Luojalle, tai siis työvuorolistalle, kiitos näistä kahdesta vapaapäivästä! Pitkästä aikaa ihan sellaisia päiviä, jolloin ei ollut mitään sovittuja menoja. Olen viettänyt eilisen ja tämän päivän tekemällä pitkälti en yhtään mitään. Salilla kävin eilen ja pyykkiä olen pessyt monta koneellista, mutta muuten olen ollut ihanasti hyödytön tuijottamalla pari leffaa, nukkumalla ja selailemalla netistä lentoja ja hotelleita.

Kiinnostelis lähtee ton miehekkeen kanssa marraskuussa johonkin päin Eurooppaa katsomaan Queens Of The Stone Agea. Vahvimpana ehdokkaana tällä hetkellä Amsterdam, muita vaihtoehtoja olis Pariisi ja Hampuri. Mut pitää nyt tutkia vähän lisää noita aikatauluja, että mikä onnistuis parhaiten ja saako lippuja enää muualle kuin jonnekin piippuhyllylle. 

housut ja t-paita – Marks & Spencer / collegetakki – Gina Tricot / tennarit – Puma / korvikset – Yo Zen

Viime viikolla joku päivä päälle päätyi tällainen kasa trikoota ja  ja vaaleanpunaisia asioita.

Kuvissa nyt se uusi valkoinen t-paitani, jonka pelkäsin sotkevani tomaattikeitolla.  Marks & Spencerin teepparissa ihastutti nuo pikkuiset nyppylät, jotka tekevät valkoisesta pinnasta vähän kiinnostavamman. Ja onhan nuo perhoshihatkin varsin kivat. Ehdin piipahtaa viime viikonloppuna M&S:lla niin tosi pikaisesti, etten ehtinyt sovittelemaan kaikkia kivoja syysuutuuksia, mitä sieltä bongasin. Pitää ehdottomasti korjata tilanne ensi viikon Helsingin reissulla.

Ensi viikolla tosiaan siirryn taas 5-6 päivää viikossa kokopäivätyöstä epäsäännölliseen ja epävarmaan arkeen. Siihen kuuluu sekä työpäiviä Satakunnan Kansassa että omia sekalaisia töitä siellä sun täällä ja tietenkin myös edelleen tätä bloggaamista.

Kyllä sitä vaan aina kolmessa kuukaudessa ehtii tottua tuohon kokopäiväduunin rytmiin niin hyvin, että siirtymä tuntuu jälleen vähän oudolta. Että ihan keskellä viikkoa voikin olla päivä, jolloin saa huoletta koisata niin pitkään kuin haluttaa! Ja lokakuun alusta oma työhuone, jonne koitan siirtää kaiken kotisohvalla niska kenossa tehdyn työn. 

Mut nyt mä aion jatkaa tästä vapaasta nauttimista. On nimittäin tuo mieskin kotosalla, kun hällä onnekkaalla alkoi ihan oikea loma. Jos vaikka suuntais tänään leffaan!


Eiiiii, ei se saa olla vielä ohi! Kesä nimittäin. Minä kun en oikein ehtinyt edes huomaamaan, että sellainen oli. Vai oliko sitä ylipäätään? Joku hieman talvea valoisampi pätkä tässä ollaan eletty, mutta montakaan kesän tunnusmerkkiä ei kohdallani ole toteutunut.

En ole uinut, en maannut rannalla, en pussikaljoitellut puistossa, en hillunut yömyöhään festareilla, en grillannut, en saunonut rantasaunassa, en ole tehnyt yhtään mitään sellaista ihanan klassista kesäasiaa, mistä aina talven pimeydessä haaveilee. Nyt oli rehellisesti sanottuna itselläni niin kesätön kesä, ettei ehkä ikinä. Surettaa kyllä vähän. 

All work and no play on kyllä kasvattanut kesän aikana kivasti pankkitilin saldoa, mutta mitä iloa siitääkään on, jos ei ehdi niillä rahoilla tekemään mitään kivaa. Kuvittelin pitäväni tässä syyskuun alussa lomaa, mutta hups, en osannut taaskaan sanoa mihinkään ei, joten kalenterihan on jo töitä piukassa. En siis lähde etsimään kesää mistään etelästä. Koska mä oikein opin????

Ei pitänyt kyllä negailla noin paljon kesän ohikiitämisestä, vaan piti vaan todeta, että nyt on muutamana päivänä ollut niin paljon syksyn merkkejä näkyvillä, että pakko kai se on uskoa. Työkaveri oli eilen pukeutunut kevytuntuvatakkiin! Itse menin eilen nukkumaan kashmirneulehousuissa ja villasukissa. Ja pukeuduin toissapäivänä ekaa kertaa kuukausiin neuletakkiin. Pitkään ja pehmoiseen neuletakkiin, johon kietoutuminen on todellakin merkki syksystä.

Mutta sukkia en suostu vielä jalkaani laittamaan! Vaikkakin eilen meinasin kyllä kohmettua futiskentän laidalle ja sukkia saattoi ehkä olla vähän ikävä..

Näitä kuvia katsellessa totean, että sopiipas tuo viininpunainen mulle hyvin! Ostin neuletakin viime viikonloppuna Vilasta, kun pyörin Helsingin Forumissa bussin lähtöä odotellessa. Mies totesi, että mennään tuntia myöhemmällä bussilla, kun siihen oli paljon halvemmat liput, mutta hän ei todellakaan tullut ajatelleeksi, että mulle reilu tunti tapettavaa aikaa kauppojen keskellä ei ole mulle varsinaisesti säästöä. 😀

No, en mä shoppaillut enempää kuin tuon neuleen ja Marks & Spenceriltä yhden t-paidan. Että en nyt ihan ranttaliksi pistänyt. 

Kirjoitin mun omissa pukeutumissäännöissä siitä, että hihat kuuluu aina kääriä, jos eivät ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Tässä nyt sitten kuvallinen havainnollistus asiasta miksi en viihdy hihat pitkinä.

Mun mielestä on vaan jotenkin todella paljon skarpimman näköistä, kun ranteet ja hieman käsivartta näkyy. Sellainen hihat ylös ja hommiin -meininki, kun taas ainakin tällaisen neuletakin hihat pitkinä fiilis on jotenkin nuutuneempi ja väsyneempi. En tiedä, asia voi olla vain mun omassa päässäni. Mutta joka tapauksessa oikean puolimmaisessa kuvassa näyttää mun mielestä harkitummalta ja jotenkin reippaammalta.

Helvetti, ne on pelkät hihat, tää juttu on niin vaan mun omassa päässäni. 😀

housut – Vero Moda / t-paita – Kude Design (saatu) / neuletakki – Vila / kengät – OTZ shoes / korvikset – Aarikka

Nyt tarttis taas kääriä hihat ja lähtee duuniin. Alkaa vähän jo tää iltavuoroviikko ryydyttää. Yksi syksyn merkki lisää on se, että tällä viikolla on pitänyt jo kuvata kiekkoa. Ja tänään taas! Ei oo pesäpallokausikaan vielä ohi. Miksi ei voida pitää kesälajit kesälajeina ja talvilajit talvilajeina? Ihan luonnonkiertokulun vastaista tämmöinen. 


Enää reilut pari viikkoa kesäpestiä jäljellä! Sit vaihtuu taas päivittäinen 12 kilon kamerarepun raahaaminen ja kuvaamon naulakosta löytyneeseen jonkun kollegan vanhaan fleece-takkiin pukeutuminen kaikkeen epäsäännöllisempään tekemiseen.

Ehdin jo jokin aika sitten käydä läpi aina tässä kohti vuotta iskevän "en kuitenkaan saa taas mitään töitä ja rahat loppuu ja joudun asumaan sillan alle" – ahdistuksen

Mulla ehti olla tovin verran jo hieman tyhjä ja tylsä tunne myös siitä, että tänä syksynä elämässä ei tunnu olevan oikein mitään uutta luvassa. Vaikka kouluajoista on jo vuosia, niin lukuvuosi-ajattelu on juurtunut päähäni niin kovin, että aina kesän lopussa on olo, että jotain pitäisi alkaa. Lapsena ja nuorena se oli aina uusi opiskeluvuosi.

Tavallaan ihan sitä samaa kuin aiemminkin, mutta usein se uusi lukuvuosi toi mukanaan jotain muutoksia. Uusia kouluaineita ja luokkakavereita, lisää valinnanvapautta opinnoissa, uusia projekteja opiskelutovereiden kanssa. Tai jos ei mitään muuta, niin ainakin blanko kalenteri ja uudet muistiinpanovälineet loivat illuusiota siitä, että tässä on taas mahdollisuus aloittaa täydellisesti sujuva uusi elämä ja edessä on vain mahdollisuuksia.

Itseä hämätäkseni marssinkin siis kirjakauppaan ja ostin itselleni muutaman uuden kivan vihkon ja muistikirjan ja nättejä kyniä. Ihan siitäkin huolimatta, etten yhtään tiennyt mitä tyhjille sivuille kirjoittelisin. Nuo tyhjät sivut kuitenkin toimivat juuri niin kuin ajattelinkin, ne toivat pienen sykähdyttävän olon jostakin uudesta. 

Enää vihkojen sivut eivät ole tyhjät. Syyskuun To Do -listalla lukee mm. seuraavanlaisia asioita:

– Toiminimen perustamisilmoitus (mikä nimeksi????)

– YEL-vakuutus

– ALV-rekisteriin ja kaupparekisteriin ilmoittautuminen

– Kirjanpitäjä? Laskutusohjelma??

– Avaa tili

– Työhuone: yes? no? maybe? (olen jo aika varma, että tää on yes)

– Päivitä portfolio

Tavallaan mikään ei muutu. Teen edelleen ihan samoja hommia kuin tähänkin saakka, eli valokuvaan, bloggaan ja koulutan nyt ainakin. Myös Satakunnan Kansassa jatkuu osa-aikaiset palkkatyöt. Eli vanhaa tuttua puuhaa, mutta kyllä tosta listasta silti sellainen kevyt fiilis uudesta herää. 

Ja ahdistus toimeentulostakin on on helpottanut kun olen päässyt laskutoimituksissani siihen tulokseen, että nyt tiedossa olevat hommat riittävät jo täyttämään itselleni asettamani laskutustavoitteen loppuvuoden osalta. Eli taas on muutama kuukausi puskuroitu jo eteenpäin. Kyllä tää siis tästä. Tämäkin syksy on ihan hyvä eikä koskaan voi tiedä mitä kivaa se vielä tuo tullessaan.