua. Valitako pysyvyys vai vaihtelu. Näennäinen turva vai epävarma vapaus. Mennä oikealle vai vasemmalle. Sulkea ovia vai avata.

Vuodet vierii, aikarajat menvät umpeen. Tiettyihin risteyksiin ei enää voi peruuttaa. Hölmöjä ympäripyöreyksiä, mutta pätevät moniin asioihin. Pitkään on ollut tyyntä. Tai oikeastaan yllättäviä myötätuulen puuskia sunnasta jota ei itse ole osannut edes toivoa.

Vaikka monissa asioissa olen oppinut ajattelemaan paljon positiivisemmin kuin joskus ennen, niin siitä ajatuksesta en pääse yli, että hyvän kauden jälkeen seuraa aina joku hurrikaani. Pitäisi osata ottaa rennosti ja nauttia hetki tylsyydestä ja tuulettomuudesta, mutta mielessäni näen jo myrskyn.

Tällä hetkellä myrskyvaroitusta on taas aiheuttanut vanhat sairastumisen pelkoa aiheuttavat triggerit. Vasen peukalonivel on kipuillut jo viikkoja. Se, jos mikä on minun kirjoissani pelottavaa. Siihen kun yhdistyy viime päivinä ilmaantunut jumitus päätä käännellessä ja ajoittaiset epämiellyttävät tuntemukset leukanivelessä, niin muistot viekin taas vinhaa vauhtia viime vuosikymmenelle.

Järki sanoo, ettei näillä kaikilla asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kehoon jäänyt muistijälki lietsoo pelkoa. Päätinkin nyt rauhoittaa näiden aioiden osalta mieleni heti alkuunsa ja varasin ensi viikoksi ajan lääkärille. Haluan sanoa pelkoni ja sitä aiheuttavat menneet asiat ääneen ja toivon saavani jotain rauhoittavia lausuntoja. Ehkä tämä on nyt vain mielen ja ruumiin yhteispeliä. Mieli siellä peukalossa kenties vain kipuilee. 

neulehousut – Marc O’Polo / pusero ja takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Wonders, Zio (saatu) / korvikset – H&M

Huomasin tänään, että punaiseen takkiin pukeutuminen saa oloni tuntumaan jotenkin maagisesti todellisuutta pirteämmältä. Pienillä asioilla sitä voi joskus itseään hieman huijata. 


Nyt on hyvä. Siis just tämä viikko tällaisena kiireettömänä, on hyvä ja tuli todella tarpeeseen. Olen eilen ja tänään lojunut sängyssä yhteentoista saakka ja tehnyt iltapäivällä muutaman tunnin töitä. Eilen oli yksi lehtikeikka, huomenna lyhyt yrityskuvaus ja perjantaina on tiedossa yksi lapsikuvaus. Muuten ei ole tälle viikolle keikkaa tai SK-työvuorojakaan.

Tämän voisi toki ajatella myös yrittäjän painajaisviikoksi, kun laskutettavaa ei kummoisia summia synny, mutta otan tästä ja muutamasta seuraavasta rennosta viikosta nyt ilon irti ja yritän ladata akkuja uuteen vuoteen. Ja pääsin sitä paitsi jo selkeästi yli loka-joulukuu -ajanjaksolle asettamani laskutustavoitteen yli. Joten hiphuraa, saa tässä välillä vähän löysäilläkin. Jos olis oikein aikaa ja jaksamista tehdä jopa kunnon joulusiivous! 

Tämän hetken muita hyviä asioita on mm.

– Juuri äsken syöty siskonmakkarakeitto, joka oli maustettu ripauksella chiliä

– Lumisade, joka muuttaa maiseman kauniiksi edes hetkeksi ennen kuin plussakelit palaavat

– Viime viikkojen hyvä tuuri tukkatötteröiden kanssa. Meillä on hiusteni kanssa ollut harvinaisen hyvä yhteisymmärrys. 

– 36. Se on sittenkin ihan hyvä ikä. En kuollutkaan ikäkriisiin kuten kuvittelin. 

– Puhtaat pellavalakanat. Pitkään nukkuminen on erityisen nautinnollista juuri sänkyyn vaihdetuissa pellavalakanoissa.

– Ilmoittautuminen tammikuussa järjestettävään viikonlopun mittaiseen juontaja-koulutukseen. Asia kiinnostunut jo pidempään, joten nyt tartun härkää sarvista, tai siis… mikrofonia varresta.

– Kadulla vastaan tullut villapaitaan pukeutunut koiranpentu, jota sain silittää pyydettyäni kauniisti lupaa. 

– Hyvin käynyt korvakorukauppa. Vielä on kuitenkin monta kivaa paria jäljellä! 

– Ensi kesän varmistuneet työsuunnitelmat.

– Uusi vuosi on pian täällä! Vaikka mikään ei muuttuiskaan sen kummemmin, niin uusi vuosi tuo aina tunteen, kuin mikä tahansa ihana olisi mahdollista. 

 

tunika – KappAhl XLNT (saatu) / neuletakki – Vila / korvikset – Aarikka

Pitkät nahkasaappaat kaivettu kellarista, se on siis talvi nyt! Mut hyvin tarkenee vielä 60 denierin perussukkiksilla. Villaiset saavat vielä odottaa vuoroaan.