Nappasin rakkaan Iinan blogista kivan hömppähaasteen, joka sopii hienosti tällaiseen päivään, kun asukuvakansiot kumisevat tyhjyyttään. Tässä siis sekalaisia viimeisimpiä asioita arjestani.

Viimeisin…

…juoma? Vettä olen koittanut hörppiä töidenteon lomassa. Juon ihan liian vähän ja vedenjuonnin lisääminen on joka päiväisellä tavoitelistallani. 

…tekstari? Tänään saapuneessa viestissä kysyttiin olenko vapaana 19.-21.10. messuhommiin ja pistin takaisinpäin menemään iloisena myöntävän vastauksen. Aina kiva, kun saa jotain duuneja sovittua jo vähän pidemmänkin ajan päähän!

…leffa, jonka katsoin? Ei siis minkäänmoista muistikuvaa. Jonkun telkkarista tulleen rainan olen varmaan sivusilmällä vilkuillut ihan lähiviikkoina, mutta ei mitään mieleenjäänyttä. Sitäkään, koska olen viimeksi käynyt leffateatterissa, en onnistu palauttamaan mieleeni.

….uusi sovellus? Viime perjantaina latasin puhelimeeni Booking.comin oman appin, koska jostain syystä hotellivarauksen vahvistaminen ei onnistunut mobiilissa nettiselaimen kautta. Mua itse asiassa ärsyttää, että joka hiton firmalla pitää olla oma äppi. 

…päähänpisto? No se hotellihuoneen varaaminen illalla klo 19, jotta ei vielä tarvinnut lähteä kotiin.

…uusi elämys? Hmm… ei kyllä nyt tule mitään elämyshommia mieleen ihan lähiajoilta. Ehkäpä toukokuun puolella tapahtunut käynti Seikkailupuisto Huikeessa on viimeisin ihan uudenlainen elämys. Itsehän tosin kiipeilin vain yhden ainoan radan.

…ostos? Jos ei ihan vaan ruokaostoksia lasketa, niin tilasin Gaborin sandaalit, jotka olin jo viime viikolla päättänyt ostaa Sokokselta, mutta kokoni olikin ehtinyt jo loppumaan. Eilen kuitenkin löysin ne Zalandolta ja vielä kivemmassa värissä kuin ne jotka alunperin olin aikonut ostaa.

…puhelu? Eilen illalla soitin Tommille ja pyysin, että hän toisi kotiin tullessaan mulle Colaa. Itse olen puolestaan viimeksi vastannut puhelimeen viime torstaina, kun lehtemme uutisdeskistä on soitettu jotain työasiaa. 

…onnistuminen? Yhden kuvauskeikan henkilökuviin olin erityisen tyytyväinen tuossa reilu viikko sitten ja oli mukavaa, että asiakaskin piti kuvista kovasti. Ylipäätään olen tuntenut tänä keväänä onnistumisen tunteita oman yritystoiminnan tiimoilta, sillä töitä on ollut varovaisia ennusteitani enemmän.

…kauppa, jossa kävin? Puuvillan Citymarketissa ostamassa töihin evästä.

…nolo juttu? Menin viime viikolla ihan hätääntyneenä Fonumiin täysin pimentyneen puhelimeni kanssa ollen ihan varma, että nyt se hajosi lopullisesti. Huoltoliikkeen jätkä otti puhelimen räpyläänsä, painoi yhtä aikaa käynnistys- ja kotinäppäintä ja puhelin heräsi hetkessä aivan elinvoimaisena. Hävetti, etten itse muistanut tuota pakkokäynnistys-kikkaa. Mutta tämä ”korjausoperaatio” oli onneksi ilmainen! 😀

…nauru? Kai minä perjantaina ystävien seurassa välillä nauroinkin? Kyynelehdittyä kyllä tuli ainakin. Ei kun kyllä mä taisin eilen Iinan viestille vähän hihitellä vaikka meidän keskustelun aihe ei niin hilpeä ollutkaan.

…kirja, jonka luin? Bookbeatissa mun viimeisimmäksi loppuun asti saatettu kirja on viime viikonloppuna lukemani Jill Santopolon Valo jonka kadotimme. Ihan ok romaani parikymppisinä tavanneiden Lucyn ja Gaben rakkaustarinasta, joka ei jätä heitä rauhaan, vaikka elämä vie erilleen. 

olen muuten tänä vuonna petrannut hurjasti lukemisen saralla ja olen kahlannut läpi jo 25 kirjaa!  Se on todella paljon, jos vertaa muutamaan edellisvuoteen, jolloin sain luettua ehkä 4-5 kirjaa vuodessa ja nekin pääasiassa joulupyhien aikaan. 

…herkku? Eilen illalla pitkän kuvauspäivän jälkeen muistin laukussa lymyilevän Tupla-patukan ja söin siitä puolet. Se toinen puolikas siis ilahduttaa minua tänään töiden jälkeen!

…itku? Muutaman kyyneleen tirautin aamupäivällä ystävän viestin luettuani. Isommin märsysin ihan muutaman päivä sitten. Siinä missä en muutaman edellisvuoden aikana itkenyt juuri ikinä koskaan milloinkaan, on viime aikoina sisältäni löytynyt ihan uudet hanat.

…halaus? Ystävää halasin viikonloppuna.

…uusi juttu, jota kokeilin? Olen viimeiset viikot koittanut olla nyppimättä kulmakarvojani, sillä haluaisin kasvattaa niistä hieman paksummat. Ja täytyy sanoa, että tämä kasvatusvaihe on aika kammottava. Eli yritän siis kokeilla uutta kulmakarvatyyliä!

…suoritettu juttu to do listalta? Pari ihanan isoa laskua aamulla naputtelin ja laitoin menemään asiakkaille. 

…uusi juttu, jonka opin? Opin kaivoksessa työkeikalla käydessämme kuinka käytetään pelastautumispakkausta, josta saa happea noin 10-15 minuutin ajaksi, mikäli tulee jokin vaaratilanne, kuten vaikka tulipalo. 

Mitäs te olette viimeksi oppineet?


Näin 36 vuotiaana mietin edelleen, että mikä musta vois tulla isona. Mihin suuntaan työelämäänsä voisi viedä ja kehittää? Mutta nämä pohdiskelut eivät suinkaan tarkoita, etten pitäisi nykyisistä töistäni. Itse asiassa viime aikoina etenkin lehtikuvaustyöt ovat taas monella keikalla muistuttaneet miksi sen homman parissa viihdyn.

Nämä asukuvat ovat parin viikon takaa päivältä, jolloin kävin Reposaaressa yhden aikakauslehden keikalla kuvaamassa hurmaavaa vaaleanpunaista kesähuvilaa. Oli ihanaa päästä kurkistamaan sisälle sellaiseen. Olen nimittäin usein miettinyt, että jos minulla olisi a) paljon ylimääräistä rahaa ja b) kesäisin paljon vapaata, haluaisin kesäasunnon idyllisestä Reposaaresta.

Siellä minä mielikuvissani makaan riippumatossa lukemassa kirjoja ainaisessa auringonpaisteessa. Pihalla olisi omenapuita, talon ikkunoissa pitsiverhot ja lattioilla värikkäitä räsymattoja. Samoissa mielikuvissa olen tietenkin elämäni suunnan löytänyt onnellinen ihminen, jolla on kevyt ja kupliva olo. 

Ehkä joskus. Nyt kuitenkin iloitsin siitä, että työt veivät minut vierailulle unelmiini.

housut – Pola, Tokmanni / t-paita – H&M / bomber – KappAhl XLNT (saatu) / sandaalit – H&M / korvikset – Viaminnet (saatu)

Tänään työt eivät vieneet minua haavemaailmoihin, mutta todella mielenkiintoiselle keikalle kylläkin. Ja paikkaan, mihin ei ihan heti uskoisi päätyvänsä. Kävin nimittäin yli 400 m syvyydessä maan alla, kun juttukeikka vei minut ja työkaverini kultakaivoksen syövereihin.

Olin tuosta vierailusta oikeasti tosi innoissani. Kaikki mielikuvani kaivoksista ja etenkin kullan kaivamisesta perustuivat lähinnä Aku Ankkaan ja elokuviin, joten ne ehkä hieman kaipasivat reality checkiä. 

Opin päivän aikana hurjasti asioita mm. tunnelien räjäytystöistä, malmiesiintymistä ja kairaamisesta. Mielikuvat selkeistä kultakikkareista saivat kyytiä, kun kuulin, että kyseisessä kaivoksessa on tonnissa kiviainesta kultaa ihan vain muutama gramma! 

Itse kaivoksen syvyyksissä käynti oli tosi jännää. Huristeltiin autolla spiraalina maan alle menevää pimeää tunnelia pitkin tosiaan aina sinne n. 400 m syvyyteen ja käytiin katsastamassa muutamat perät. Ei sentään mitään työmiesten peppuja vaan perä tarkoittaa niitä tunneleita mitä sitten pikku hiljaa räjäytellään aina eteenpäin jotta päästään lähemmäksi malmia.

Odotin näkeväni ison joukon työmiehiä työskentelemässä porukalla tunneleissa, mutta kaivosheppujen hommat osoittautuivatkin aika itsenäisiksi. Meni siis kaivosmielikuvat todella uusiksi! Ja kyllä me jokunen kultahippukin sitten nähtiin.

Oli kyllä ihan sairaan kiinnostava visiitti kaikin puolin. Tämä oli juuri sellainen keikka missä taas muistaa miksi tämä lehtiduuni on niin kivaa. Minusta on aina ollut todella kiehtovaa päästä näkemään ihmisiä työssään, etenkin kaikissa sellaisissa itselle aivan vieraissa hommissa ja on siistiä oppia aina kaikkea uutta.

Mua kiinnostaa erityisesti kaikenlaiset tehtaat ja teollisuuslaitokset, joten olen saanut ihan mielettömiä innostuksen kiksejä mm. puimuritehtaalla ja sahalla vieraillessani. 

Mieleen jääviä keikkoja ovat yleensä myös eläimiin ja luontoon liittyvät jutut. Olen istunut kamera kädessä tuntitolkulla kyyhkypassissa ja tuntenut jännityksen kihelmöintiä vatsassani jouduttuani kymmenien sarvipäisten Highland-lehmien piirittämäksi. Noihin tilanteisiin tuskin olisin päätynyt vapaa-ajallani. 

On hyvä koittaa muistutella itseään niistä asioista mitkä elämässä on kivoja. Etenkin aikoina, jolloin mieli on matalalla. Nyt koitankin siis keskittyä tähän miten hienoa on, kun työssä kohtaa koko ajan tilanteita joissa huomaa olevansa todella kiinnostunut ja innoissaan uuden oppimisesta ja kokemisesta.

Jee, kiva työviikko siis meneillään! Huomenna duunit jatkuu yhden koulutuksen vetämisellä. Sekin on muuten varsin kiva homma, mutta tällä hetkellä ääneni poissaolo hieman huolestuttaa.

Puheeni on eilisestä saakka ollut sekalaista ja täysin ennakoimatonta matalan ja käheän mörinän ja toisinaan väliin iskevien kimeiden kiljahdusten sekoitusta. Tällä soundilla onkin helppo puhua pari tuntia putkeen. Pitäkää peukkuja, että selviydyn!


Onko elämässä muuta sisältöä kuin työ? Just nyt oma vastaukseni on, että eipä juuri. Jotenkin olen onnistunut saattamaan itseni tilanteeseen missä päivätöiden päättyessä alkaa seuraava työvuoro omien keikkojen ja kuvien parissa. Ja jos kalenterissa uhkaa tullavastaan yksikin tyhjä päivä, niin kyllä siihenkin jostain keikkaa pukkaa. Eli toisin sanoen en älyä kieltäytyä mistään.

No, pankkitilille tämä tekee toki hyvää. Mutta olis varmaan fiksua välillä pitää vähän vapaatakin, että vois tehdä tienesteillään jotain. 

Viikonloppuna mulla olis lähes tulkoon ihan oikeasti vapaata. (riippuen siitä miten pitkän päivän jaksan tehdä huomenna). Mietinkin nyt, että saisinko itsestäni niin paljon irti, että lähtisin lauantaina oikein festaroimaan. Vaihtoehdot olis Sideways missä kiinnostais Vesta ja A Perfect Circle tai sitten Tampereella South Park, missä voisi käydä katsomassa Amorphiksen ja Mustachen.

Mitään seuraa mulla ei kyllä ole tiedossa, mutta itseksenihän mä muutenkin viihdyn, niin kai sitä muutamat keikankin omassa seurassaan pärjäis. Pitää nyt pari päivää koittaa psyykata itseään, että lähtisin enkä jäis vaan kotiin. Viime kesänäkin jäi niin kaikki kivat kesäpuuhat väliin, että vois koittaa nyt vähän petrata. 

Kun kerran on koko ajan töissä, niin kuvissakin sitten työpäivän releitä. Olen hiippaillut monta päivää putkeen noissa Tokmannista löytyneissä Polan leveälahkeisissa pöksyissä. Kivan kepeät ja mukavat pöksyt, jotka on samalla kuitenkin suht siistin näköiset. Näyttää ihan yllättävän siistiltä tuo housujen ja trikoobleiserin yhdistelmä vaikka kaikki on päätynyt päälle ihan puhtaasti mukavuus edellä.

housut – Pola, Tokmanni / t-paita – Lindex / bleiseri – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – OTZ / korvikset -Lindex

Kengistä mun jalkaan ei ole viime viikkoina päässyt juurikaan mitään muuta kuin joko OTZit, Crocsin kiilakorot tai sitten yhdet matalat sandaalit. Miksi ihminen, jonka kenkäkokoelma on kolminumeroinen, pyörittää jaloissaan vain muutamaa hassua paria? 😀

Sanoin keväämmällä pitkään etsineeni täydellisen punaista huulipunaa. Ei liian sinistä, ei liian oranssia, vaan just sitä peruspunaista. Ja sitten niitä tuotiin lähes tarjottimella eteeni kaksin kappalein. Toinen oli YSL:n hieman kiiltävä Rouge Pour Couture -puna (sävy 01) ja toinen sitten näissä kuvissa huulilla oleva MACin Ruby Woo. (molemmat huulipunat saatu) Se on mattapuna, mutta lisäsin eilen päälle kiiltoa.

Pidän enemmän YSL:n punan koostumuksesta, mutta pysyvyyden kohdalla tämä MACin tuote kyllä vie eräpisteet. Mutta loistavan värisiä peruspunia molemmat! Pitäisi ehkä kuvata molemmat punat huulilla vähän lähempää ja tehdä kunnon pysyvyysvertailu.

Ja nyt sitten takaisin kuvankäsittelyn kimppuun! Mut on onneks niin kivat henkilökuvat yhteen lehtijuttuun tuossa työn alla, että en malta jättää niitä huomiselle.