Koska viikonlopun Kööpenhaminan matkan lähtökohta oli mun halu matkata katsomaan Amorphista johonkin kotimaan rajojen ulkopuolelle, aloitan myös reissun purkamisen täällä blogissa lauantaisista keikkakuvista. Päätin tosiaan jo loppusyksystä, että kun pari vuotta sitten kävin Circle-kiertuetta katsomassa kotimaan lisäksi Oslossa, haluan matkata Under the Red Cloud -levynkin tiimoilta Amo-keikalle johonkin päin Eurooppaa. Siinä sitten keikkapäiviä ja paikkoja tutkaillessa ja omaa kalenteria tutkiessa alkoi toi Köpis näyttää sopivimmalta ja tulkini mieleen, että koska kyseessä on loistava olut-kaupunki, voisi mieheni olla kiinnostunut lähtemään mukaan. Amorphista mulle, bisseä murulle, ja siitähän se joululahja sitten muodostui. 

Kun päästiin lauantaina keikkapaikalle Amager Bioon, oli ensimmäinen kanssakeikkailija jonka ovella bongasin, n 10 vuotias pikkupoika isänsä kanssa. Sisälle päästyämme vastaan käveli vielä pikkuisen pienempi jätkä. Täytyy sanoa, että on kyllä eka kerta, kun näen Amoprhis-keikalla jonkun nallekarhu kainalossa. Ehdittiin siinä jo miettiä, että onko tuollainen ihan normaalia Tanskassa, että ipanoita otetaan mukaan tuollaisille iltakeikoille ja että ei kyllä Suomessa onnistuis. Olikin pakko sitten viereen sattuneilta miehiltä tiedustella asiaa, että onko hommat tosiaan näin paljon vapaampia tuolla tanskanmaalla kuin meidän sääntösuomessamme. No ei sentään, ei kuulema ole mitenkään yleistä sielläkään.

Tultiin sitten siihen tulokseen, että pikkujätkät taisivat olla bändiläisten tai kiertuehenkilöstön perhettä. Hauska oli katsella kundien iloisia ilmeitä, kun toinen sai päälleen monta numeroa liian ison bändipaidan ja toinen olalleen Tales From The Thousand Lakes -levyn kansikuvalla varustetun olkalaukun. Toivottavasti keikka oli pojille ja nallekarhulle ikimuistoinen! 

Minä ainakin olin taas varsin onnesta soikeana ukkojen astellessa lavalle ja täräyttivät keikan käyntiin Under the Red Cloudilla. Edellisestä näkemästäni keikasta oli ehtinyt kulua jo lähes viisi kuukautta, joten jo oli aikakin päästä heiluttamaan nyrkkiä lavan eteen lempimusiikin tahdissa. 

Settilista oli varsin timanttinen sekoitus uuden levyn kipaleita ja hyviä poimintoja vanhemmilta albumeilta, mutta joka kerta sitä on mielessä vielä just joku tietty biisi, jonka haluaisi kuulla. Tällä kertaa odotin kovasti, että sekaan olisi mahtunut uusimmalta levyltä löytyvä Enemy At The Gates, mutta se jäi harmikseni puuttumaan. Mutta paljon muuta mahtavaa 16 biisin mittaiseen keikkaan sitten mahtuikin. Esimerkiksi Koivusaaren kanssa yhdessä öristy Drowned Maid jaksoi ilahduttaa tälläkin kertaa. Under The Red Cloud -albumilta kuultiin nimibiisin lisäksi mm. Bad Blood, Sacrifice, Dark Path ja tietenkin ihan sairaan tykki sinkkubiisi Death Of A King. Se on kyllä varsin voimakas kipale ja passaa hyvin yleisön huudatukseen. "DEATH-OF-A-KING! DEATH-OF-A-KING! DEATH-OF-A-KING!", kajahti yleisöstä varsin jykevästi nyrkkien takoessa tahdissa ilmaa.

Ilta päättyi Eclipse-albumilta tuttuun klassikkobiisiin The Smoke. Eclipse oli ensimmäinen levy nykyisen solistin, Tomi Joutsenen, kanssa ja sen julkaisusta tuli helmikuussa jo 10 vuotta. Olen ekan Amo-keikkani nähnyt Ruisrockissa kesällä 2006 ja siitä saakka se on ollut mun listoilla orkesteri numero 1. Koitin keikalta lähtiessä pohtia, että montako kertaa olen ehtinyt köörin jo livenä nähdä, mutta tarkkaa lukua oli mahdoton saada kasaan. Veikkaus on jossain 15-20 väliltä ja joka kerta se on ollut yhtä siistiä. 

Kiitos siis tästäkin illasta Amorphis! Toivottavasti seuraavaa kertaa ei tarvitse odottaa kovin montaa kuukautta.

Kun palasimme keikalta hotellille ja kirjauduin faceen, näin ensimmäisenä ilmoituksen, että Amot on buukattu kotipaikkakunnallani järjestettävään Sotkamon Syke -tapahtumaan ensi elokuussa. Mä niin toivon, että siihen osuisi vapaa viikonloppu töistä, olisi niin siistiä päästä näkemään lempibändi tutuissa kotimaisemissa vaaran juurella!

 


Mä hymyilin lauantai-iltana Circuksessa koko Amorphiksen lähes 1,5 tuntisen keikan ajan kuin se kuuluisa Naantalin aurinko. Oikein tunsin miten alkoi poskilihakset kramppaamaan, mutta en vaan pystynyt relaamaan naamaltani sitä hölmöä onnellista virnettä, kun olin niin fiiliksissä nähdessäni lempibändini pitkästä aikaa lavalla. Settilista oli timanttinen ja sisälsi ilahduttavan paljon kunnon örinämatskua.

Omia suosikkeja tällä keikalla oli ehdottomasti uudelta Under The Red Cloud levyltä löytyvät Death of a King, joka iski tajuntaan jo ekalla kuuntelukerralla ja Enemy at the Gates, johon en puolestaan kiinnittänyt juurikaan huomiota levyltä kuultuna, mutta joka jyrisi keikalla suoraan sisuksiin. Muita erityisesti itseä ilahduttaneita vetoja olivat Skyforger levyn aikainen Sky is Mine ja klassikkoalbumi Tales From The Thousand Lakesilta vetäisty Drowned Maid. Ei sillä ettenkö olisi hihkunut innosta ihan jokaista biisiä, mutta nuo nyt nousi erityisesti mieleen.

Viime viikko oli jotenkin niin täynnä kaikkea jännitettävää, stressaavaa ja väsyttävää, että ei olis tää keikka voinut parempaan saumaan sattua. Ihan kuin olis saanut mahtavan palkinnon selviydyttyään monesta itseä jännittäneestä jutusta. 

Mulla on jo hetken aikaa ollut mielessäm, että olisi kiva lähteä nyt loppuvuodesta katsomaan Amorphista jonnekin kotimaan rajojen ulkopuolelle. Sellainen synttärilahjareissu taas itselle niin kuin oli parin vuoden takainen Oslon keikkakin just synttäreiden tienoilla. Lauantain keikkafiilikset antoivat pontta tuolle reissuajatukselle ja nyt täällä selaankin taas keikkakalenteria ja teen lentohakuja Supersaverin sivuilla. Vahvoja ehdokkaita olis Praha, Budapest tai Wien. Ai että, olisko taas ihan paras lahja minulta minulle!

Nämä kaikki keikkakuvat on taas otettu Olympuksen PEN E-PL7:lla, josta kirjoittelinkin hetki sitten. Linsseinä mulla oli keikalla mukana 45 mm 1.8 ja 75 mm 1.8. 

Minun ja Olympuksen yhteistyön myötä siis tämän kuun loppuun saakka voimassa alekoodi "vieruska", jolla saa -25% koko verkkokaupan valikoimasta! 

Paljastakaa itsenne kaikki Amo-fanit siellä ruudun toisella puolen, mä tiedän, että teitä on ainakin muutama!

Ja jos ei ole bändi tuttu, niin tutustumisen voi aloittaa vaikka uuden levyn ekana sinkkuna julkaistusta Death of a Kingistä, joka on mahtava soppa kaikkea sitä mikä tekee Amorphiksesta niin mahtavan. 


 

Mulla oli tänään aamulla ihan krapulainen fiilis ja töihin lähtö tuntui epätoivoisen tahmealta. Alkoholia mun eiliseen ei kylläkään kuulunut, mutta festareilta vaan tuntuu tarttuvan matkaan hirmuinen väsymys ja päänsärky. Lauantai-ilta kului mysteeriesiintyjiä vilisseessä Karmarockissa osaksi töissä, osaksi vapaalla. Sinänsä mun oma meininkini ei kyllä muuttunut tippaakaan töistä vapaalle siirryttäessä, (tai no muuttui sen sen verran, että vaihdoin työpaikan painavan kamerarepun omiin kepeisiin Olympus-kamoihin, jotka sujahtivat näppärästi Lumin olkalaukkuun), sillä kuvaaminen jatkui kuitenkin. En osaa olla keikoilla kuvaamatta, en vaan osaa, vaikka välillä yritän. Pistän kameran lepäämään laukkuun, mutta hetken kuluttua hapuilen taas fotoaparaattia käsiini.

Karmarock teki tosiaan tänä vuonna sellaisen tempun, että eivät julkaisseet esiintyjiään etukäteen, eivätkä vielä paikan päälläkään. Käsiohjelman aikataulussa seisoi joka kohdassa "esiintyjä" ja nuo 12 bändiä esiteltiin tiedoissa kryptisin arvoituksin. Jokunen pumppu sentään oli etukäteen melko varmaa tietoa tahattomien tai tahallisten tietovuotojen vuoksi, osasin siis odottaa lavalle festarin alunperin käynnistänyttä Maj Karmaa, Ylpön toista bändiä Mustaa Paraatia ja jossain lipuissa vilahtanutta Pariisin kevättä. Loput yhdeksän orkesteria tuli sitten eri asteisina ylläreinä. Itselle ykköskeikka oli ehdottomasti entiseen malliin jylhästi jyrissyt Maj Karma.

Tommin lempparibändi Stam1na ei ole koskaan sytyttänyt itseäni, mutta eilen jouduin kyllä toteamaan, että olihan ne Lemin pojat livenä melkoisen viihdyttäviä. Tukka heilui ja tempo oli tiukka. Pitti velloi agressiivisena ja riehakkaana ja oli bändin mielestä kuulema suurempi kuin Ruississa ja Sauna Open Airissa. Kyllä me satakuntalaiset osataan riehua. (Kauheeta, mä kirjoitin, että "me", vaikka kainuulainenhan mä olen. Mutta kai sitä sitten 14 vuotta Poria on tehnyt musta vähän satakuntalaisenkin.)

Vinhasti viuhuvien pitkien kutrien ja karjalan murteella heitettyjen välispiikkien lisäksi viihdyttävyyttä lisäsi myös kitaristi Pekan hauikset joita huomasin tiirailevani kerran jos toisenkin. Kitaristit ja basistit, joista näkee, että salilla on käyty, on kyllä aina kaunis näky. 😀

Pariisin kevät on aina ollut omasta mielestäni ihan hiton tylsää muniin puhaltelua, mutta ei se livenä sitten niin paska ollutkaan. Mutta en mä edelleenkään klikkaisi kyseisen bändin tuotantoa itse soittimesta soimaan. Mutta se on kyllä orkesterin plussaksi sanottava, että useammankin kerran on radiosta soinut Tämän kylän poikii osunut sopivaan hetkeen ja muistuttanut, että lääkkeet ovat siltä päivältä vielä ottamatta.

Tämän postauksen kuvapareilla halusin näyttää millaista jälkeä Olympuksen taidesuotimet tekevät. Teen usein omaksi ilokseni keikoilla kuvatessa niin, että tallennan RAW+JPG -yhdistelmää ja kuvaan sitten muutamilla suosikki art-filtereilläni. Jpg-tiedostot saa nopeasti wifin kautta jaettua vaikka instaan, mutta halutessaan voi sitten väännellä raweista mitä haluaa.

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat suoraan kamerasta rajauksia lukuunottamatta. En ole koskenut säätöihin lainkaan ja kussakin kuvaparissa on nähtävillä ensin raw-tiedostosta suoraan tehty kuva ja kameran taidesuotimen tekemä versio. Monta ihan turhaakin artsufiltteriä Olympuksen laitteista löytyy, mutta ainakin näissä kuvissa näkyviä Pin Hole, Vintage ja Grainy Film -filttereitä tykkään itse käyttää. Muuten suht valmiin näköistä kamaa, mutta vintage-filtterin asetuksista voisin kyllä vääntää vähän lisää kontrastia. (Vinkki: sekä PEN- että O-MD -kameroissa on mahdollista säätää suotimien kontrastia, terävyyttä ja saturaatiota!)

 

Kuvissa käytetyt filtterit:  Maj Karma, Ylppö ja Kurittu-Grainy Film, Maj Karma, Häiriö -Vintage, Stam1nan molemmat kuvat -Pin Hole, Pariisin kevät 1. kuva -Vintage ja 2. kuva Grainy Film.

Kaikissa kuvissa kamerana Olympus O-MD EM-1 ja objektiivina 75mm 1.8.