08.04.2018

Posted at 17:58h in Yleinen by
0 Likes

Rinnassa on viime aikoina painanut suuri möykky. Huolilla ja murheilla on valitettavasti sellainen taipumus, että vetävät toisiaan puoleensa. Kun kyynelkanava pitkästä aikaa syystä tai toisesta aukeaa, tuntuu sisältä löytyvän kohta kaksi tai kuusi muutakin asiaa jotka haluavat ulos surun ja pelon muodossa. 

Ajatukset pyörivät vahvasti niiden perustavanlaatuisten kysymysten ympärillä, että millaisen elämän minä oikein haluan ja mistä minä haaveilen. Millainen on hyvä elämä, jonka ehtoopuolella voi sitten katsoa taakse päin tyytyväisenä ilman katumusta?

Surut, huolet ja sisäiset kriisit ja myllerrykset kuuluvat elämään, tiedän sen oikein hyvin. Omalla hieman synkällä mielenterveyshistoriallani sitä vaan on oppinut ottamaan tuntemuksensa jokseenkin vakavasti. Ahdistuksen aiheuttamaan toimintakyvyn laskuun on pyrittävä tarttumaan kiinni nopeasti.

Tunteista huolimatta on koitettava hokea itselleen asioita, jotka kumpuavat kokemuksesta, tiedosta ja järjestä. Muistutettava itselleen, että sängystä nouseminen on tärkeää vaikkei sille aina tuntuisikaan olevan mitään syytä. Tämä meidän ainoa elämämme menee tavalla tai toisella eteenpäin olipa asioilla mitään tarkoitusta tai ei.

Muutaman päivän voi välillä maata ja rypeä, mutta sitten on vaan alettava lapioimaan arkea. Hetki kerrallaan. Tunti kerrallaan. Päivä kerrallaan. Lähdettävä kävelylle ja laitettava lempi musa soimaan. Mentävä kauppaan, laitettava ruokaa ja syötävä vaikkei maistukaan. Tartuttava töihin vaikkei kiinnostaisikaan.

Sillä päässä pyöriviä asioita voi joko märsytä aktiivisesti vain niihin keskittyen ja kattoon tuijotellen, tai sitten siinä arjen askareiden lomassa. Molemmilla tavoilla sisintä hiertävät asiat tuntuvat ihan yhtä kipeiltä, mutta jälkimmäisellä tavalla aika tuntuu kuluvan hieman nopeammin. Silloin kun ei jaksa katsoa kauas, on katsottava vain ihan lähelle.

Ja kun aika kuluu ja ajatukset pyörivät, niin jossain kohtaa ulos pulpahtaa vihdoin jokin oivallus. Jokin ajatus, joka saa mustan kehän hieman murtumaan ja muuttamaan muotoaan. Ja oivallus toisensa jälkeen tunnelma muuttuu jälleen paremmaksi. Näin minä yritän itselleni muistutella.

t-paita – Marks & Spencer / takki – Mango / farkut – Evans, Zalando (saatu) / kengät – Zign, Zalando (saatu) / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Aarikka 

Tarvitsin tämän tsemppipuheen itselleni. Mutta ehkä se osuu johonkuhun teistäkin. Tänään en vielä tarttunut to do -listaani, sen vuoro on huomenna. Mutta tänään sentään meikkasin, hymyilin peilikuvalleni, laitoin päälle hempeitä värejä, jätin sukat laatikkoon ja suuntasin hetkeksi ulos. Siinä on jo paljon. Nyt vähän ajatusten vaihtoa ystävän kanssa ja huomenna lapiolla arjen askareiden kimppuun.


29.03.2018

Posted at 21:19h in Yleinen by
1 Like

Tänään on ollut yhtä aikaa ihana ja raskas päivä. Kyyneliä on pitänyt kuivata poskilta melkoinen määrä. Tunteet liittyvät siihen väistämättömään ajatukseen, että kukaan ei ole täällä ikuisesti. Ei vaikka rakastaisin miten paljon. 

Ehkä kirjoitan näistä viime aikoina päässä velloneista menettämisen pelon ja siihen valmistautumisen tunteista jossain kohtaa. Mutta tänään on liian herkkä olo siihen. Niinpä vedän ns. maskin naamalle julkaisemalla ajatustenvirran sijaan vähin sanoin nämä asukuvat alkuviikolta. 

housut – Marks & Spencer / alustoppi – Triumph / kimono – Ellos / kengät – Marks & Spencer / korvikset – H&M

Viikonloppuna sama kimonojakku oli päälläni solmittuna farkkujen kanssa. Maanantaina valitsin alaosaksi keinonahkahousut ja annoin yläosan helman liehua vapaana. Toimii molemmin tavoin.

Tuntuu tämä kevään kovana jylläävä kukkakuosimuoti vievän minuakin mennessään. Silmät osuvat kauppojen ikkunoissa ihailevasti mitä kirjavampiin kuoseihin. Mutta aloitellaan nyt varoen tällaisella rauhallisemmalla printillä. Papukaijan oksennukset (kuten äiti omaa moniväristä kukkatakkiaan kutsui) saavat ehkä vielä odottaa kesäisempiä tunnelmia. 

Pääsiäisen ohjelmassa on oleilua läheisten kanssa. Halauksia, kädestä kiinnipitämistä, mukavien muistelua. Toivon mukaan myös koiran rapsutusta ja paljon naurua ystävän kanssa. 

Rauhallista ja ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille!

 


23.02.2018

Posted at 22:13h in Yleinen by
0 Likes

Tällä viikolla on ollut enempi tuon vasemman kuvan mukainen fiilis ja naama. Sen lisäksi, että on taas jotenkin mietityttänyt, että mitä ihmettä tällä elämällään pitäisi tehdä (ei oo tullut yhtään ideaa), on tunnelmaa muokannut myös todella outo sinne tänne sinkoileva flunssa. Tässä on jo jonkin aikaa ollut hieman hengitystieoireilua ja välillä illalla pientä lämpöilyä. 

Keskiviikkona melko naatiksi vetäneen kuvauspäivän jälkeen iski sitten ihan järjetön päänsärky, tai tarkemmin ottaen otsasärky, joka kesti pitkälle torstaipäivään asti. Olin koko eilisen päivän ihan kanttuvei ja kykenin vain makaamaan sohvalla. (Onneksi nepalilaisesta saa ruokaa kotiinkuljetuksella!)

Luulin jo että nyt muhun sitten iskee ihan täysillä päälle kunnon flunssapeikko. Työkavereistakin kun useampi kymmenen on ollut viime viikkoina pedissä influenssa- ja flunssa-aallon vuoksi. Mutta ei, tänä aamuna heräsin taas lähes kokonaan kivutta ja ilman minkäänlaista merkkiä vuotavasta nenästä tai köhimisestä. 

Että en nyt sitten tiedä mitä tää on tää vuoristorata. Olis niinku kerralla sitten kunnolla taudissa ja se olis sillä sitten ohi pitkäksi aikaa eikä tällaista ihme kipuilua yks päivä silloin, toinen tällöin. (Olin siis viimeksi kaksi viikkoa sitten sellaisessa yhden illan kuumeessa ja sen jälkeen töistä pari päivää poissa.)

Mälsän ja väsyneen tunnelman vuoksi olen antanut itselleni luvan löysäillä bloginkin kanssa. Että kai sitä voi välillä ihan oikeasti vain olla möllöttää ja levätä. Tai tehdä ihan vaan pakolliset. Eli tällä viikolla se on tarkoittanut aikataulutettuja asiakastöitä. 

Mutta viikonloppuna pitäisi saada valmiiksi yksi päätä vaivannut työkeissi ja kun fyysinen olokin on jo parempi, niin eiköhän tästä pian taas päästä blogihevosenkin selkään. Tänään jo ekan kerran tällä viikolla meikkasin ja laitoin päälle jotain muuta kuin villahousut ja raitapaidan!

Postauksen kuvapari onkin tältä aamupäivältä. Vasemmalla lähes kaksi vuorokautta peiton alla muhinut mörkö ja oikealla sama otus suihkua, yhtä särkylääkettä ja n. 15 kosmetiikkatuotetta myöhemmin. Kummasti sitä ihminen pystyy skarppaamaan niin ulkonäöllisesti kuin sisäisestikin, kun vaan pistää hösseliksi. 

Ja kyllä ainakin mulle itselleni toisinaan toimii se, että jos on väsynyt ja plääh-olo ja tuntuu, niin käy suihkussa ja naamioi itsensä virkeämmäksi vaatteilla ja meikillä, niin tuleekin vähän aikaansaavempi fiilis. Tuolla lähmätukkaisella finninaamalookilla en tasan olis saanut itseäni sopivaan mielentilaan mennäkseni työpaikalle videota editoimaan. Mutta naamio naamassa ja punainen paita päällä jaksoin huijata itseni riittävälle energia- ja motivaatiotasolle.

Ja ei, kyse ei ole siitä ettenkö kehtaisi näyttäytyä kollegoille meikittömänä ja verkkareissa, minähän teen niin itse asiassa aika usein, vaan siitä että itse tarvitsi vähän boostia. Vähän lisää uskoa, että kyllä tää taas tästä. Fake it till you make it on toisinaan ihan toimiva ratkaisu.