Posted at 16:47h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
"Moikka, muru! Käyn äkkiä jossain ulkona nappaamassa asukuvat, jos siellä riittäis valoa vielä ihan hetkeksi."
"No niin, OI Share appsilla asetukset kuntoon, voihan paska, akkua enää 12% jäljellä. No, kyllä se näihin kuviin pitäis riittää. Eli heitän heti takin pois, et ehdin kuvata ainakin ilman sitä."
"Ja sit sarjatuliasetus päälle… Et oo nyt tosissaan! Miten helkkarissa tää luuri sammui jo nyt!?"
Jotta semmosta tällä kertaa. Muistikortilla oli muutama testiruutu takkipäällä ja sitten tää yksi ainoa kännykänrpläys-otos päivän räteistä ilman takkia. Sit mun iLuurini päätti mennä nukkumaan. Ja turha luullakaan, ett olisin ehtinyt käymään kotona lataamassa puhelinta ja palaamaan ulos ennen pimeää. En tajuu tota mun puhelinta, toisinaan ne sinnittelee päällä ihan viimeisiin akun prosentteihin saakka, toisinaan se taas sippaa vaikka akussa olisi juuri ollut joku 10-12% jäljellä. Luotettava laite todellakin.
No mutta, kauniisti ja edustavasti kuvatussa asussa tänään siis läjä kaikkea vanhaa mustaa. H&M:n shaping skinny -farkut, Zaran teeppari, Vilan kimalluskaapu ja valoa tuomassa Vagabondin "kaunoluistimet" sekä Syster P:n vaaleanpunainen kashmirhuivi (saatu). (Koitan alkuviikosta ehtiä laittamaan huiviarvonnan pystyyn, niin joku teistä saa kans valintansa mukaisen huivin. Pysykää siis kuulolla!)
Mä kävin tänäänn hammaslääkärissä ja toki pelkäsin sitä taas etukäteen. Mua on muutaman viikon ajan aina toisinaan syödessä vihlaissut tuonne yläposkihampaisiin niin, että meinaa taju lähteä ja sitä sitten lähdin lääkärille näyttämään, kun aattelin, että siellä on varmaan reikä. Pelotti ihan sairaasti, että sitä hammasta räpeltäessä tulee se sama silmän taakse saakka säteilevä salaman omainen kipu, joten pyysin toki puudutuksen. Sitten pelkäsin tietenkin myös sitä puududtusta. Mutta täytyy sanoa, että tämän päiväinen operaatio oli ehkä, jos ei nyt sanaa miellyttävä voi käyttää, niin ainakin vähiten epämiellyttävä hampaanpaikkauskokemus ikinä. Puudutuspiikkiä en tuntenut juuri lainkaan ja vanhan paikan purkaminen ja kaikki moneen kertaan porailut sujuivat todella nätisti ilman minkäänmoista aavistustakaan kivusta.
Toki se pään sisällä kaikuva poran jyrsivä ääni saa koko ajan odottamaan, että kohta kuitenkin vihlaiseen ja itsellä on leukaongelmien vuoksi suun auki pitäminen välillä aika tuskallista, mutta mä selvisin hommasta ihan voittajana! Koko hammaslääkärivierailun ainoa vihlaisu koettiinkiin siis tällä kertaa vain kassalla 170 € laskua maksaessa. Mutta onneksi sattui just tilipäivä kohdalle, niin ei itkettänyt ihan niin paljoa. Olin itse asiassa niin tyytyväinen saamani hoitoon ja homman suorittaneisiin lääkäriin ja hoitajaan, että varasin samalle tyypille vielä uudenkin ajan, että tsekataan mitä muuta ongelmia suusta löytyy kuin tuo tänään korjattu vanha lohjennut paikka ja arvioidaan myös kaipaako mun purentakisko päivitystä tän uuden paikan myötä.
Hammaslääkärille meneminen on aina ihan yhtä kauheeta, mutta aina sitä vaan on todella iloinen sitten, kun siellä vihdoin viimein saa käytyä.
Nyt nopsaan pyykit kuivumaan ja sit lähden treffeille kahden kuuman miehen kanssa, toinen on nimeltään Tommi ja toinen Bond, James Bond.
