Onni on horisontissa piirtyvä tuttu maisema, joka kertoo, että pian olet perillä. Onni on yksi päivä, jolloin monen perheenjäsenen polut ympäri maailmaa risteävät hetkeksi samassa paikassa. Siihen hetkeen mahtuu paljon halauksia, naurua ja muistoja.

Sain viikonlopun jatkeeksi yhden ylimääräisen vapaapäivän, joten ajelin 600 kilometriä tänne Sotkamoon alkukotiini. Vaikka pitkien ajomatkojen takia aikaa ei jäänyt paljoa täällä oleskeluun, halusin ehdottomasti päästä paikalle samaan aikaan tätieni ja serkkujeni kanssa, jotta pääsimme porukalla juhlimaan mummini 98-vuotissyntymäpäivää. Mummi sai paikalle kerralla kaikki lapsensa ja meistä lapsenlapsistakin kolme. Minä saavuin Porista, serkut Oslosta ja Bahrainista saakka. 

Siinä kakkua syödessä katselimme sukumme vanhempia polvia ja heidän piirteitään ja mietimme miten itse tulisimme ikääntymään. Noihin kristallipalloihin tuijottamalla veikkaisin tukkani pysyvän tuuheana, mutta harmaantuvan täysin. Kulmakarvoilleni ennustan vuosikymmenien myötä Brezhnevimäistä tuuhentumista. 

Kakkukestien jälkeen suunnattiin serkkukolmikon kesken ihailemaan maisemia paikkaan, jonne on pakko päästä aina kun Sotkamossa käy. Vuokatin vaaralta avautuu oma sielunmaisema. Sinisten järvien ja vihreän havumetsän kaunis liitto, joka näyttää omiin silmiin kauniimmalta ja rakkaammalta kuin mikään muu maisema maailmassa. Vaikka olen asunut muualla jo 17 vuotta, niin täällä Kainuun maaperässä ovat minun juureni edelleen tiukasti.

Koen toki olevani tätä nykyä jo porilainen, mutta muistan aina kotipaikasta puhuttaessa kertoa mistä olen oikeasti kotoisin. Täältä seitsemän sinisen juurelta minä olen ponnistanut ja saanut hyvät eväät elämään.

Sitä äityy vähän väkisinkin sentimentaaliseksi näissä maisemissa ja suvun seurassa. Kotimaisemissa kun tulee käytyä harvoin ja kaukana asuvien sukulaisten kanssa nähtyä vielä harvemmin. Sitten, kun tilaisuus näihin tulee, meinaa väkisin pukata onnen ja nostalgian pientä kyyneltä linssiin. Eli ihana päivä takana.

Huomenna lupasin vielä piipahtaa toisen serkun kanssa aamulla kylpylässä lillumassa ennen kuin starttaan pikkuisen Punton kotimatkalle. Matka on pitkä ja pikkuruisella kopperolla raskas ajaa, mutta tämä päivä oli ehdottomasti kaikkien niiden kilometrien arvoinen.

Niin ylen taitavia kuin me serkuskatras olemmekin, niin kukkaseppeleen sitojaa ei joukostamme kyllä löytynyt. Mutta yritys hyvä! 😀

hame – Lindex / toppi ja sandaalit – H&M / laukku – Liebeskind Berlin / korvikset – Suzywan Deluxe, Katoko

Lämpimän juhlapäivän asuna toimi tämä pilkullisen hameen ja pliseeratun topin yhdistelmä. Hame on samaa mallia kuin päälläni aiemmin nähty leopardikuosinen. Röyhelöhelma ja ohut meshmateriaali ovat niin mieleeni, että nappasin heti Lindexistä tuon pilkullisenkin version, kun sen perjantaina näin. Löytyy siis myymälöistä parhaillaan!


Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

– Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

– Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

– Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

– Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

– Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

– Voi kun pääsis veneilemään!

– Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

– Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

– Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

– Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!


Jos juhannuksen löysäilyn jälkeen pelkkä rintaliivien pukeminen sai olon tuntumaan ryhdikkääksi ja pukeutuneeksi, niin tänään saman kohottavan fiiliksen toi huulipuna.

Lähes pari viikkoa on mennyt iltavuoroja tehden, joten ei ole tullut pukeuduttua juuri muuhun kuin käytännöllisiin duunivaatteisiin ja huulipunat ovat pysyneet kaapissa. Niinpä tämän päiväinen asu korkosandaaleineen ja punaisine huulineen tuntui lähes juhlavalta!

farkut – H&M / pusero – Joelle, Ellos / sandaalit – Wonders / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Pramea (saatu)

Mutta olihan se ihan juhlan paikka, kun eräs ihana ystävä ajeli Poriin mua moikkaamaan. Listalla oli työasioita, mutta ehdittiin pitkän lounaan äärellä keskustella monta muutakin asiaa, ja se jos mikä teki hyvää. Ihan suht hyvän mielen päivä siis tänään. Ja se on viime aikojen valossa (haha, oisko pimeydessä paremminkin..) kuulkaa paljon se.

Lääkäri kirjasi tiistaina paperiin koodin f 33.9. (määrittämätön toistuva masennus.) Tästä lisää ehkä, jos tulee sopiva kirjoitusfiilis.

Jos pusero näyttää jonkun silmään tutulta, niin se on samaa sarjaa kuin juhannuksen toiveasussa nähty mekko. Rento pilkullinen pusero on viileää viskoosia ja malliltaan ihanan naisellinen. Tykästyin kovasti.

Meidän telkkari on ollut sillä tavalla rikki viime aikoina, ettei sieltä ole tullut viime aikoina muuta kuin jalkapalloa. Mutta tänään sieltä tulee Criminal Minds! Johtunee ehkä siitä, että talouden toinen tyyppi älysi lähteä baariin sitä potkupalloa tuijottamaan.

Minäkin jaksan kiinnostua katsomaan pelejä sitten, kun on enää muutama paras joukkue jäljellä, mutta tää parin viikon putki alkulohkoja pari peliä /ilta -tahdilla on kyllä vähän tympinyt.  Mut hei, kerran neljässä vuodessa vaan!