16.04.2010

Posted at 17:51h in Yleinen by
0 Likes

Kuten jo edellisen postauksen lopussa sanoin, niin Jenni Vartiainen oli eilen aivan uskomattoman hypnotisoivan ihana. Olen kuunnellut uutta Seili levyä nyt jo pari viikkoa putkeen lähes tauotta. Jenni-putken on katkaissut ainoastaan silloin tällöin levylautaselle eksynyt suursuosikkini Amorphis. Osasinkin luonnollisesti eilisellä keikalla jo kaikki uudetkin biisit sanasta sanaan ulkoa ja mukana tuli laulettua melko antaumuksella sen minkä kuvaamiselta kerkesin.

Kuvat eivät loppujen lopuksi osoittautuneet niin kivoiksi mitä ne kameran näytöltä katsottuna näyttivät, mutta laitetaan nyt silti muutama tännekin.

jenni1

jenni4

jenni3

jenni2

Mä sitten niin kadehdin ihmistä jonka päällä tuollainen kammottavan upea kasaripaljettihässäkkä näyttää noin käsittämättömän hyvältä.

Keikka oli käsittääkseni loppuunmyyty, mutta siitä huolimatta eturiviin pääsi änkeämään melko vaivattomasti ja lavan edessä oli jopa väljää. Tällaisella keikalla ei kuvatessa tarvitse myöskääm pelätä saavansa tahallisesti kassista päähän tai kyynärpäästä tissiin toisin kuin joillakin ”teini-ihkutusta” aiheuttaneiden rokkibändien keikoilla. Mies puolisia rokkistraboja palvovat mimmit osaavat nimittäin olla aika väkivaltaisia mikäli sattuu vahingossa peittämään hetkeksikään heidän näköyhteytensä kuolaamaansa idoliin.  Ja kyllä, tässä lausunnossa oli mukana kokemuksen syvää rintaääntä nimenomaan väkivallan kohteeksi joutuneelta henkilöltä. 😀

Mikäli et ole Jennin uutuuslevyyn vielä tutustunut, niin suosittelen lämpimästi. Levyllä on yksi ainoa biisi (Nettiin) jonka silloin tällöin skippaan, mutta muita suvantoja en ole levyltä löytänyt. Itseeni kolahtavat ehdottomasti eniten kiekon ehkä haikeimmat ja surumielisimmät sävelmät kuten Seili ja Minä ja hän.

Tippa nousee lähes väkisellä linssiin niiden synkkien mielikuvien myötä jotka Seili päähäni kerta toisensa jälkeen maalailee. Kappale on on ehdottomasti väriltään myrskyn sininen.

On matkallaan aalloilla Airiston

Sofia, ryysyläinen

Kun taakseen hän katsoo niin siellä yhä on

tuttu tie joka kotiin vie

Halki synkän veen

vene hiljalleen

lipuu saareen syrjäiseen

Halki synkän veen

lipuu hiljalleen

Seiliin soudetaan

Seiliin soudetaan

Jos määränpää edessä häämöttää

Siel’ saari on tuomittujen

Jos Seiliin ken joutuu, hän Seiliin myös jää

kuolemaan heikot soudetaan

Halki synkän veen

vene hiljalleen

lipuu saareen syrjäiseen

Halki synkän veen

lipuu hiljalleen

Seiliin soudetaan

Seiliin soudetaan

Mukana naulat ja lautaa

niistä leposijan saa

Sata on Seilissä hautaa

ja satoja vielä kaivetaan


22.02.2010

Posted at 13:46h in Yleinen by
0 Likes

Jaahas.. mihinkähän se kolme viikkoa kestänyt blogi-innostus oikein katosi? Nyt yhtäkkiä onkin fiilis, ettei ole mitään sanottavaa täällä. Mitkään päässäni pyörivät asiat eivät ole aihealueiltaan sellaisia, että niistä haluaisi julkisesti höpistä. Tyhmää. 😛

Mutta, yksi sellainenkin juttu on viime päivinä hiertänyt mieltä, josta riittää juttua tänne saakka. Mulla ei nyt nimittäin ärräpäiden määrä riitä , enkä mitenkään pysty kuvailemaan sitä ylitseni hyökyvää pettymyksen aaltoa, joka päälleni iski, kun luin Helsinki live festivalin sivuilta, että Skunk Anansie on vahvistettu esiintyjäksi. Siis onhan se ihan hirvittävän hieno juttu, että lähes kymmenen vuoden jälkeen tuo mahtavaakin mahtavampi orkesteri palaa heittämään keikkoja, mutta kun MINÄ EN PÄÄSE PAIKALLE!!!!! 5.6 on sama helvetin päivä jolloin ylioppilaat saavat typerät samettilakkinsa ja haluavat otattaa itsestään kuvia ne päässä. Ihan käsittämättömän typerää. 😛 Mä en vaan kestä. Mä en kateudeltani pysty enää ikinä puhumaan yhdenkään sellaisen onnellisen ihmisen kanssa joka tuonne keikalle pääsee. Eli saattaa tulla melko hiljaista meidän parisuhteessakin.  (paitsi, että juuri tulleen tiedon mukaan saattaa onni vielä kääntyä ja jos kaikki asiat natsaa, niin saatan ehkä sittenkin päästä.. ostan siis lipun kaiken varalta ja rukoilen)

Käännän nyt vielä lisää veistä vuotavassa haavassani ja katselen hieman vielä kuvia tuosta bändin jumalaisesta nokkanaisesta. Skin on mielestäni aivan käsittämättömän upea nainen ihan kaikin tavoin. Jumaloin sitä jo teininä ja olisin hänen innoittamanaan ajanut hiuksenikin, mutta sille kampaukselle mun mamma sanoi jo pienen vastalauseen. Säästin sitten rakkaan äitini silmiä ja hermoja ja jätin tukkaa n. sentin verran. Myöhemmässä vaiheessa, kun Skin ekan soololevynsä aikoihin kasvatti hieman tukkaakin päähänsä, kävelin hänen kuvansa kanssa Maikun tuoliin parturoitavaksi. Täytyy kyllä sanoa, että ei musta samanlaista särmää löytynyt kampauksesta huolimatta, mutta yritys oli kova. 😀  Mutta Skiniin itseensä vielä palatakseni, niin siinä on kaikki kohdallaan, ääni, tyyli, asenne. Ihana. Katsokaa nyt itekin.

skin2

SKIN

skunk anansie2

skunk anansie

Nahkaa, mesh-paitoja, ketjuja, mustat meikit, mahtavia korkokenkiä.. Täydellistä. Vilkaiskaa myös upeat kuvat lontoolaisen stylisti Jackie Dixonin blogista. I’m in love!

Helsinki live festivalin liput tulevat myyntiin ke 24.2 Lippupisteessä ja Tiketissä. Hintaa piletillä on 89 €. Vahvistettuja esiintyjiä on toistaiseksi SA:n lisäksi Guns N’ Roses sekä Danko Jones. Itse maksaisin tuon lipun hinnan jo pelkästä Skunkista, mutta intoilen kyllä myös Danko jonesia. Menisipä kaikki putkeen ja pääsisin näkemään teiniajoista saakka fanittamani poppoon. Fingers crossed..

Skunk Anansien sijaan tähän loppuun hieman Skinin soolomatksua, jota rakastan myöskin kovasti.