Just nyt mua….

Tympii

– Nurkan takana kolkutteleva flunssa

– Järkyttävän sotkuinen kämppä 

– Kaameen näköinen värjäämistä ja ajelua kaipaava tukka

– Aamut (ne tympii aina)

 

Ilahduttaa

– Lokakuun hyvä työtilanne

– Uudet mielenkiintoiset kontaktit työelämässä

– Ulkona loistavat syksyn värit

– Uusi työhuone (vaikka en olekaan ehtinyt vielä viedä sinne kamojani)

– Uudet upeat leopardinilkkurit

– Teatteriliput huomiselle

– Tulossa oleva viikonloppu, joka on ihan vapaa

– Netflixissä odottava How to get away with murderin uusi kausi

– Sohvalla vieressäni kalsarisillaan makaava tyyppi

 

Himottaa

– Punaiset vaatteet

– Uusi tietokone. (Riittääkö 21,5″ iMac vai pitääkö satsata 27-kokoiseen?)

– Pätkis-jäätelö

– Kokovartalohieronta

– Joku ihana värikäs matto työhuoneelle

– Junaliput Kainuuseen marraskuulle

 

Huomattavasti enemmän siis kaikkea ilakoitavaa kuin murehdittavaa. Ja kaikki himotuksen kohteet ja tympivät asiatkin pitkälti ihan vaan järjestelykysymyksiä. Paitsi ehkä se flunssa, joka tulee jos on tullakseen. Aika hyvä meininki siis!

 

 

 


Yksi motoistani kuului aiemmin, että ”ei ole naista luotu elämään ilman kakkua”, nyt olen päivittänyt sen muotoon ”ei ole naista luotu elämään ilman kakkua ja kashmirhousuja”. 

Intoilin näistä unelmanpehmeistä neulehousuista jo heti ne paketista kaivettuani, mutta nyt tulisi vielä lisäihkutusta asukuvien muodossa. 

Ihan talviajan kotihousuiksi siis lähtökohtaisesti nämä hankin, mutta koska ovat niin mainiot, olen nyt ajatellut käyttää näitä sen aikaa ihan ihmistenilmoilla, kun ovat vielä siistin näköiset. Realistina tiedän kyllä, että näin edullinen kashmir on laadultaan sellaista, että tulee melko äkkiä kulumaan ainakin haaroista.

Neulepuseroissa tällainen edullisempi ja heikkolaatuisempikin kashmir kestää hieman paremmin, kun mekaanista hankausta ei osu juurikaan muualle kuin kainaloihin, mutta housut joutuvat kyllä aika koetukselle niin persauksesta kuin lahkeiden sisäsaumoistakin.

Kotona hiippaillessa ei nukka ja kuluminen kuitenkaan haittaa, tärkeää on vain miten ihanalta neulehousut päällä tuntuvat, joten pääasialliseen käyttötarkoitukseensa nämä ovat varsin käyttökelpoiset. Mutta ulkoilutetaan nyt ensin muutama kerta!

housut – H&M / t-paita – Marks & Spencer / rotsi – Saki / tennarit – Puma / huivi – Boss Orange / korvikset – H&M

Tässä kashmirpöksyjen, tennareiden ja nahkarotsin yhdistelmässä tuli hilluttua viime viikolla useampanakin päivänä. Tykkäsin kovasti. Koitin huijata kotiasufiilistä asiallisemmaksi kimaltavilla tupsukorviksilla! 😀

Pehmopöksyt löytyivät siis H&M:n nettikaupasta. Koot 42 ja 44 (joka itselläni on), on valitettavasti jo näköjään myyty loppuun, mutta pienemmille tyypeille riittää vielä. Ja mitä kivaan nyppylä t-paitaan tulee, niin näin viime viikolla, että tätä löytyy Marks & Spenceriltä myös tummansinisenä! Kovin nätti oli sekin.

Nyt on muuten muijalla vihdoin y-tunnus! Sain eilen illalla hoidettua toiminimen perustamisilmoituksen, ilmoittauduin ennekkoperintä ja alv-rekistereihin ja otin yel-vakuutuksen. Nyt sitten vaan odotellaan rekisteröintiä. Pankkiin pitäisi vielä varata aika ja sopiva laskutusohjelma on edelleen hakusessa, mutta pikku hiljaa siis puuha etenee. Vielä pitäis kehittää niitä duuneja jostain, että jäis jotain räpyläänkin kaikkien kulujen jälkeen! 😀 

Multa saa siis mm. monenlaisia valokuvauspalveluita (lehtikuvaus, tapahtumakuvaus, muotokuvaus, yrityskuvaus) ja voin räätälöidä myös valokuvauskoulutuksia erilaisiin tarpeisiin. Työskentelen sujuvasti myös kameran etupuolella, kävelen catwalkilla ja heitän mielelläni monenlaisia puhujakeikkoja. Monenmoinen sisällöntuotantokin onnistuu.

En ole rajannut työtehtäviäni kovinkaan tarkasti tähänkään mennessä, joten en meinaa tehdä sitä tämän virallisen yrittäjyydenkään myötä. Ja tämä blogi tietysti säilyy edelleen yhtenä työmaana. Jos tulee mieleen joku projekti, missä minun osaamiselle voisi olla käyttöä, niin kuulen mielelläni villejäkin ehdotuksia! 

 


She’s alive! Ei missään kummoisessa kunnossa, mutta henki pihisee kuitenkin. Olen nyt useamman kuukauden päivittänyt tätä blogia niin tasaisella tahdilla, että tällainen kolmen päivän hiljaisuus tuntui jo ihan ikuisuudelta. 

Mutta tarpeeseen tuli, niin kuin viimeisten päivien totaalinen lepo muutenkin. Olen ollut jo jonkin aikaa ärtynyt, turtunut, tympiintynyt, väsynyt ja ihan kaikkia niiden synonyymeja. Töiden teko oli kuluneella viikolla kuin tervassa tarpomista ja olo on ollut kaikin puolin kireä. Niin henkisesti kuin ihan fyysisesti leukaperien ollessa kivuliaassa krampissa. 

Kuluneella viikolla stressiämpäri sitten lopultakin läikkyi yli ja keho ja mieli antoi selkeän varoitussignaalin, että nyt kaipais kovalevy hieman eheytystä. Hirveet itkumärsyvollotukset kesken työpäivän enkä oikein tiennyt kumpi oli kamalampaa, siihen reaktioon johtanut keskittymiskyvyn hajoaminen kesken keikan ja vai se aivan ylimitoitettu ahdistuminen tilanteesta. Mutta, jos ei juuri ole vollotellut muutamaan vuoteen, niin se hanojen aukeaminen on aika säikäyttävää. 

Ne vuosien terapiassa opitut selviytymiskeinot mitataan näissä tilanteissa. Että antautuuko siihen ahdistuksen ja stressin kierteeseen lietsomalla ajatuksiaan negatiivisesti vai pystyykö tekemään korjausliikkeitä heti hälytyskellojen soitua.

Mä lupaan nyt varata itselleni akupunktioajan saadakseni hoitoa tähän fyysisen kiristykseen ja huomenna lupaan viedä itseni ulkoilemaan ja teatteriin. Sitten mä koitan tulevalla viikolla kirjoittaa ulos ne asiat mitkä tätä stressiä nyt aiheuttaa. Ajatusten vyyhti on huomattavasti selkeämpi käsiteltävä, kun sen purkaa listaksi. Ja vielä yksi lupaus, mä lupaan merkata kalenteriin itselleni edes jonkinlaisen loman tähän loppuvuodelle. 

housut – H&M / t-paita – Kude Design (saatu) / jakku – Lindex / kengät – Toms, Zadaa / laukku – Zara / korvikset – Aarikka

Olisko tässä nyt pitänyt olla jotkut murjottavat ja murheelliset kuvat? No ei oo. Käytiin anoppilassa syömässä ja kotiin pyöräillessä pysähdyttiin nappaamaan pari asukuvaa. Fiilis on ollut tänään jo aika jees. Nähtiin kummityttöä ja hänen pikkusiskoaan ja Hello Kitty -muistipelin pelaaminen vei hyvin ajatuksia pois päässä pyörineestä to do -listasta. 

To do -lista onkin melkoinen, kun nyt kesätöiden päätyttyä pitäisi vihdoin hoitaa kaikki oman toiminimen perustamiseen ja työhuoneeseen (juu, päätin sen vuokrata!) liittyen. Ja nyt sille tehtävälistalle on vielä lisättävä huoltotoimenpiteitä koskien omaa mielenterveyttä. Miten se aina toisinaan pääseekin arjen keskellä unohtumaan. Omasta päästä täytyy muistaa pitää huolta. Toisinaan pitää ihan vaan olla ja antaa itselle lupa olla tuottamaton.