No huhhuh, nyt on kyllä todella tapahtumarikkaat ja mahtavat kuusi päivää takana. Olen nähnyt alle viikossa niin paljon ystäviä, blogikollegoita ja uusia tuttavuuksia, että en normaalisti edes kuukaudessa. Tarvitsen todellakin muutaman päivän yksinolonollauksen kaiken tämän sosiaalisuuden jälkeen.

Mutta, nyt kun olen tässä bussi matkalla takaisin kohti kotia, niin ajattelin tuupata eetteriin tällaisen sekavan eri laitteiden syövereistä löytyvästä materiaalista kootun kuvakatsauksen menneisiin päiviin Helsingissä.

Keskiviiko ja torstai kierreltiin bloggaajakemujen kanssa PR-toimistojen pressipäivillä tutustumassa (ensi syksyn) uutuuksiin. Kiinnostusta itsessäni herättivät mm. KN Collectionin hatut, Longchampin leopardilaukut ja Plantagenin söpöt kaktukset. Minulla on nimittäin nyt ekaa kertaa elämässäni parveke ja haluaisin sinne jotain kasveja, mutta koska peukaloni ei lainkaan viherrä, veikkaan sitkeiden piikkikasvien olevan ainoita jotka pysyisivät hoidossani hengissä.

Einon kanssa soviteltiin aurinkolaseja. Herra suhtautui ensiksi hyvin epäilevästi noihin Policen sinisiin plekseihin, joita halusin hänen sovittavan, mutta joutui sitten myöntämään, että nehän olikin oikeastaan aika päheät. Mun mielestä olisivat just sopivan kreisit Einolle. Itselläni kuvassa silmillä muistaakseni Valentinon pokat.

Käytiin Iinan ja Nooran kanssa Kokkikartanon tilaisuudessa maistelemassa heidän burgeruutuuksiaan. Täytyy sanoa, että Maalaishapurilaisen pihvi oli vallan maistuva. Uusi vegaaninen falafelhampurilainen jäi valtettavasti vatsan täyttymisen vuoksi vielä kokeilematta, mutta aion sellaisen kyllä napata mukaani kaupasta heti, kun sellaisen bongaan.

Reissu sisälsi ihanan paljon aikaa ystävien kanssa. Iinan kanssa ehdittiin hengata kolmena päivänä putkeen ja Jonnankin kanssa ehdittiin parantaa maailmaa ruoan äärellä.

Perjantaina oli mahtavan PING Helsinki Business Festivalin vuoro. Tämä huikea vaikuttajamarkkinoinnin tapahtuma sen kuin paranee vuosi vuodelta. Päivään mahtui nspiroivia puheenvuoroja, uusia tuttavuuksia, kannustavia keskusteluja ja tietenkin kunnon bileet.

PING on siitä hieno tapahtuma, että siellä on kaikki niin samanlaisella asenteella liikkeellä, että on helppo mennä juttelemaan uusein ihmisten kanssa. Sen kuin esittäytyy ja kysyy, että kukas sä oot. Tosi toimiva eka repla on myös, "moi, mä seuraan sua, instassa/tubessa/blogissa". 

PING järjestettiin tällä kertaa Clarion hotellissa Helsingin jätkäsaaressa. Majoituin siellä kaksi yötä viihtyisässä huoneessa, jonka sänky oli taivaallinen.

Tällä kertaa muistin myös ottaa uikkarit mukaan, toisin kuin joulukuisella Clarion vierailullani, ja ehdin lauantaiaamuna testaamaan 16. kerroksen kattoterassilla sijaitsevan upean uima-altaan, josta on näkymä koko Helsingin ylle. Hieman oli vilpakka keli tuulen ja rännän seassa, mutta uima-altaan vesi tuntui sitten sitäkin lämpimämmältä.

Lauantaina muru liittyi seuraani ja suunnattiin ystäväpariskunnan kanssa illalliselle. Unioninkadulla sijaitseva italialainen ravintola Toca sai seurueeltamme ihan täydet pisteet. Kolmen ruokalajin menu maksoi vain 45 € ja oli todella herkullinen ja yllätyksellinen. Ravintolassa ei siis ole varsinaista ruokalistaa, vaan menu vaihtuu jopa päivittäin.

Me otettiin ruoan kylkeen myös niille suunnitellut juomapaketit ja oli kyllä aivan todella toimivia makupareja. Iso peukku myös paikan palvelulle! Tänne suuntaan ehdottomasti toistekin.

Sunnuntaina saatiin seuraamme lisää porilaisia ja ohjelmassa oli Ghostin keikka jäähallissa. Ennen sitä kuitenkin taas syöpöteltiin ja juopoteltiin. Tällä kertaa Sori Taproomissa, joka valikoitui paikaksemme seurueen miesten olutintoilun vuoksi. Minäkin yllätin itseni ja tilasin pikkupikkulasillisen olutta. Kyseessä oli kylläkin nii n marjamehun makuinen juoma, että ei sitä heti olueksi uskoisi.

Keikalta ei ole kuvamateriaalia, mutta kylläpä potki hienosti Papa Emeritus ja Nameless ghoulsit. Pistivät pystyy oikein kunnon kirkonmenot. Tämä oli taas niitä hetkiä, kun innostun yhtyeestä enempi vasta kuultuani livenä. Nyt menee ehdottomasti pari Ghostin albumia hankintaan.

Vappupäivää saatiin onneksi viettää viikonloppua aurinkoisemmassa säässä ja tähän keliin sopi hienosti sekä kevän eka tötteröjätski että maailmanpyöräajelu. 

Ystäväni kutsui meidät hänen ja miehensä mukaan SkyWheeliin shamppanjan makuiselle ajelulle. Juotiin siis pullo Veuve Clicquotia ja ihasteltiin maisemia. Sitten vielä Bryggeriin syömään porukalla ennen kuin me Tommin kanssa suunnattoin kotimatkalle. Aika  ihana vappu siis. Ja ihan koko reissu. 

 

 

 


Nonni, pääsiäislomat on nyt vietelty ja olen junassa matkalla kohti Poria. Tai oikeastaan mä olen kyllä just tällä hetkellä menossa kohti Oulua, josta sitten hyppään etelän suuntaan vievään yöjunaan. Hienosti olin liian myöhään liikkeellä lipun oston kanssa, joten se juna johon olisin ykkösenä halunnut, oli täynnä ja tähän yöjunaan en sitten saanut enää makuupaikkaa. Aamulla Poriin saapuessa ehdin justiinsa nakata kassin kotiin ja sitten pitää syöksyä työpaikalle koulutukseen. Saattaa olla paikalla varsin virkeä oppilas sukeltamassa uuden järjestelmän saloihin… 

Tällä Kainuun lomalla ei paljoa pukeutumista tullut mietittyä, vaan seilasin koko pääsiäisen farkuissa tai neulehousuissa ja äidiltä lainatussa neuletakissa. Meikkipussilla kävin tasan kerran, kun lauantaina suunnattiin kavereiden kanssa paikalliseen kuppilaan. Arkistosta löytyi kuitenkin muutamat asut vielä ajalta ennen pääsiäistä.

Meillä muuten oli sillä lauantain baarireissulla mun ikiaikaisten bestisten kanssa jo muutenkin ihan nostalginen tunnelma, kun muisteltiin meidän yläasteaikaisia ihastuksia ja teiniaikojen kommelluksia, niin siihen sopi kyllä varsin mainiosti se, että paikan DJ:n musavalikoima tuntui koostuvan 90 prosenttisesti meidän yläasteaikaista discohiteistä. Että ihan sama millä vuosikymmenellä eksyy Sotkamon yöelämään, niin korvissa raikaa Scooter ja E-Rotic. 😀


Jos oli pääsiäisenajan pukeutuminen aika tylsää, niin ei tää mun viime viikkoisen "mulla ei oo mitään päällepantavaa" –päivän harmauskaan hirveästi iloittele. Mä en ihan hirmuisen usein arkena erityisesti tuskaile vaatekaapilla, vaan pukeutumisen pyörii aina sen hetkisten lemppareiden varassa aika vaivattomasti ja enempiä miettimättä. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa sellainen päivä, että mikään mitä mun kaapista (ja lattoilta ja tuoleilta) löytyy, ei tuntunut omalta ja hyvältä.

Sovittelin ihan vaikka mitä ja kaikissa oli joku väärä fiilis. "Liian värikästä", "liian tyttömäistä", "liian kireää". Ja kun kaikki oli vaan jotenkin liikaa, niin rauhalliseen kokoharmaaseen pukeutuminen antoi sopivan tapettiin sulautumisen tunteen. Mutta pinkkiä huulipunaa oli toki oltava, ettei nyt ihan täysin värittömältä näyttäis!

trikoomekko – Junarose (saatu) / takki – Talkabout / laukku – Diesel /  kengät – Minna Parikka / korvikset – Saara Ruskola (saatu)

Tukassa muuten eka kertaa kokeilussa pienet valkit. Mä olen yleensä tuon pallokorvakampauksen tehnyt niin, että olen joko krepannut pohjan tai sitten tupeerannut hillittömästi saadakseni vähäiset hiukset hieman muhkeammiksi, mutta nyt oli tällainen laiskempi versio. Hyvin toimii!

Yli puolet elämästään lyhyttukkaisena elelleelle ihmiselle on kaikki tuollaiset tukkavärkit, pimpulat ja pompulat ihan vieraita, mut oon nyt koittanut varovasti tutustua aiheeseen ja opetella. Ostelin just Glitteristä kaikenmaailman muitakin härpättimiä noiden valkkien lisäksi, mutta täytyy sanoa, että pääasiassa olin siellä hiustarvike hyllyllä ihan kuin Liisa Ihmemaassa. En todellakaan tajua mitä niillä kaikilla vehkeillä tehdään. Mut onneks ei tarviikaan tajuta. Hiuslenkeillä ja pinneillä pääsee jo pitkälle.  


Voi nyt sössönsöö, kun meinaan täällä ihan herkistellä. Olen nimittäin saanut parin viime päivän aikana eri kanavissa tosi monta viestiä, joiden kirjoittavat kertovat mun blogin olleen heille rohkaiseva. Sitä kun aina toisinaan miettii, että "niin kuin näistä mun rättikuvista ja lätinöistä olis kenellekään mitään iloa", niin sitten joku tulee ja kertoo, että uskaltautui ostamaan elämänsä ekat bikinit mun kirjoitusten kannustamana. Tai että mun blogin lukeminen on saanut uskomaan, ettei pluskokoisen (tai kenenkään muunkaan) tarvitse pukeutua säkkeihin ja piilotella vartalonsa osia. 

Että jos mä mietin onko tässä 10 vuoden mittaisessa blogiprojektissa ollut mitään järkeä ja iloa kenellekään, niin lainaanpa omaa FB-statustani: "Yksikin ihminen, joka kertoo mun blogin auttaneen häntä hyväksymään itsensä ja rohkaissut pukeutumaan oman mielen mukaan piittaamatta muiden mielipiteistä, tekee puuhasta tärkeetä ja arvokasta."

Ja kun nyt tuohon 10 vuoteen viittasin, niin se kuulkaa tulee täyteen ihan näinä päivinä. En tarkkaa päivämäärää ekalle postaukselle muista, mutta jossain tässä maaliskuun 20. päivän tienoilla se oli vuonna 2007. Siitä saakka on tyyliä metsästetty yhtäjaksoisesti ilman kummempia taukoja. Että pienet sille! Ihan mahtavaa, että ruudun sillä puolen on monia, jotka on pysynyt matkassa jo vuosia. 

Mietin alkuvuodesta kovasti, että pitäiskö näitä blogin pyöreitä vuosia oikein kunnolla juhlistaa. Järkätä huikeet kemut. Mut sit mulle tuli kuitenkin sellainen olo, et pitäis olla jotenkin "isompi blogistara" ja menestyneempi, että sitä kannattais juhlistaa. Mikä on toki ihan hölmö ajatus. Ihan yhtäläillahan se blogin 10 vuotta on totta olipa lukijoita kymmenen vai sata tuhatta.

Päädyin nyt kuitenkin siihen, että mä en vaan taida olla luonteeltani sellainen ihminen, että osaisin tästä hirmuista juhlahumua repiä. Mutta kyllä tässä varmaan yksi jääkaapissa lojuva shampanja täytyy asian kunniaksi avata. Sillä olen mä oikeesti tosi iloinen ja ylpeä tästä blogitaipaleesta. 

Mun on tosi vaikea kuvitella millaista mun elämä olis, jos en olisi koskaan tätä blogia perustanut. Ihan hirmuisen moni juttu olisi jäänyt kokematta ja tosi monta työtä saamatta. Vaikka blogi ei olekaan koskaan ollut mulle kokopäivätyö, niin mulla ollut kuitenkin paljon erilaisia projekteja, joiden toteutumiseen bloggaaminen on vaikuttanut.

En mä olisi taas tänä viikonloppuna Olympuksen hommissa, jos en olisi kuusi vuotta sitten saanut bloggaajan ominaisuudessa kutsua heidän tapahtumaansa ja sitä kautta tutustunut yrityksen ihmisiin. Ilman tätä blogia mä en olis päässyt mukaan talk showhun, en olis tehnyt radio-ohjelmaa enkä varmaan päätynyt myöskään plussamallina muotinäytöksiin. Ilman tätä blogia mä en myöskään olisi sunnuntaina suuntamassa puhujakeikalle kertomaan bloggaamisesta. 

Jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan, mä en myöskään olisi tänään käynyt illallisella yhden parhaan ystäväni ja hänen poikansa kanssa, sillä ilman blogia en olisi koskaan edes tutustunut koko ihmiseen. Ilman tätä blogia olisi myös monet maailman parhaat kemut jääneet juhlimatta ja monen monta lasillista skumppaa juomatta. Ja se jos mikä olis kyllä harmi! 😀

housut – Foggy / t-paita – Esprit / trikootakki – Cream / kengät – Ten Points / korvikset – Aarikka (saatu)

Ilman tätä blogia, mä en varmaankaan enää osais oikein ollakaan. Joten vaikka on kokonainen vuosikymmen täynnä, niin homma jatkuu edelleen!