17.04.2017 Hirveän harmaata

Nonni, pääsiäislomat on nyt vietelty ja olen junassa matkalla kohti Poria. Tai oikeastaan mä olen kyllä just tällä hetkellä menossa kohti Oulua, josta sitten hyppään etelän suuntaan vievään yöjunaan. Hienosti olin liian myöhään liikkeellä lipun oston kanssa, joten se juna johon olisin ykkösenä halunnut, oli täynnä ja tähän yöjunaan en sitten saanut enää makuupaikkaa. Aamulla Poriin saapuessa ehdin justiinsa nakata kassin kotiin ja sitten pitää syöksyä työpaikalle koulutukseen. Saattaa olla paikalla varsin virkeä oppilas sukeltamassa uuden järjestelmän saloihin… 

Tällä Kainuun lomalla ei paljoa pukeutumista tullut mietittyä, vaan seilasin koko pääsiäisen farkuissa tai neulehousuissa ja äidiltä lainatussa neuletakissa. Meikkipussilla kävin tasan kerran, kun lauantaina suunnattiin kavereiden kanssa paikalliseen kuppilaan. Arkistosta löytyi kuitenkin muutamat asut vielä ajalta ennen pääsiäistä.

Meillä muuten oli sillä lauantain baarireissulla mun ikiaikaisten bestisten kanssa jo muutenkin ihan nostalginen tunnelma, kun muisteltiin meidän yläasteaikaisia ihastuksia ja teiniaikojen kommelluksia, niin siihen sopi kyllä varsin mainiosti se, että paikan DJ:n musavalikoima tuntui koostuvan 90 prosenttisesti meidän yläasteaikaista discohiteistä. Että ihan sama millä vuosikymmenellä eksyy Sotkamon yöelämään, niin korvissa raikaa Scooter ja E-Rotic. 😀

Jos oli pääsiäisenajan pukeutuminen aika tylsää, niin ei tää mun viime viikkoisen "mulla ei oo mitään päällepantavaa" –päivän harmauskaan hirveästi iloittele. Mä en ihan hirmuisen usein arkena erityisesti tuskaile vaatekaapilla, vaan pukeutumisen pyörii aina sen hetkisten lemppareiden varassa aika vaivattomasti ja enempiä miettimättä. Nyt oli kuitenkin pitkästä aikaa sellainen päivä, että mikään mitä mun kaapista (ja lattoilta ja tuoleilta) löytyy, ei tuntunut omalta ja hyvältä.

Sovittelin ihan vaikka mitä ja kaikissa oli joku väärä fiilis. "Liian värikästä", "liian tyttömäistä", "liian kireää". Ja kun kaikki oli vaan jotenkin liikaa, niin rauhalliseen kokoharmaaseen pukeutuminen antoi sopivan tapettiin sulautumisen tunteen. Mutta pinkkiä huulipunaa oli toki oltava, ettei nyt ihan täysin värittömältä näyttäis!

trikoomekko – Junarose (saatu) / takki – Talkabout / laukku – Diesel /  kengät – Minna Parikka / korvikset – Saara Ruskola (saatu)

Tukassa muuten eka kertaa kokeilussa pienet valkit. Mä olen yleensä tuon pallokorvakampauksen tehnyt niin, että olen joko krepannut pohjan tai sitten tupeerannut hillittömästi saadakseni vähäiset hiukset hieman muhkeammiksi, mutta nyt oli tällainen laiskempi versio. Hyvin toimii!

Yli puolet elämästään lyhyttukkaisena elelleelle ihmiselle on kaikki tuollaiset tukkavärkit, pimpulat ja pompulat ihan vieraita, mut oon nyt koittanut varovasti tutustua aiheeseen ja opetella. Ostelin just Glitteristä kaikenmaailman muitakin härpättimiä noiden valkkien lisäksi, mutta täytyy sanoa, että pääasiassa olin siellä hiustarvike hyllyllä ihan kuin Liisa Ihmemaassa. En todellakaan tajua mitä niillä kaikilla vehkeillä tehdään. Mut onneks ei tarviikaan tajuta. Hiuslenkeillä ja pinneillä pääsee jo pitkälle.  

17.03.2017 Ilman tätä blogia…

Voi nyt sössönsöö, kun meinaan täällä ihan herkistellä. Olen nimittäin saanut parin viime päivän aikana eri kanavissa tosi monta viestiä, joiden kirjoittavat kertovat mun blogin olleen heille rohkaiseva. Sitä kun aina toisinaan miettii, että "niin kuin näistä mun rättikuvista ja lätinöistä olis kenellekään mitään iloa", niin sitten joku tulee ja kertoo, että uskaltautui ostamaan elämänsä ekat bikinit mun kirjoitusten kannustamana. Tai että mun blogin lukeminen on saanut uskomaan, ettei pluskokoisen (tai kenenkään muunkaan) tarvitse pukeutua säkkeihin ja piilotella vartalonsa osia. 

Että jos mä mietin onko tässä 10 vuoden mittaisessa blogiprojektissa ollut mitään järkeä ja iloa kenellekään, niin lainaanpa omaa FB-statustani: "Yksikin ihminen, joka kertoo mun blogin auttaneen häntä hyväksymään itsensä ja rohkaissut pukeutumaan oman mielen mukaan piittaamatta muiden mielipiteistä, tekee puuhasta tärkeetä ja arvokasta."

Ja kun nyt tuohon 10 vuoteen viittasin, niin se kuulkaa tulee täyteen ihan näinä päivinä. En tarkkaa päivämäärää ekalle postaukselle muista, mutta jossain tässä maaliskuun 20. päivän tienoilla se oli vuonna 2007. Siitä saakka on tyyliä metsästetty yhtäjaksoisesti ilman kummempia taukoja. Että pienet sille! Ihan mahtavaa, että ruudun sillä puolen on monia, jotka on pysynyt matkassa jo vuosia. 

Mietin alkuvuodesta kovasti, että pitäiskö näitä blogin pyöreitä vuosia oikein kunnolla juhlistaa. Järkätä huikeet kemut. Mut sit mulle tuli kuitenkin sellainen olo, et pitäis olla jotenkin "isompi blogistara" ja menestyneempi, että sitä kannattais juhlistaa. Mikä on toki ihan hölmö ajatus. Ihan yhtäläillahan se blogin 10 vuotta on totta olipa lukijoita kymmenen vai sata tuhatta.

Päädyin nyt kuitenkin siihen, että mä en vaan taida olla luonteeltani sellainen ihminen, että osaisin tästä hirmuista juhlahumua repiä. Mutta kyllä tässä varmaan yksi jääkaapissa lojuva shampanja täytyy asian kunniaksi avata. Sillä olen mä oikeesti tosi iloinen ja ylpeä tästä blogitaipaleesta. 

Mun on tosi vaikea kuvitella millaista mun elämä olis, jos en olisi koskaan tätä blogia perustanut. Ihan hirmuisen moni juttu olisi jäänyt kokematta ja tosi monta työtä saamatta. Vaikka blogi ei olekaan koskaan ollut mulle kokopäivätyö, niin mulla ollut kuitenkin paljon erilaisia projekteja, joiden toteutumiseen bloggaaminen on vaikuttanut.

En mä olisi taas tänä viikonloppuna Olympuksen hommissa, jos en olisi kuusi vuotta sitten saanut bloggaajan ominaisuudessa kutsua heidän tapahtumaansa ja sitä kautta tutustunut yrityksen ihmisiin. Ilman tätä blogia mä en olis päässyt mukaan talk showhun, en olis tehnyt radio-ohjelmaa enkä varmaan päätynyt myöskään plussamallina muotinäytöksiin. Ilman tätä blogia mä en myöskään olisi sunnuntaina suuntamassa puhujakeikalle kertomaan bloggaamisesta. 

Jos blogia ei olisi koskaan ollutkaan, mä en myöskään olisi tänään käynyt illallisella yhden parhaan ystäväni ja hänen poikansa kanssa, sillä ilman blogia en olisi koskaan edes tutustunut koko ihmiseen. Ilman tätä blogia olisi myös monet maailman parhaat kemut jääneet juhlimatta ja monen monta lasillista skumppaa juomatta. Ja se jos mikä olis kyllä harmi! 😀

housut – Foggy / t-paita – Esprit / trikootakki – Cream / kengät – Ten Points / korvikset – Aarikka (saatu)

Ilman tätä blogia, mä en varmaankaan enää osais oikein ollakaan. Joten vaikka on kokonainen vuosikymmen täynnä, niin homma jatkuu edelleen!

12.03.2017 Nostalgiantäyteisen päivän asu

Olipas eilen ihan tosi kiva päivä! Mun vanhan opiskelukaverin bändillä oli täällä Porissa keikka, joten saatiin hänet vaimoineen (joka myös opiskelukaverini) meille kylään. Nähtiin sitten muutamia muitakin vanhoja luokkakavereita ja oli taas ihanaa huomata, että vaikka ei pitkiin aikoihin välttämättä nähdäkään, niin kyllä ne tyypit vaan edelleen tuntuu tutuilta ja rakkailta. Ihan uskomatonta, että siitä on jo pian 16 vuotta, kun me aloitettiin opiskelu SAMK:ssa! 

Muistan miten meidän opiskeluaikana kaikilla oli melkoinen pelko ja ahdistus työllistymisestä. Tuntui, että viestintä- ja media-alan huonosta tilanteesta toitotettiin joka tuutissa ja oltiin kaikki ihan varmoja, että valmistutaan kortistoon. Muistan, että etenkin mulla itselläni oli hirmuinen huoli.

Tuntui, että osaan vaan ihan pikkuisen monesta asiasta, mutta en mitään kunnolla enkä ainakaan riittävästi saadakseni ikinä mitään töitä. Ehdin opiskeluaikana jo moneen kertaan katua tekemääni valintaa ja toivoin, että olisin lähtenyt opiskelemaan "jotain järkevää" mistä valmistuisi selkeästi johonkin ammattiin. 

Mutta niin vaan tuntuu, että meidän luokkalaiset on kyllä hyvin pitkälti oman alan töissä lukuunottamatta muutamia sellaisia tyyppejä, jotka lähtivät ihan omasta halusta opiskelemaan vielä jotain muuta. Meidän luokkalaisten nykytilannetta kun miettii, niin joukossa on ainakin toimittajia, viestintä-/mainostoimistoyrittäjiä, valokuvaaja, uutiskuvaaja, päätoimittaja ja markkinointisuunnittelijoita.

Että kyllä meidän md01-porukasta on ollut moneksi, vaikka tulevaisuus sillon nuorena medianomi-opiskelijana arveluttikin. Ja itsekin on saanut huomata, että se, että koulussa opetettiin "vähän kaikkea" onkin loppujen lopuksi osoittautunut ihan hyväksi jutuksi ja olen päätynyt myös tekemään juurikin vähän kaikenlaista.

Ajatus siitä, että olisi pitänyt sittenkin opiskella jotain muuta, meni onneksi ohi ja nykyään mietin, että en kyllä oikein keksi mitä se muu olisi muka voinut olla. Ja jos olisin valinnut toisin, niin en olis viettänyt opiskeluvuosiani just siinä meidän mahtavassa jengissä!

farkut – HM+ / pitsipaita – Junarose (saatu) / takki – Talkabout / kengät – Minna Parikka / Korvikset – Yo Zen

Eiliseen kuului vanhojen muistelun ja illan keikan lisäksi myös hieman töitä, kun kuvasin ystävälleni promokuvia. (Niistä yhden voi kurkata mun Instasta.) Hyödynsin kuvauksen lopuksi vielä hyvän miljöön ja kavereiden auttavat kädet saadakseni asukuvat. Rentoa farkkumeininkiä jälleen kerran. Ja pupukengät jaksavat edelleen hymyilyttää joka kerta kun kiskon ne jalkaani!

Tänään puhdasta akkujen lataamista, sillä tuleva viikko on jälleen melkoista reissaamista ja töiden puolesta just sitä vähän kaikkea.