30.10.2015 Kiireessä hommat vähän takkuaa
Argh.. Tulin tuossa just duunikeikalta, joka meni vihkoon niin monin tavoin. Osaksi syyt olivat minusta riippumattomia, mutta myös oma suoritus meni vähän aidan alta huono valmistautumisen vuoksi. Nyt on siis vähän niin kuin tatti otsassa tälleen viikonlopun alkajaisiksi. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että sain tänään myös ilahduttavan määrän positiivista palautetta. Eräs kuvaamani rouva oli tuonut minulle töihin kortin, jossa kiitettiin hyvästä kuvasta ja toisaalta kuulin, että videoasiakas oli kiitellyt, että "kuvaaja oli todella ihana!". Eli hyvät jutut voittaa huonot tänään kuitenkin 2-1.
Jos oli tänään vähän epäonnistumisen hetkiä, niin samanlaisia tuntemuksia oli myös eilen, jolloin myös nämä asukuvat on napattu. Kävin nimittäin eilen siellä TAMKin valintakoehaastattelussa ja mulla on fiilis, että sekään ei mennyt kauhean vahvasti. En ollut juurikaan ehtinyt valmistautua ja miettiä, että mitä minulta mahdollisesti kysyttäisiin ja tuntuukin, että en osannut riittävän vakuuttavasti vastata, että miten kokisin tuon koulutuksen kehittävän itseäni eikä minulla myöskään ollut mitään kummoista ajatusta siitä mitä haluaisin tehdä viiden vuoden päästä. 20 minuuttia kahden tyypin katseiden ja kiperien kysymysten alla tuntui siis melko piinaavalta. No, se on sit ihan herran haltuun, että pääseekö sisään vai ei. Joulukuun alussa se selviää.
farkut-H&M/pusero-Masai/jakku-Lindex Generous/kengät-CK Jeans/huivi-Esprit/rotsi-Junarose (saatu)
Kari Ketonen heitti eilen Antti Holma Showssa, että "Vakituinen työntekijä on onnellinen, kun alkaa viikonloppu tai loma. Freelancer on onnellinen, kun kalenteri on niin täynnä, että siihen työmäärään varmasti kuolee." Piti sitten vähän miettiä, että mitenkäs toi homma menee omalla kohdalla ja tulin siihen tulokseen, että juu, kyllä sitä on ihan hirveen fiiliksissä, joka ikinen kerta, kun saa raaputtaa kalenteriin taas lisää duuneja, mutta samaan aikaan miettii, että hitto, kun osais joskus sanoa joillekin hommille myös ei. Siinä vaiheessa, kun ei ehdi edes haaveilla vapaapäivästä ja tietää, että keikkaa on sen verran hyvin, että liksatkin on muutamaksi kuukaudeksi tiedossa, niin onko se silti ihan pakko vielä survoa johonkin ainoaan kolmen tunnin vapaaseen spottiin se "ihan nopee lehtikeikka"? Mun vastaus tuntuu olevan, että "on ihan pakko".
Pikkuisen stressitunnelmissa siis eletään just nyt, mut jospa tossa muutaman viikon päästä tulis taas vähän rauhallisempi vaihe.
……………………………………
Ja siis voi jumalauta! Kesken tän postauksen kirjoittamisen mä tajusin, että olen möhlinyt kalenterimerkintöjeni kanssa siihen malliin, että laitoin tänään asiakkaalle väärää infoa päivistä jolloin olen käytettävissä. Että ei muuta kuin perjantai-iltana seitsemältä nolona soittelemaan, että "anteeks kauhiasti, mut mää oon kirjottanu teille tänään melissä ihan puuta heinää. Ei se päivä onnistukaan!" Että voi nyt saatanan saatana sanoisinko. No, onneks ei vielä mitään peruuttamatonta tapahtunut.
Viikonlopun tärkein homma näyttäis siis olevan kalenterin ajantasalle saattaminen!
