02.07.2019

Posted at 23:39h in Yleinen by
0 Likes

Kaupallinen yhteistyö, mekko saatu – Kude Design. Korvikset saatu – La Kiva

Lähdin eilen illalla ottamaan näitä asukuvia, mutta en loppujen lopuksi päässyt takapihaa pidemmälle, enkä kyennyt montaa ruutua ottamaan. Pikku hiljaa viime päivien aikana hiipinyt selkäkipu räjähti lopulta sellaiseksi tuskaksi, että näitä kuvia ottaessa tuntui jo, etten pysty edes seisomaan. Mutta muutaman foton sentään sain ennen kuin kömmin olohuoneen lattialle kiemurtelemaan kivuissani.

Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on selkä kunnolla vihoitellut, etten edes muistanut miten karmean kivun fasettilukko voikaan pahimmillaan saada aikaiseksi, kun ympärillä lihakset kramppaavat. Mä kipuilin illalla kaulaa ja leukaniveltä myöten ja hengittäminenkin tuntui välillä hankalalta. Nukkuminen onneksi onnistui lihasrelaksanttien ja kipulääkkeiden voimin.
 

Tänään ei sitten ollut asiaa töihin, kun aamulla ei pää kääntynyt kunnolla ja edelleen ihan pelkkä seisominenkin teki kipeää. Onneksi iltapäiväksi löytyi aika mun luottofyssarille, jonka hoitopöydältä on usein ennenkin löytynyt apua.

Ammattilaisen käsittely, kipulääke, pari kevyttä kävelylenkkiä ja kivun rajoissa tehdyt selkärankaa mobilisoivat liikkeet ovat nyt onneksi sen verran auttaneet, että eiköhän tässä huomenna jo takaisin töihin pääse.

Että sellainen sairaskertomus tällä kertaa. Onneksi ei mitään vakavampaa, vaan ihan tuttua työperäistä jumitusta, joka joskus harvoin äityy näin pahaksi. Pitää koittaa kiinnittää työasentoihin taas vähän parempaa huomiota, kun tuolla kesätöissä puuhaan omia kamerakamojani painavammalla kalustolla. Ja keppijumppaa saisi muistaa tehdä ihan kesken työpäivien! 

Viihdyin eilisen vapaapäivän tässä herkullisen värisessä Kude Designin Perho-mekossa (saatu). Minulla on ollut sama mekko mustana jo useamman vuoden ja se on osoittautunut todella monikäyttöiseksi ja mukavaksi peruskesämekoksi. 

Mekko – Kude Design (saatu) / Sandaalit – Crocs / Laukku – Rebecca Minkoff / Korvikset – La Kiva (saatu)

Kude Designin mittataulukon mukaan mulle kuuluisi yhtä kokoa isompi leninki, mutta itse tykkään että mekko on rintojen alta vartalonmyötäinen. Verkkokaupan kuvissa siis mekko malleilla selkeästi löysempi kuin minulla, mutta omaan makuuni on tosiaan tämä hieman tiukempi istuvuus kuin millaiseksi mekko on ajateltu. Minulla siis mekosta koko XL ja sitä on saatavilla kokoon XXXL saakka.

Minulla on ollut musta Perho-mekko, ja saman merkin t-paitoja, käytössä jo 5 vuotta ja kaikki on edelleen tosi hyväkuntoisia. Eli ilahduttavan kestävä ja laadukas trikoomatsku siis kyseessä! Vaikka tämä kuvien mekko onkin siis uusi, niin entisten tuotteiden perusteella uskallan suositella näitä myös laadun puolesta. 

 

Eilen illalla mä jouduin konttaamaan sänkyyn. Tänään pääsen jo ihan pystyasennossa! 😀

 


24.04.2019

Posted at 16:49h in Yleinen by
0 Likes

Pääsiäinen oli ja meni. Selvisin hengissä enkä edes joutunut töröttämään ihan yksinäni koko viikonloppua. Vain yksi päivä neljästä meni ihan itsekseen peiton alla masistellessa. Muuten tuli tehtyä töitä, käytyä kaverin kanssa leffassa ja treenailtua Tommin kanssa pariin otteeseen tätä uudenlaista ihmissuhdetta nimeltä ystävyys. Että olisiko se mahdollista viettää joskus aikaa toistemme seurassa, vai tuntuuko se vaan oudolta. Kyllähän se ristiriitaisia fiiliksiä herättää, mutta aika näyttäköön millaiseksi välit muodostuvat.

Just nyt koko elämää tuntuu kuvaavan tuo fraasi ”aika näyttää”. Ihan kuin kiertäisin kehää jossain odotushuoneessa ja venaisin että joku ovi aukeaisi tai että maailmankaikkeus antaisi jonkun merkin joka kertoisi mitä tehdä. Mitä kohti pyrkiä, mistä kaikesta päästää irti. Olisi ihanaa haaveilla ja tehdä suunnitelmia. Juuri nyt en kuitenkaan uskalla enkä osaa. 

Unelmat ja toiveikkuus tuntuvat tällä hetkellä vain vaarallisilta ansoilta. Jos antaa itsensä vähänkään innostua ja ajatella toiveikkaasti, on suuri riski, että syy siihen otetaankin pois. Vaikka en enää ihan palasina olekaan, niin fiilis on sen verran hauras, että pettymystensietokyky ei ole kummoinen. Samaan aikaan olisi halu tuntea vaikka mitä ja olla tuntematta yhtään mitään. 

Se on jännä, että vaikka viimeinen vuosi on ollut helvetillinen ja kivulias, niin jollain tavalla mä olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä myrskystä, joka sisällä on myllännyt. Toki vielä hienompaa olisi, jos kaikesta käydystä ajatustyöstä olisi lopputuloksena jotain oloa helpottavia ja suuntaa näyttäviä oivalluksia, mutta ehkä ne ovat tuloillaan. Jospa mä joku päivä valaistun!

Jos sisäisesti olenkin ihan sotkua, niin ulkoisten asioiden suhteen mulla on ollut viime aikoina tosi hyvä fiilis. Olen ylipäätäänkin ihan perustyytyväinen ihminen mitä tulee ulkonäköön, mutta nyt on usein jotenkin normaaliakin positiivisempi olo peiliin katsoessa. Olen varma, että se johtuu tästä ylenpalttisesta vaaleanpunaiseen pukeutumisesta! Aina kun on roosaa päällä ja poskilla hempeää punaa, tulee tosi raikas ja kepeä olo. 

Kirjoittelin jokin aika sitten kiinnostuksestani co-ord -settejä kohtaan ja sen jälkeenhän sellaisia asuja sitten on kaappiini ilmestynyt parikin kappaletta. Lindexin kukkapukuun kuuluu housut ja kimonojakku tämä kuvien Masain pallokuosinen asu puolestaan koostuu housuista ja puserosta. 

Ihastuin Masain palloasuun ihan välittömästi bongattuani sen Ratsulasta. Paita ja culotteshousut ovat ohutta viskoosia, joten asu tuntuu päällä superkepeältä. Osia voi toki yhdistellä helposti muidenkin vaatteiden kanssa, mutta minä tykkään niistä hirmuisesti juurikin näin yhdessä. 

Housut ja pusero – Masai, Ratsula / Rotsi – STI (saatu) / lenkkarit – Nike / Korvikset  – Aarikka (saatu)

Samalla pallokuosilla löytyy Masailta myös pari erilaista mekkoa, hihaton tunika ja hieman eri mallinen t-paita. Porissa Ratsulasta löytyy ainakin osa tuotteista. Minulla on yläosasta suurin koko, eli XXL joka siis vastaa aika hyvin numerokokoa 48-50. Housuista mulla koko XL, mutta niitä saatavilla myös XXL kokoon saakka. 

Asukuvien perusteella alkaa kohta uhkaavasti näyttää siltä kuin en omistaisi enää muita kenkiä kuin nämä Iinalta saadut Niket, mutta kun nää on vaan niiiiin ihanat. Enkä sitä paitsi ole vielä saanut aikaiseksi kaiveilla kevätkenkiäni kaapin perältä käyttöön, vaan eteisessä lojuu edelleen talvikenkiä näiden lenkkareiden rinnalla. Mutta todettakoon, että tämä palloasu toimi loistavasti myös vaaleanpunaisilla korkkareilla! Testattu on.

Mut uskaltaisko joku päivä laittaa ihan jonkun muun väriset kengät kuin vaaleanpunaiset… 😀


19.04.2019

Posted at 23:02h in Yleinen by
0 Likes

Mä en itke enää joka päivä. En välttämättä edes joka viikko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että pitkälle on tultu talven synkimmistä erosurun ja toivottomuuden hetkistä. En minä voi mitenkään väittää, että tuntisin itseäni vielä onnelliseksi tai että olisin vielä oppinut pitämään tästä eron jälkeisestä elämästäni. Mutta olen tavallaan alistunut sen edessä, että tällaista elämä nyt on. Aurinko nousee ja laskee joka päivä kaikesta huolimatta.

Valo ei oikein yllä vielä mun sisälle saakka, mutta tiedän jo, että sitä on olemassa. Nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. On vielä ainakin jonkin aikaa siedettävä tätä vähän outoa oloa suunnatonta ajelehtimista. Kyllä ne toisenlaisetkin päivät sieltä joskus taas koittavat. 

Ei niistä surkeista epätoivon hetkistä ole silti vielä täysin päästy. Eilen iski melkoinen itkukohtaus, kun ajatus yksinäisistä pääsiäispyhistä alkoi kuristaa kurkkua. Kaverit ja tutut suunnittelivat ostoslistojaan perheen juhlapäivällisiä varten ja mä mietin vain, että onneksi edes lauantaina pääsee töihin, ettei pääsiäinen tunnu ihan niin pitkältä. 

Eihän se nyt ole mitenkään outoa olla yksin. Itseksenihän mä töllötän ison osan päivistä. Mutta jotenkin nää kaiken maailman ekat kerrat yksin, ilman sitä tyyppiä, jonka kanssa ehti 15 vuotta arkensa ja juhlansa jakaa, silti riipaisevat hieman sydänalasta. Sitä ehtii kuitenkin tuollaisessa ajassa muodostamaan aika paljon rutiineja ja perinteitä joten ilman niitä on vähän hukassa.

Mitä nyt, kun en enää menekään pääsiäisenä hänen vanhemmilleen syömään? Kenen kanssa minä nyt suuntaan vappuna brunssille? Juhannuksen ruokia oli ihana suunnitella yhdessä ja tikkataulukakusta oli jo hyvää vauhtia tulossa meidän yhteinen perinne.

Kuvassa pääsiäiskukat minulta minulle

Tässä on siis monta tilannetta vielä edessä ensimmäistä kertaa itsekseen ja omillaan. Pitää luoda uusia rutiineja, löytää uusia sosiaalisia ympyröitä.  

No, tänään sitten itse asiassa vietettiin hetki aikaa yhdessä exän kanssa. Molempien pitkäperjantai oli yksinäinen, joten suuntasimme yhdessä lounaalle ja ostoksille. Yhteisen kummilapsen synttärilahjan lisäksi shoppailtiin mm. kenkiä hänelle. Oli siinä jotain outoa. Vierellä oli ihminen, joka on monella tavalla niin kovin tuttu, mutta samalla nyt jo vieras.

Ei tästä pääsiäisestä nyt sitten niin yksinäinen tullutkaan kuin eilen itkuissani kuvittelin. Eilen illalla ihmeteltiin sinkkuelämän ihmeellisyyksiä viinilasin äärellä toisen vasta eronneen kanssa. Tänään opeteltiin kaverielämää entisen kumppanin kanssa ja huomisillaksi on alustavasti suunnitteilla leffatreffit ystävän kanssa. Että kyllä tämä tästä. 

Ystävistä puheenollen, yksi heistä lausui ääneen sen yhden todella positiivisen asian, mikä erosta on seurannut. ”Me ollaan Veera vietetty ihan hirmu paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen.” Näin on käynyt monen ihmisen kanssa. Olen sekä lähentynyt monien ns. hyvän päivän tuttujen kanssa, mutta olen myös löytänyt uudelleen yhteyden usean vanhan ystävän kanssa. 

Moni pelkää, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jos kertoo avoimesti että menee huonosti ja on surullinen. Mun kokemus on ollut ihan päinvastainen. Se, että olen ollut tunteideni ja vointini kanssa todella avoin, on tuonut ihmisiä lähemmäs. Tää on ehkä yhdellä tavalla eka pääsiäinen yksin. Mutta tää on myös eka pääsiäinen yhdessä monen kanssa. 

Olitpa yksin tai yhdessä, niin ihanaa pääsiäistä sulle!