"Sä näytät jotenkin hirveen paljon hienommalta sillon kun et oo täällä töissä!", totesi kerran eräs työkaveri, kun poikkesin mekko päällä ja normaalit meikit naamassa toimituksessa jollain muilla asioilla kuin työvuoron merkeissä.

Mitä.. en yhtään ymmärrä miten hänellä tuli tuollainen ajatus mieleen, olenhan minä aina töissäkin niin kovin laitettuna, hienona ja kauniisti pukeutunut! Katsokaa vaikka. 😀 😀

*kuvan kynsilakka ja kengät saatu*

Tämän takia ei kauheen usein asukuvia näy sellaisilta päiviltä, kun olen lehtikuvaushommissa. Jos ei muukaan pukeutumiseni ole kovin fäshönii, niin on se nyt yleensä vähän kuvauksellisempaa kuin nää työpäivien valinnat. Mutta tänään päätin ikuistaa tämän arkirealismin huipentuman. Pikkasen lököttävät mammafarkut, Amorphis-huppari ja vaelluskengät. Kaiken tämän hälläväliä kuhan on mukavaa –tyylin kuitenkin sitten kruunasin lakkaamalla kynteni passaamaan yhteen noiden Merrellin kenkien kanssa. 😀

Mä lakkaan kynsiä tosi harvoin, koska A) olen siinä ihan tosi huono ja B) mun kynnet on tollaset nysät, mutta olen ilokseni huomannut, että noi Lumenen Gel Effect -lakat on jotenkin tosi jotenkin helppokäyttöisiä. Siis levittyvät ihmeen siistin näköisesti, jopa tällaisen totaalisen kynsilakkaustöpeksijän käsissä. Ehkäpä voisin koittaa aktivoitua tässä asiassa, nyt saatuani muutamia ihania kevätsävyjä kokeiluun. (Kuvassa sävy 6 Laineilla. Kaupoissa ensi kuussa)

Iltavuorossa ohjelmassa oli taas pitkästä aikaa lätkän kuvaamista. Oli pakko napata muutama ruutu kännykällä, jotta saatte käsityksen siitä mistä me tuolla Isomäen jäähallissa oikein kuvataan. Parin neliömetrin kokoinen kuvaajien spotti sijaitsee vaihtoaitioiden välissä, eli ihan siinä tapahtumien ja joukkueiden välisen vittuilun ytimessä. Vaihdossa olevat maalivahdit vielä kaiken lisäksi eivät istu tuossa samalla vaihtopenkillä kuin muut pelaajat, vaan töröttävät valtavien varusteidensa vuoksi korkeammilla jakkaroilla meidän kuvaajien molemmin puolin.

Jos meitä sattuu karsinaan kolme kuvaajaa (maksimimäärä, mikä saa olla), on siellä kyllä varsin tiivis tunnelma ja saa melkein varoa, ettei tule horjahdettua molken syliin. Tänään kaksi erää vahdossa ollut Ässien Andreas Bernard on kyllä sen verran komea tapaus, että sen syliin vois vähän kaatuakin. 😀 Mutta kyllä mun kaikista suosikein vierustoveri on ollut syksyllä Ässissä vuokralla ollut Oskari Setänen, joka pelasti mut kerran täpärästi kiekolta nappamalla sen hanskaansa juuri naamani edestä. Oih, mikä prinssi! 

Kypärä on kuvatessa pakollinen, sillä laidan luona heiluessa on hyvin mahdollista saada mailasta tai kiekosta päähän. (siitäkin huolimatta, että vieressä istuu maalivahti) Valppaana saa siis olla ja ottaa pari peruutusaskelta, kun ukkoja rysähtelee laitaa päin omalla kohdalla. Tiukimmissa vaihtotilanteissa saattaa saada pelaajan itselleen kirjaimellisesti syliin, kun kentältä vaihtoaitioon syöksyvä pelaaja hyppää laidan yli vähän väärästä kohtaa. Eli jännitystä ja tiukkoja tilanteita riittää. 

(Tossa oikealla alhaalla olevassa kuvassa näkyy mun takaa lippispäinen tyyppi, se on maalivahti. Eli tosiaan aika iholla ollaan. :D)

Olin jokin aika sitten seuraamassa yhden pelin ihan vapaa-ajalla yleisöstä käsin ja se tuntui kauhean tylsältä. Katsomosta puuttui kaikki se vaaran tunne, hienhaju ja pelaajien vastapuolelle heittämät herjat mitkä leijuvat ympärillä, kun seuraa tapahtumia tuosta kaukalon reunalta. Jos vielä vuosi sitten suhtauduin kiekkokuvaukseen hieman nihkeästi, niin olen sittemmin jo innostunut asiasta ja ilahdun, jos työvuoro osuu pelipäivälle. Tokikin olen hommassa vielä melko surkea, mutta just kivaa opetella jotain uutta. 

Yks ainoo paska juttu tossa hommassa oli tänään, se ei tosiaan oo selkäkipuisen puuhaa töröttää hartiat korvissa sen muutamaan kilon mötikkä naamalla 3x 20 minsaa. Myöskään ne mun läppärillä tyskentelyasennot erätauoilla ei ollut olosuhteista johtuen kauheen ergonomisia.. Mua on nyt muutaman viikon vaivannut hirveet jumit rintarangassa ja sitä on rassattu fysioterapeutilla, erilaisilla harjoituksilla ja akupunktiolla. Olin nyt vihdoin ollut useamman päivän putkeen kivuttomana, mutta en oo enää. Ja seuraavan kerran kiekkoa kuvaamaan taas lauantaina. Auts. 


Viikonlopun paras huomionherättäjä oli ehdottomasti torstaina YOOXilta saapuneet glitternilkkurit. Kimallus sokaisi itseni lisäksi myös monta muuta ja kengät herättivätkin paljon ihastusta. Nää on niin mun näköiset kengät, että. Jos joku muukin kaipailee blingblingiä jalkoihin, niin näitä löytyy edelleen YOOXin alesta kultaisena ja hopeisena. Ainoa miinus tulee siitä, että kengät ovat keinonahkaa sisuksistaan ja sehän tekee kengistä vähän epämiellyttävät näin kylmällä. Mutta tuon kimalluksen edessä olin valmis tinkimään periaatteistani. 

Viikonlopun paras asuste on ollut ystäväni jokunen vuosi sitten tekemä neulepanta, joka toimii nykyisen tukkani kanssa huomattavasti paremmin kuin aiemmilla kampauksilla. Korvat pysyy lämpimänä, mutta tukkatöyhtö pysyy näkyvissä!

Viikonlopun parhaasta seurasta vastasi rakas ystävä Jonna, joka ystävällisesti majoitti minut sohvalleen yöksi perjantai-iltaisen bloggaajatapaamisen jälkeen. Tuli taas pistettyä maailmaa järjestykseen oikein urakalla. Lauantaina vietettiin laatuaikaa brunssilla ja tarkoitus oli mennä tsekkaamaan pian päättyvä Cartier-Bressonin näyttely Ateneumiin, mutta käännyttiin jo ovelta pois, kun nähtiin helvetilliset jonot. Mä en vaan yhtään kestä jonottamista.

Viikonlopun parhaan herkun tarjosi Helsingissä Lönnrotinkadulla sijaitseva Naughty Brgr, jonka ravintoloitsija Akseli Herlevi kutsui läjän bloggaajia maistelemaan burgereitaan. Kaikista testatuista ehdottomasti herkullisin oli mielestäni ravintolan mukaan nimetty Naughty BRGR, jossa makua täydellisen pihvin kylkeen toi mm. cheddar ja sinihomejuusto. Myös bataattiranut julistaisin melko täydellisiksi. 

Viikonlopun paras pankkikortin höyläys tapahtui Forumin Change-liikkeessä, missä on vielä parin päivän ajan kaikki tuotteet -50% alessa. Oma alusvaatevalikoimani on kovin mustavoittoinen, joten iloitsin kovasti kun löysin tämän hempeän roosan setin yhteensä hintaan 54 €. Ja kuinka hienoa, että uudet alusvaatteni mätsäävät söpön Longchampin lompakkoni kanssa! Ainahan sitä nyt tulee hilluttua pitsialusvaatteissa lompakko hyppysissä. 😀

Viikonlopun ikävimpiä asioita on puolestaan tää kamala kipu, jossa just nyt vellon. Mulla on ilmeisesti joku karmea lukko rintarangassa ja se säteilee nyt kipua sekä rintaan, että kaulalle saakka ja pahimmillaan ihan kiemurtelen kivusta ja hengittäminenkin on vähän ikävää. Pitää koittaa kaivella kaapit löytyiskö yöksi relaksanttia ja kunhan kipu yhtään hellittää, niin täytyy koittaa oisko keppijumpasta apua. Fyssarin käsittelyyn sain aikaa vasta torstaiksi. 


Vaikka omasta kaapistanikin toki löytyy joitakin keinokuituvaatteita, onhan yksi lempipuseroistanikin (ikävä kyllä) polyesteriä, niin sellaisia ei kuitenkaan tulisi mieleenkään vetää päälle tällaisilla talvikeleillä. (No ei kyllä sitten lämpimillä kesäsäilläkään… :D)

Viikonlopun Helsinki-reissuni asu oli taas jälleen hyvä esimerkki pakkasajan villaintoilustani. Rintaliivejä ja alushousuja lukuunottamatta päälläni oli vain villavaatteita ja jalassa luonnollisesti nahkasaappaat. 

Olen varmasti sanonut tämän jo sata kertaa, mutta sanonpa taas: jos joku valittaa, ettei ihan perusarjessa tarkene Suomen talveen kuuluvissa pakkasissa, niin suosittelen tutkimaan vähän tarkemmin niitä vaatteiden materiaalitietoja. Vaihtoehtoja on muitakin kuin paleleminen tai pilkkihaalari.

Tämä päivän postailu jää tällaiseksi lyhyenlännäksi siitä syystä, että deadline puhkuu niskaan. Huomenna nimittäin alkaa koulu Tampereella ja silloin pitäisi palauttaa ensimmäinen esseetehtävä, joka siis on luonnollisestikin edelleen kesken. Mun maailmassa ei tällaiset hommat valmistuis ikinä ilman viimetinkaa. 

Vähän kyllä kauhistuttaa nää opiskeluhommat, ehdin jo katuakin tätä koko siirtoani melkoisesti välillä. Siitä on vuosikausia, kun on viimeksi tarvinnut tuottaa tuollaisia asiallisia kirjoitustöitä ja tuntuu, etten osaa hommaa enää lainkaan. Keskittymiskykykin tuntuu olevan ihan kadoksissa. 

Hieman ahdistusta tuottaa myös se, että edessä jälleen uusiin ihmisiin tutustumista. Ei siksi, että se jotenkin jännittäisi vaan siksi, että se vaan tuntuu jotenkin raskaalta, minä kun olen ihminen joka tarvii tuttujenkin ihmisten näkemisen jälkeen aina eristäytymistä ulkomaailmasta. Mutta enköhän mä selviä. Nyt on edessä kolme lähiopetuspäivää, mutta jatkossa nitä tulee olemaan aina vain kaksi kerrallaan. 

Nyt siis esseen kimppuun!

mekko-Benetton/neuletakki-J.Lindeberg/laukku-Global Accessories/saappaat-Apple Green/korvikset-Lindex