Mua meinas tossa yks päivä jo ihan surettaa, kun tuli sellanen olo, että mun koko kesä on mennyt ja menee jotenkin ihan ohi. Käyn vaan töissä ja nukun. Suoritan pakollisia hommia, kun en enempää jaksa. Kesän pari ekaa viikkoa pistin väsymystäni vaan sen piikkiin, että kokopäivätöihin paluu ja uusi arkirytmi vähän sekoittaa pakkaa. Olo ei ole kutenkaan koko kesänä kohentunut ja harvat vapaapäivät eivät ole tuntuneet lainkaan riittävän palautumiseen ja virkistymiseen. Pinna on ollut kireällä, mieli matalalla ja aloitekyky tuntuu olevaan taas ihan nollassa. Jo aamulla herätessä toivoo vaan, että päivä olisi ohi, jotta pääsisi jälleen nukkumaan.

No, ei kai se kumma jos fiilis on tuollainen, sillä sunnutaina saamieni verikoetulosten mukaan mun kilppariarvot on taas huonontuneet melkoisesti. Uskoisin, että tämä asia selittää melkoisesti tätä vetämättömyyttä ja tunnetta paskasta kesästä. Ilon tunteet ovat siis jokseenkin olleet vähissä enkä ennusta seuraavista viikoistakaan muuttostressin päälle painaessa mitenkään kauhean riemukkaita. 


Sunnuntaina oli kuitenkin onneksi vuorossa pieni irtiotto, joka tarjosi sekä hyvää mieltä että lepoa ja rentoutumista. Suunnattiin rakkaan Iinan kanssa vuorokauden mittaiselle minilomalle. Risteily Viking Cracella Turusta oli loistava valinta tilanteessa, jossa pidemmälle reissulle ei ollut aikaa. Yksi ilta ja päivä laivalla sisälsi kaikkea sitä mitä kaksi väsynyttä ämmää tarvitsi mielen kohotukseksi.

Buffassa todettiin mm, että paistettu avokado ja Bearnaise-kastike muodostavat hyvän parin. Myös Englanninlakut dipattuna kermavaahtoon olivat varsin hyvä idea. 

Illan suurimmaksi ratkaisemattomaksi mysteeriksi jäi kysymys, että kumpi onkaan kamalampi drinkki: Sininen enkeli vai Ampiainen, jotka päädyimme vitsin vuoksi tilaamaan. Siitä ei sen sijaan ollut epäilystäkään, että kuvissa näkyvä ainakin rommia, kermaa ja passionhedelmää sisältänyt juoma oli aivan suunnattoman herkullinen!

Ja mikä parasta, se jätti mahtavat kermaviikset.

Ei kai sitä nyt kaksi bloggaajaa pysty olemaan reissussa ilman, että napataan ainakin yhdet asukuvat. 

Mielenkiintoisemman kuvan taisi kuitenkin saada itse kuvaajasta. Ihanan uhrautuvaa pyllistelyä. 

Iltapäivä relattiin sitten spassa katsellen upeita saaristomaisemia poreammeesta käsin. Ei puuttunut mitään muuta kuin se, että osastolta olisi päässyt käymään ulkona auringossa. Olisi ollut ihana maata hetki aurinkoisella kannella, mutta onneksi auringon lämpö ja valo ylettivät myös sisätiloihin isojen ikkunoiden ansiosta. 

Vaikka näytän kuvassa elämääni kyllästyneeltä, niin todellisuudessa nautin olostani varsin paljon. 😀

Poreilun jälkeen nautittiin molemmat vielä hieronnasta ja mini kasvohoidosta. En ehkä keksi täydellisempää tapaa viettää maanantaipävää. Olo oli kylpemisen ja hoitojen jälkeen aivan totaalisen rentoutunut ja vähän uudestisyntynytkin. Oltiin molemmat sitä mieltä, että minilomamme oli kaikin puolin aivan täydellinen.

Ei sen tarvii iso breikki olla, että olo hieman kohenee, kun vaan pääsee ympäristöön jossa pää nollautuu kunnolla ja seura on hyvää. Yksi täydellinen ja lataava vuorokausi palautti taas, jos ei nyt ihan virtaa koneeseen, niin ainakin hymyä kasvoille. Huomenna sitten lääkäriin juttelemaan mistä se virta saadaan takaisin. 


Nonni, nyt se on takana päin, kesän kiireisin duuniviikko. Suomi Areena ja Pori Jazzit pisti meidät kuvaajat ja toimittajat viilettämään tukka putkella ympäri kaupunkia. Ja voin sanoa, että 13 päivää töitä putkeen veti kyllä pikkuisen mehuja pois. Tämä päivä onkin mennyt lyhyttä jazzkatuvisiittiä lukuunottamatta vaaka-asennossa. 

Kaupunkimme niin kutsutun Superviikon tapahtumat tuli koettua pitkälti työn puitteissa, mutta perjantai-iltana päikkäreiden jälkeen otin itseäni sen verran niskasta kiinni, että raahauduin tihkusateessa Kirjurinluotoon katsomaan ja kuvaamaan Ms. Lauryn Hilliä. Meidän kuvaajien pettymykseksi stara aloitti keikkansa rimputtelemalla useamman biisin verran istualtaan kitaraa, joten kuvasaldo jäi olemattomaksi ja tylsäksi.

Itseäni ei sitten kyllä koko keikkakaan jaksanut innostaa. Ms. Hill vaikutti etenkin alkukeikan ajan aivan siltä kuin ei olisi halunnut olla paikalla. Monitoroinnissakin taisi olla kovasti vikaa, siihen malliin nainen huitoi koko ajan käsimerkkejä miksaajalle naamallaan murjottava ilme. Yleisöönkään hän ei ehtinyt ottaa mitään kontaktia, kun keskittyi seuraamaan lähinnä bändinsä toimintaa. 

Kyllä se meno onneksi hieman parani ja laulajakin rentoutui jossain vaiheessa keikkaa. Fugeesin hittibiisi Ready or Not kajahti jo hieman läsnäolevamman Laurynin suusta varsin mallikkaasti, mutta minä lampsin siinä kohtaa jo kyllästyneenä kohti poistumistietä. Jotain siitä esiintymisestä vain puuttui, joten koin nukkumaan pääsemisen itselleni arvokkaammaaksi kuin keikan loppuun seuraamisen. 

housut-S.T.I. (muokattu ompelijalla)/puseto-H&M/jakku-Lindex/laukku-Zara/kengät-Toms/korvikset-Aarikka/lasit-Le Specs

Kiireisestä menosta huolimatta parit päivän rätit tuli sentään tälläkin viikolla ikuistettua. Perjantaina päälle osui ihan harvinaisen siistin näköinen kokonaisuus ollakseen duuniasu. Laukku tokikin korvautui töitä tehdessä hervottomalla kamerarepulla. Koko viikko meni sen kymmenen kilon pakkauksen kanssa ihan sujuvasti, mutta tänään kun vihdoin sain olla kantamuksista vapaana, aloitti selkä ja hartiat melkoisen vihoittelun. Taitaa hartiat raukat olla ihmeissään, kun ei tuttu täyspakkaus yhtäkkiä roikukaan niiden varassa. 

Tänään puolestaan kiskaisin päälle pitkästä aikaa mekon, kun suuntasimme Jazzkadulle lounastamaan ja Lauri Porraa ilmaislavalle kuuntelemaan. Mahtava tuo valkoinen neulemekko, sillä se saa mun hyvin hyvin hentoisen päivetykseni näyttämään astetta tummemmalta. Olen saanut töissä sen verran aurinkoa, että minut erottaa jo sentään seinästä!

mekko-Ellos/laukku-Vagabond/sandaalit-HM/korvikset-Unique Design by Maria/kaulakoru-Via Minnet (saatu)

 

Nyt siis edessä paluun normaaliin arkeen. Pori hiljenee ja työt jatkuu perusmoodissa, eli poliittikkojen sijaan iltavuoroviikolla taitaa olla luvassa mm. jalkapalloa ja pesäpalloa. Huomenna kuitenkin vielä vähän Pori Jazz -fiiliksiä täällä blogissa, kun luvassa on keikkakuvia eilen esiintyneestä SEAListä. Nyt unta palloon ja jotain supertököttiä ja naamioo näille hervottomille silmäpusseille!


Näin iltavuoroviikolla ei oikein asukuvia tänne blogiin synny, sillä lempparifarkkujen, vaihtuvien t-paitojen ja päivästä riippuen Tomsien tai Crocsin ballerinojen kuvaaminen ei hirmuisesti inspiroi. Pari asukokonaisuutta voi kuitenkin tsekata tällä viikolla ilmestyneestä Kotivinkki-lehdestä, jossa esiinnyn kahden aukeaman verran Minun tyylini -palstalla. 

Vaikka tähän viikkoon ei ole taas vaihteeksi mahtunut mitään muuta kuin töitä (ma-to 42 h ja vielä pari päivää jäljellä..), niin yksikin yllätyskäänne on kuitenkin saatu aikaiseksi. Päätettiin nimittäin Tommin kanssa muuttaa! Ei olla edes etsitty asuntoa, mutta tuli sitten vähän puskista vastaan kolmio saunalla, parvekkeella ja sopivalla vuokralla. (Kun siis nykyisessä kodissamme ei ole kumpaakaan, ei saunaa eikä parveketta.) Tää on melkoinen ylläri ihan itsellenikin siitäkin syystä, että olen vannonnut, että en ihan pikku kummassa muuta, koska vihaan sitä puuhaa. 😀

Asuinaluekaan ei ihan hirmuisesti muutu, vaan keskustassa pysytään. Joskin ihan torin reunalla toistakymmentä vuotta asuneille neljä korttelin päähän siirtyminen tuntuu melkoiselta muutokselta. Olohuone meillä pienenee tässä asunnon vaihdossa, mutta se ei haittaa, sillä tulevassa kämpässä pyykit mahtuu kuivattamaan muuallakin kuin olkkarin perällä. 

Olen muutosta yhtä aikaa innoissani ja kauhuissani. Ihan hirvee hommahan se on kaikkien kamojen karsinta ja pakkaaminen ja muuttaminen. Mutta toisaalta näen tämän just loistavana tilaisuutena tehdä kunnon inventaario. Olen jo tehnyt listaa myyntiin tai lahjoitukseen menevistä huonekaluista ja muista kodintavaroista. Asunnot ehtivät olla meillä päällekkäin, joten muutan sillä ajatuksella, että poimin täältä mukaani asiat jotka todella tahdon uuteen kotiin ja loput sitten hävitetään. En melkein malttaisi odottaa! Tekisi mieli jo alkaa pakata!