23.05.2018 Maksimekkovinkki ja kiireviikon kuulumisia

Huh, tää viikko tuntuu aivan sietämättömän pitkältä ja menossa on laskujeni mukaan vasta keskiviikko. Fiilis johtunee siitä, että mulla on lähes epätavallisen paljon töitä tällä viikolla. Maanantai ja tiistai tuli suhattua ees takaisin pitkin Poria keikalta toiselle, tämä ja huominen kuluu Helsingissä muutamien tapaamisten merkeissä, perjantaina on taas monta kuvauskeikkaa ja lauantaina mallikeikka Tampereella.

Harvoin mulla sattuu näin paljon omia lehtikuvauskeikkoja samalle viikolle kuin nyt. Ja jossain välissä pitäisi kaikki otetut kuvat vielä tehdäkin. Se joku väli taitaa olla nyt tänä iltana ja sitten sunnuntaina.

Mutta tosi kiva, että riittää hommia. Voi sitten huoletta pitää heinäkuussa muutaman viikon ihan oikeasti lomaa, kun tää loppukevätkin onkin osoittautunut rahallisesti arvioitani paremmaksi. Kun tekee maltilliset tavoitteet, on helpompi yllättyä positiivisesti. Sillä ajatuksella on nyt nämä yrittäjyyden ekat kahdeksan kuukautta menty. Perus pessimisti ei pety -meininki siis. 😀

Kaikki kivat hotellit olivat tulevalle yölle ihan hirveän hintaisia, Omena-hotsku täynnä ja kavereitakaan en jaksanut majoituspyynnöillä vaivata, joten nappasin pitkästä aikaa Airbnb-kämpän tätä yhden yön Helsinki-visiittiäni varten.

Totesin heti oikeaan osoitteeseen päästyäni, että asuapa itse tällaisessa talossa, jonka sisäpiha tarjoilee sata ja yksi erilaista asukuvauslokaatiota. Tässä ison vehreän pihan ympärillä on monta eri väristä taloa ja kivan näköisiä porttikongeja ja portaikkoja. Rakastan tällaisia vanhoja taloja!

Olisi ylipäätään kiva asua joskus vähän aikaa täällä Helsingissä. Käyn täällä vähän väliä, mutta aina on niin aikataulutettu meininki, että jään usein miettimään, että olisi kiva ehtiä viettämään täällä enemmän aikaa. Vaikka yhden kesän joskus.

Jos vaikka jonkun muutaman kuukauden duunipestin täältä löytäisi, niin sitten voisi käydä vähän aikaa leikkimässä Helsinki-elämää. Ikään kuin lähtis vähäks aikaa vaihto-oppilaaksi. 😀

mekko – Evans, Zalando / farkkutakki – Junarose (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Rebecca Minkoff  / aurinkolasit – Le Specs / korvikset – Viaminnet (saatu)

Edellinen viininpunainen trikoomaksimekkoni oli muutaman kesän käytön jäljiltä jo niin nyppyinen, että tilasin Zalandolta uuden. Näille yksinkertaisille yöpaidoille on nimittäin kokemukseni mukaan todella paljon käyttöä kesäisin. Mukava viskoositrikoinen mekko on merkkiä Evans, ja sitä on saatavilla myös tummansinisenä. Koot 44-54/56. Itselläni koko 46, eli reilua mitoitusta! 

Farkkutakkia ei kyllä tänään oikeastaan tarvinnut, mutta en nyt ihan ilman takkia uskaltautunut reissuun lähteä. Ihan tasan tätä samaa farkkurotsia ei Junaroselta taida enää tänä kesänä löytyä, mutta hieman eri sävyssä ja eri pesuilla löytyy kyllä muutamakin eri vaihtoehto. Kannattaa siis tsekata Junarosen valikoima, jos on pluskoon farkkutakki etsinnässä. 

Mut nyt mä kyllä alan luukuttamaan Amorphiksen tuoretta kiekkoa ja toivon kunnon örinäbiisien motivoivan mua kuvankäsittelypuuhissa. 

Huomenna onneks vuorossa vähän kivaa ja relaakin töiden lomaan. Mennään nimittäin Einon kanssa katsastamaan Kansallismuseon Barbie-näyttely. Ihan mahtavaa!

04.05.2018 Sumuisen päivän asu ja perjantain ärsytyksen aihe

”Höh, ei tullut otettua kameraa mukaan, tää olis ollut niin kiva paikka asukuville”, ehdin jo harmitella viime sunnuntaina Kallossa piipahtaessa. Mutta tuskinpa siihen kukaan kuolee, jos joskus kuvat blogissa onkin vähän rosoista kännykkälaatua. Hyvin näkyy näissäkin otoksissä sekä asu että sumuinen fiilis.

Sumuinen fiilis on kyllä päässäkin. Mieliala ei vaan tunnu lähtevän oikein nousuun. Mutta onnistuu tätä perusarkea onneksi suorittaa robottimaisesti ilman intoa ja iloakin. Ei se toki pidemmän päälle hyvää tee, mutta sitä parempaa tunnelmaa odotellessa auttaa vähän, kun koittaa hyväksyä sen tosiasian, että elämässä säät vaihtelee. Joskus vaan on harmaata. En oikein tiedä onko ajatus alistumista vai hyväksymistä. 

Aloin kyllä tuossa yksi päivä miettimään, että pitäisi varmaan pitkästä aikaa käydä tsekkauttamassa kilpirauhasarvotkin. Voihan nimittäin olla, että tää sumu on osittain sitäkin et arvot oliskin taas ihan pielessä. Mulle on käynyt joskus ennenkin niin, että ihmettelin vaan kesän kynnyksellä kun olin niin pohjattoman väsynyt ja sitten verikokeissa ilmeni, että kilppariarvot oli lähtenyt ihan alamäkeen. Ehkäpä otan maanantaina luurin kouraan ja varaan ajan. 

farkut – Junarose (saatu) / pusero – Boohoo, Asos / kengät – Vans (saatu) / rotsi  – Samoon / laukku – Rebecca Minkoff / aurinkolasit – Glitter / korvikset – Lindex

Olen muuten jumittunut tuohon Minkoffin pikkulaukkuun viime aikoina niin pahasti, että sorruin tilaamaan saman veskan vielä toisessa värissä. (Alennuksen lisäalesta, en normihinnalla olisi raskinut) Se on vaan justiinsa täydellisen kokoinen ja mallinen!

Tämä päivä onkin mennyt itse asiassa lähetin tuloa kyttäillessä, paketti kun aiottiin toimittaa tänään klo 10-16.30 välillä. Toi on niin raivostuttavaa, että aikaikkunat on aina tuollainen koko päivä. Sitten mietit, että uskaltaako tästä nyt vartiksi kauppaan poistua vai käykö se pakettipoika just silloin soittamassa ovikelloa. Veikkaan, että niin on tainnut tänään päästä käymään, silä kello on jo 16.45 eikä pakettia ole näkynyt. Ja minä pösilö  poistuin pelipaikalta juurikin sen about vartin ajaksi keskellä päivää.

Tää asia ärsyttää senkin takia, että olin vastannut UPSin tekstariin, että haluan noutaa paketin noutopisteestä. Jostain syystä se toimitustavan vaihto ei kuitenkaan ollut onnistunut ja siitä huolimatta tuli ilmoitus, että ”toimitetaan sinulle kotiin huomenna plaa plaa”. Joten täällä mä nyt olen ollut kotini vankina haluamattani ja näköjään turhan takia. Ei oo helppoa nettishoppailijan elämä! 😀

****Ja nyt sitten soitin uudelleen sinne kuljetusfirmaan tätä kirjoittaessani, niin selvisi, että paketti on kuin onkin viety sinne noutopisteeseen. Eli olen istunut ihan turhan päiten koko päivän täällä kotona odottamassa. Ja tätä asiaa mä yritin siis päivällä varmistella soittamalla UPSille ja sanottiin, että kotiin tulee, vaikka olin muuta pyytänyt. Hieman olis tehnyt mieli avautua aiheesta äskeiselle asiakaspalvelijalle, mutta kun eihän tämä hänen vikansa ole, joten pitelin hermoni. Mutta sanonpa vaan, että voi nyt p***a* 

Miten tää asia voi olla näin vaikeeta tällaisena informaatioteknologian aikakautena? 

YSL:n Rouge Pur Couture huulipunan sävy (01) mätsäsi ihan täydellisesti korviksiin! Täydellisen peruspunan löytäminen ei ole helppoa, joten tämä YSL:n kemuissa huulipuna-automaatista itselleni osunut väri oli todella iloinen ylläri. Ei taita tippaakaan siniseen, mutta ei ole myöskään liian oranssi. Täydellistä siis!

Huomenna on muuten pikkuisen piristystä luvassa tähän harmauteen. Suuntaan Helsinkiin ja Anatuden Hartwall-keikalle! Sen on pakko olla hauskaa ja piristävää. Yhtään vähempää en Antilta odota. Mutta mitä ihmettä mä laitan päälle? Ei Anatuden keikalle voi ihan harmaavarpusena mennä!