Enää reilut pari viikkoa kesäpestiä jäljellä! Sit vaihtuu taas päivittäinen 12 kilon kamerarepun raahaaminen ja kuvaamon naulakosta löytyneeseen jonkun kollegan vanhaan fleece-takkiin pukeutuminen kaikkeen epäsäännöllisempään tekemiseen.

Ehdin jo jokin aika sitten käydä läpi aina tässä kohti vuotta iskevän "en kuitenkaan saa taas mitään töitä ja rahat loppuu ja joudun asumaan sillan alle" – ahdistuksen

Mulla ehti olla tovin verran jo hieman tyhjä ja tylsä tunne myös siitä, että tänä syksynä elämässä ei tunnu olevan oikein mitään uutta luvassa. Vaikka kouluajoista on jo vuosia, niin lukuvuosi-ajattelu on juurtunut päähäni niin kovin, että aina kesän lopussa on olo, että jotain pitäisi alkaa. Lapsena ja nuorena se oli aina uusi opiskeluvuosi.

Tavallaan ihan sitä samaa kuin aiemminkin, mutta usein se uusi lukuvuosi toi mukanaan jotain muutoksia. Uusia kouluaineita ja luokkakavereita, lisää valinnanvapautta opinnoissa, uusia projekteja opiskelutovereiden kanssa. Tai jos ei mitään muuta, niin ainakin blanko kalenteri ja uudet muistiinpanovälineet loivat illuusiota siitä, että tässä on taas mahdollisuus aloittaa täydellisesti sujuva uusi elämä ja edessä on vain mahdollisuuksia.

Itseä hämätäkseni marssinkin siis kirjakauppaan ja ostin itselleni muutaman uuden kivan vihkon ja muistikirjan ja nättejä kyniä. Ihan siitäkin huolimatta, etten yhtään tiennyt mitä tyhjille sivuille kirjoittelisin. Nuo tyhjät sivut kuitenkin toimivat juuri niin kuin ajattelinkin, ne toivat pienen sykähdyttävän olon jostakin uudesta. 

Enää vihkojen sivut eivät ole tyhjät. Syyskuun To Do -listalla lukee mm. seuraavanlaisia asioita:

– Toiminimen perustamisilmoitus (mikä nimeksi????)

– YEL-vakuutus

– ALV-rekisteriin ja kaupparekisteriin ilmoittautuminen

– Kirjanpitäjä? Laskutusohjelma??

– Avaa tili

– Työhuone: yes? no? maybe? (olen jo aika varma, että tää on yes)

– Päivitä portfolio

Tavallaan mikään ei muutu. Teen edelleen ihan samoja hommia kuin tähänkin saakka, eli valokuvaan, bloggaan ja koulutan nyt ainakin. Myös Satakunnan Kansassa jatkuu osa-aikaiset palkkatyöt. Eli vanhaa tuttua puuhaa, mutta kyllä tosta listasta silti sellainen kevyt fiilis uudesta herää. 

Ja ahdistus toimeentulostakin on on helpottanut kun olen päässyt laskutoimituksissani siihen tulokseen, että nyt tiedossa olevat hommat riittävät jo täyttämään itselleni asettamani laskutustavoitteen loppuvuoden osalta. Eli taas on muutama kuukausi puskuroitu jo eteenpäin. Kyllä tää siis tästä. Tämäkin syksy on ihan hyvä eikä koskaan voi tiedä mitä kivaa se vielä tuo tullessaan.

 


Mä mietin taas hetken, että onko nää kuvat liian tylsiä, jotta niitä kannattais tänne laittaa. Mutta kun tilanne on nyt taas kesätöiden myötä vaihteeksi tämä, että arkisin pukeutuminen pyörii tällä käytännöllisellä housut ja t-paita -linjalla, niin minkäs sille mahtaa. Tää blogi elää mun muun arjen lomassa, sen arjen muoto aina vähän vaihtelee ja se näkyy myös pukeutumisessa. Eli vaihteeksi tällaisia työpäivän päätteksi otettuja väsyneen lehtikuvaajan asuja.

Tämä kesän eka duuniviikko on mennyt aika nuutuneissa tunnelmissa. Ihan jo tämä normaaliin yhdeksästä viiteen viitenä päivänä viikossa -rytmiin vaihtaminen tuntuu taas vähän oudolta. Päivätöiden lisäksi illoiksi on riittänyt vielä omiakin keikkoja ja kaiken lisäksi mulla on ollut todella vaikea viikko allergian kanssa. Kaikki tämä yhdessä on saanut aikaiseksi sen, että olen ollut etenkin nyt loppuviikosta jo ihan poikki. Viikonloppu tulisi siis todellakin tarpeeseen, mutta eipä nyt vielä hihkuta, mulla on vielä huomisellekin kaks omaa kuvauskeikkaa.

Juu, ihan omia valintoja, että olen nuo keikat ottanut, mutta en viitsi hyville vakioasiakkaille pistää koko kesäksi kioskia kiinni noiden päivätöiden vuoksi. Kun pitää heistä kiinni kesänkin ajan, niin tulee keikkaa todennäköisesti taas syksylläkin, kun niitä tarvitsee. Koitan siis tärkeimmät hommat parhaani mukaan sovitella kalenteriin. Ja eiköhän tähän työrytmiin taas juhannukseen mennessä totu.

Jos ei tätä uupeloa oloa oteta huomioon, niin muutenhan on ns. oikeisiin töihin paluu ollut taas todella kivaa. Monen näköistä keikkaa on jo tähänkin viikkoon mahtunut. Olen rämpinyt luontopolullaja käynyt elintarvikepakkauksia valmistavalla tehtaalla. Olen kuvannut taiteilijoita ja heidän teoksiaan Vuojoen Kartanossa ja maanviljelijää pellolla. Kamerani eteen on ehtinyt myös rankkuri ja hänen suojattejaan sekä Einö Grön ja laulavia vanhuksia.

Ja viikon mieleenpainuvimpana keikkana sitten eilinen ns. hirventappokeissi. Aamulla tuli uutispäällikkö juoksulla kuvaamoon ja kertoi hirven uiskentelevan Kokemäenjoessa. Nakattiin kollegan kanssa reput selkään ja lähdettiin matkaan ajatuksena, että saadaan ehkä kiva kesäjuttu hirven uimareissusta. Toinen ottaisi stillit ja toinen videota, kun nyt satuttiin siinä molemmat vapaana olemaan.

No, lopputulos oli vähän muuta kuin kiva iloinen kesäjuttu hirvenvasan uimareissusta. Saldona olikin sitten videomateriaalia siitä, kun poliisit yrittävät lopettaa eläinparkaa.  Homma kesti kaiken kaikkiaan yli puoli tuntia, kun eläintä ei saatu heti ensimmäisellä eikä toisellakaan ampumakerralla hengiltä. Että ihan kaikennäköistä sitä kyllä saattaa tuo työ eteen heittääkin. 

Tän viikon hittivaatteeksi on osoittautunut tuo ihan superohut New Look Inspiren takki, jonka lunastin viime syksynä Plusmimmin kirppiskasasta. Pitää hieman tuulta, mahtuu rutattuna kamerareppuun ja takin isoihin taskuihin mahtuu vähän isompikin objektiivi. Aivan täydellinen työtakki siis!

Niinhän siinä kävi, että syöksyin jo heti tällä viikolla hankkimaan OTZit vielä toisessakin värissä. En kestänyt ajatusta, että olisin töissä joka päivä yksissä ja samoissa pinkeissä tossuissa. Ratsulassa oli sopivasti -20% alennusta kaikista ja multa löytyi vielä yksi 10 € etulappukin, joten sai jokusen kympin hinnasta pois.

Tässä kuvassa harmaat tossut ovat vasta ekaa päivää jalassa, mutta ehtivät jo saada tuollaisen kosteusvaurion. Mulla on siis työpaikalla vaihtokenkinä gore tex -lenkkarit, joissa suuntaan keikalle, jos keli näyttää märälle tai luvassa jotain ulkona rämpimistä.

Hirvikeikalle tuli kuitenkin niin kiire lähtö, etten muistanut vaihtaa kenkiä ja astuin videokuvaamiseen keskittyessä suoraan lätäkköön. Mutta noh, duunikengiksi nämä hankin, joten karmean näköisiksi ne tulee kuitenkin menemään. 😀

Näissä kahden päivän duuniasukuvissa on yhdet ja samat H&M:n raskausfarkut (nämä taitaa olla samaa mallia). Molemmat yläosat, musta pusero ja kukkakuvioinen t-paita ovat Junarosen. (Paidat saatu) Molempien asujen korvikset puolestaan virolaiselta Kirju-merkiltä ja molemmat tossut tosiaan OTZ Shoes. Asut eivät siis ole kaksoset, mut hyvin läheiset sisarukset kuitenkin. 😀

 

 


Mainitsin jo mekko + farkut -postauksessa, että puin saman vihreä leningin myös toisten housujen kanssa ja tässäpä tämä melkoisen rento ja hulmuava lopputulos.

housut – H&M / mekko – H&M / sandaalit – Birckenstock / laukku – Diesel / rannekoru – Via Minnet / lasit – Le Specs

Pitkästä aikaa huivikin päässä! En ole tämän nykyisen tukan kanssa enää kovinkaan paljon pitänyt mitään turbaaneja tai muita huivivirityksiä, mutta voisi kyllä taas koittaa aktivoitua asiassa. Hyvinhän se tuntuu toimivan ton suttunutturan kanssa tuollainen rusettihuivi.

Jotain hauskaa tässäkin yhdistelmässä on, vaikka se saakin mittasuhteet näyttämään oudoilta enkä koe olevani siinä oikein omimmillani. Mut tässä on jotain sellaista kuuman ja laiskan päivän raukeaa tunnelmaa. Kiva kokeilu kuitenkin, jos ei toistamiseen enää tällaisenaan päälle eksy. Mutta toisaalta, mukavuutensa vuoksi saatan hyvinkin päätyä asuun vielä uudelleen kesän mittaan.

Mä kirjoittelen tätä postausta vaihteeksi junasta, enkä tällä kertaa bussista. Kävin reilun vuorokauden pyrähdyksen Seinäjoella, missä heitin tänään yhden puhujakeikan. Huomisen saan sentään olla kotona, mut lauantaina tie vie taas Helsinkiin.

Se ois reilu viikko enää aikaa ennen kuin kesätyöt Porissa alkaa, joten vielä jaksaa hetken reissata. Sitten saakin olla kolme kuukautta ihan rauhassa päivätöitä pakertaen. Mitenkähän sitä taas tottuu siihen paikallaan olemiseen?