Feeling shitty, but pretty. Siinäpä summattuna tämän päivän tunnelmat. Vaikka sisäpuolella vellookin stressi ja ankeus, voi silti pukeutua nättiin mekkoon, valita kivat korut ja levittää poskille hempeää punaa. Vastausta olemassaolon ja elämän merkityksellisyyden suuriin kysymyksiin ulkoiset asiat eivät toki vastausta anna, mutta tekevät arjesta kuitenkin vähän nätimpää. 

Tykästyin niin kovin tässä postauksessa nähdyn KappAhlin VIntage Stories -malliston sinisen lintumekon mukavuuteen, että kävin ostamassa samasta leningistä myös tämän vaaleanpunaisen version. Koen, että tummansininen on itselleni parempi väri, mutta kaunis on tämä herkkä pinkkikin. Nämä mekot ovat samaan aikaan kauniita, juhlavia ja rentoja, joten sopivat monenlaiseen kesämenoon. 

Korvissa roikkuu Zarasta pari viikkoa sitten löytämäni ”kristallikruunut”, kuten näitä isoja helmiröykkiöitä nimitän. Ranteeseen puolestaan kietaisin mekon sävyyn ihanasti mätsäävän Vernadan nahkaisen rannekorun.

Tämän ahdistuksen, johon olen viime aikoina usein viitannut, pohjimmaisena kysymyksenä tuntuu olevan, että mitä ihmettä minä haluan elämältäni. Olen niin kauan lillunut ilman minkäänlaisia haaveita, suunnitelmia tai tavotteita, että se tuntuu jo pelottavalta. Mulla on ollut viime kuukausina usein sellainen olo kuin olisin jonkin kuplan sisällä. Ihan kuin katselisin ympäröivää maailmaa jonkin kalvon läpi. Sitä on vaikea selittää, mutta ihan kuin en aivan olisi nyt ja tässä, vaan jossain muualla. Lukittuna jossain itseni sisällä. 

Myös omat fiilikset sosiaalisista suhteista ovat ristiriitaisuudessaan mietityttäneet kovasti. Toisaalta minusta tuntuu, että kaipaan todella kovasti ihmisiä lähelleni ja haluaisin olla läheinen ystävieni kanssa. Samaan aikaan kuitenkin tunnun vuosi vuodelta vaan vetäytyväni enemmän ja enemmän omiin oloihini ja karttavani vapaa-ajalla tilanteita missä pitäisi olla sosiaalinen ja ihmisten seurassa. Miten kokea kaipaamaansa yhteenkuuluvuuden tunnetta, jos ei halua ja jaksa olla ihmisten seurassa?

mekko – KappAhl / laukku – Rebecca Minkoff / sandaali – H&M / korvikset – Zara / rannekoru – Vernada (saatu)

Että sellaisia mietteitä mm. liikkuu tuon tukkatötterön alla. Bookbeatin lukulistalla on kasa ties mitä elämäntaito-oppaita ja viimeisimpien google-hakujeni joukossa komeilevat mm. seuraavat asiat: ”ikäkriisi”, ”eksistentiaalinen kriisi” ja ”elämänmuutos”. Olen etsinyt tietoa myös muutamista koulutuksista ja selannut työpaikkailmoituksia. Aivan kuin kuvittelisin vastaukset kaikkeen löytyvän netistä oman sisimpäni sijaan. KVG. 

 


Huh, tää viikko tuntuu aivan sietämättömän pitkältä ja menossa on laskujeni mukaan vasta keskiviikko. Fiilis johtunee siitä, että mulla on lähes epätavallisen paljon töitä tällä viikolla. Maanantai ja tiistai tuli suhattua ees takaisin pitkin Poria keikalta toiselle, tämä ja huominen kuluu Helsingissä muutamien tapaamisten merkeissä, perjantaina on taas monta kuvauskeikkaa ja lauantaina mallikeikka Tampereella.

Harvoin mulla sattuu näin paljon omia lehtikuvauskeikkoja samalle viikolle kuin nyt. Ja jossain välissä pitäisi kaikki otetut kuvat vielä tehdäkin. Se joku väli taitaa olla nyt tänä iltana ja sitten sunnuntaina.

Mutta tosi kiva, että riittää hommia. Voi sitten huoletta pitää heinäkuussa muutaman viikon ihan oikeasti lomaa, kun tää loppukevätkin onkin osoittautunut rahallisesti arvioitani paremmaksi. Kun tekee maltilliset tavoitteet, on helpompi yllättyä positiivisesti. Sillä ajatuksella on nyt nämä yrittäjyyden ekat kahdeksan kuukautta menty. Perus pessimisti ei pety -meininki siis. 😀

Kaikki kivat hotellit olivat tulevalle yölle ihan hirveän hintaisia, Omena-hotsku täynnä ja kavereitakaan en jaksanut majoituspyynnöillä vaivata, joten nappasin pitkästä aikaa Airbnb-kämpän tätä yhden yön Helsinki-visiittiäni varten.

Totesin heti oikeaan osoitteeseen päästyäni, että asuapa itse tällaisessa talossa, jonka sisäpiha tarjoilee sata ja yksi erilaista asukuvauslokaatiota. Tässä ison vehreän pihan ympärillä on monta eri väristä taloa ja kivan näköisiä porttikongeja ja portaikkoja. Rakastan tällaisia vanhoja taloja!

Olisi ylipäätään kiva asua joskus vähän aikaa täällä Helsingissä. Käyn täällä vähän väliä, mutta aina on niin aikataulutettu meininki, että jään usein miettimään, että olisi kiva ehtiä viettämään täällä enemmän aikaa. Vaikka yhden kesän joskus.

Jos vaikka jonkun muutaman kuukauden duunipestin täältä löytäisi, niin sitten voisi käydä vähän aikaa leikkimässä Helsinki-elämää. Ikään kuin lähtis vähäks aikaa vaihto-oppilaaksi. 😀

mekko – Evans, Zalando / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff  / aurinkolasit – Le Specs / korvikset – Viaminnet (saatu)

Edellinen viininpunainen trikoomaksimekkoni oli muutaman kesän käytön jäljiltä jo niin nyppyinen, että tilasin Zalandolta uuden. Näille yksinkertaisille yöpaidoille on nimittäin kokemukseni mukaan todella paljon käyttöä kesäisin. Mukava viskoositrikoinen mekko on merkkiä Evans, ja sitä on saatavilla myös tummansinisenä. Koot 44-54/56. Itselläni koko 46, eli reilua mitoitusta! 

Farkkutakkia ei kyllä tänään oikeastaan tarvinnut, mutta en nyt ihan ilman takkia uskaltautunut reissuun lähteä. Ihan tasan tätä samaa farkkurotsia ei Junaroselta taida enää tänä kesänä löytyä, mutta hieman eri sävyssä ja eri pesuilla löytyy kyllä muutamakin eri vaihtoehto. Kannattaa siis tsekata Junarosen valikoima, jos on pluskoon farkkutakki etsinnässä. 

Mut nyt mä kyllä alan luukuttamaan Amorphiksen tuoretta kiekkoa ja toivon kunnon örinäbiisien motivoivan mua kuvankäsittelypuuhissa. 

Huomenna onneks vuorossa vähän kivaa ja relaakin töiden lomaan. Mennään nimittäin Einon kanssa katsastamaan Kansallismuseon Barbie-näyttely. Ihan mahtavaa!


Vaikka epämääräinen ankeuden ja stressin tunne ei ole kevään myötä juurikaan helpottanut, niin tällä viikolla olen tuntenut paljon pieniä ilon pilkahduksia. Muutamaan päivään on mahtunut monta kivaa hetkeä ja kohtaamista.

 Viikonloppuna on luvassa vielä menoa ja meininkiä, kun kummipoika Hiiripupumarakatti saapuu tädin luokse visiitille. Ohjelmassa ainakin seikkailupuisto, Viikkarin kyläjuhlat ja jäätelön syöntiä.  

Tässä kuitenkin parhaita paloja viikon varrelta tähän saakka:

Viikon paras muodonmuutos tapahtui maanantaina valokuvaaja/meikkaaja Linda Lipposen käsittelyssä. Voi kunpa osaisin itse kihartaa hiuseni noin! Haluaisin osata myöskin liimata irtoripset oikein. Mut itsellä ne menee aina jotenkin ihan päin prinkkalaa ja hermo menee.

Viikon söpöimmät kengät olivat nämä Lola Ramonan rusettiavokkaat, jotka sain kuvauksiin Bombus -vaateliikkeestä. Kuten ehkä jo kampauksesta ja rekvisiitasta voitte päätellä, niin näissä kuvauksissa kameran edessä oli vähän erinäköinen Veera kuin normaalisti. En malttaisi odottaa, että pääsen julkaisemaan kuvia!

Viikon paras irtiotto oli lyhyt pyrähdys Tallinnassa tiistaina. Seilattiin päiväreissulle yli kolmenkymmenen valokuvaajanaisen porukalla ja aurinkoinen Tallinna muistutteli taas kuinka ihanasta kaupungista onkaan kyse. Muutaman tunnin maissaolon aikana ei juuri muuta ehditty kuin syödä herkullista nepalilaista safkaa ja kierrellä muutamat putiikit Kalamajassa. Pitää ehdottomasti suunnata taas vaikka yhden yön Tallinnan matkalle ihan itsekseni, kun tulee taas jotain vapaita. 

Viikon paras ostos on ehdottomasti tänään ilmestynyt Amorphiksen Queen of Time -albumi. Tätä on odotettu jo kuukausitolkulla ja tämä päivä oli merkitty kalenteriin sydämin ja huutomerkein. Levykauppa aukesi kymmeneltä ja olin ovenkahvassa heti 10.01. Eka kuuntelukerta on nyt takana ja ei todellakaan tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Levy on melko tuhti paketti, sillä kahdestatoista biisistä vain kaksi on alle viisiminuuttisia ja iso osa rytisee yli kuuden minuutin verran. Mutta se on vaan hyvä asia!

Vielä ei juurikaan pysty sanomaan lempibiisejä jo sinkkuna aiemmin ilmestyneen The Been lisäksi, mutta ainakin hyvän örinän puolesta mieleen jäi kipale nimeltä Heart of the giant. Ja kyllähän vanhaa The Gathering -fania ilahdutti Anneke van Giersbergenin vierailu juuri videonakin ilmestyneellä Amongst Stars -kappaleella.

Viikon paras kohtaaminen. Tai tämä 8 viikon ikäinen isotassuinen pehmeä karvapallero oli tässä viikossa oikeastaan ihan parasta lähes mitä tahansa ja millä mittarilla hyvänsä mitattuna. En voi edes käsittää miten paljon iloa ja onnea tunsin, kun pääsin tätä Tarvo-nimistä heppua tänään paijaamaan hänen vierailtuaan meidän toimituksessa. Mulla jäi työkaverille lause kesken, kun kuulin, että paikalla on koiranpentu ja syöksyin tuota ihanuutta tapaamaan.

Se ihana pehmoinen nahkamasu! Ja voi mitkä polkuanturat! Ja hän tuoksui niin suloiselta pikkukoilalta! Voi söpöysyliannostus ja ihastuksesta johtuva hengenahdistus ja sydämen väpätys sentään!

Samana päivänä lempibändin uusi levy ja koiranpennun paijailua. Tänään ei siis todellakaan ollut ihan paska päivä.