Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee, voi yöks. Mä olen melkoinen jouluangstailija enkä jotenkin syty millekään sille hössötykselle. Ehkä hirveintä mitä tiedän, on joku joulunalus-lauantai ihmisiä täynnä olevassa ostoskeskuksessa, kun taustalla soi nissepolkkaa, kulkusia ja Petteri Punakuonoa karmeana kakofoniana. Olenkin vältellyt kaiken tuon tänä vuonna todella tehokkaasti. Lahjoja annan vain läheisimmille ja rakkaimmille ja nekin olen onnistunut hankkimaan ja kokoamaan jotenkin vaivattomasti joutumatta yhteenkään jouluruuhkaan. Yksi kirja pitänee huomenna kipaista hakemassa, mutta tiedän jo mistä se löytyy, joten teen täsmäiskun ja juoksen äkkiä takaisin kotiini missä ei ole esillä mitään joulusta muistuttavaa.

Tänä vuonna jätän Tommin Poriin ja suuntaan itse rentoilemaan vanhempien luokse. Tiedän, että siellä ei tarvitse joulusta suurempia hössöttää ja voin keskittyä pyhien ajan hyviin kirjoihin ja isin ja äidin kanssa höpöttelyyn. Tykkään joulussa rauhallisesta kynttilöiden valaisemasta tunnelmasta, en aikataulutetusta sukulaiselta toisen luokse ryntäilystä tai lahjakasoista. Oma unelmajouluni sisältääkin mahdollisimman vähän ihmisiä kerrallaan ja rauhassaoloa.

Rauhalliseen jouluun kuuluu toki myös musiikki. Äitini tykkää joulun aikaan soittaa mm. Andrea Bocellia ja Eros Ramazzottia, jotka usein säestävätkin aattoaamun puurohetkeä. Itselleni uppoavat parhaiten kauniit ja seesteiset perinteiset jouluveisut kuten Jouluyö, Juhlayö ja Heinillä harkien kaukalon. Kaikista upeimmin ne kulkeutuvat korvakäytäviini jylhä-äänisten rokkikukkojen veisaamana.

Ajattelin, että tarvitsen jotain rauhoittavaa sunnuntaina koittavalle Pori-Kajaani junamatkalle (joka paikkavarauskokemukseni perusteella on ihan täyteen tupattu), joten kokosin rääkyvien mukuloiden keskellä verenpainetta toivottavasti laskevan joulusoittolistan. Luurit korville ja pitkätukat laulamaan sulosäveliä korvaani, niin jospa Kajaanissa junasta kuoriutuisi joulutunnelmaan virittäytynyt Veera.

Tämän Siedettävät joulubiisit -nimisen soittolistan myötä rauhallista ja rentouttavaa joulunaikaa kaikille!


Vulgar Necrolatry! Koskaan eivät ole Karelian Isthmusin sulosävelet raikuneet yhtä muhkeasti kuin eilen illalla Oslon John Deessä. Ensimmäinen fiilis bändin aloittaessa oli, että nyt on kuulkaa rumpusoundit kunnossa! Tuplabasarit jytisivät suoraan munasarjoihin ja saivat lähes tipan lissiin. Keikkapaikka ja miksaaja saavat kyllä ihan täydet pisteet äänentoistosta. Vaikka lempibändi kuulostaa omasta mielestä hyvältä koska vaan ja missä vaan, niin eilisessä oli ihan erityisesti kaikki kohdallaan.

Muutamakin kaverini ihmetteli, että miksi ihmeessä menen katsomaan kotimaista bändiä jonnekin oman maan rajojen ulkopuolella, mutta se kyllä todellakin kannatti. Amorphis on täällä Oslossa vain metallipiirien bändi, eivätkä heidän mainstreamyleisöönkin uppoavat hittinsä ole soineet radioissa kuten kotisuomessa. Niinpä keikkapaikkakin oli melko pieni ja paikalla oli paljon vanhan liiton väkeä, joka iloitsi erityisesti esi-Joutsen materiaalista.

Bändi huomioikin loistavasti tämän turskanhajuisen kirkonpolttajakansan rakkauden mörinään, joten settilista sisälsi astetta mörömpää materiaalia kuin useimmat Suomessa kuulemani keikat. Kotona orkesteri haluaa varmasti miellyttää myös ehkä pelkästään paikalle hittibiisien innoittamana tullutta kuulijakuntaa. Niinpä tämä fani olikin todella mehuissaan kuullessaan selkeästi edellisistä kokemuksistaan poikkeavan keikan. Voi örinä! Tomin vatsanpohjasta saakka kummuneet syvät murahdukset saivat meikäläisen sukkahousut rullalle ja hymyn korviin. Eikä herran ulkoinen habitus varsinaiseti taaskaan haitannut.

Into Hiding, Black Winter Day, Against Widows, My Kantele, Sampo, Sky Is Mine ja paljon, paljon muuta mahtavuutta mahtui illan biisilistalle. Uude Circle-albumin raidoista kuultiin ainakin Wanderer, Hopeless Days, Narrow Path, Nightbird's Song ja Shades of Grey. Kyseinen levy on itselle todella merkityksellinen senkin vuoksi, että pääsin kuulemaan sen kaikki biisit jo neljä kuukautta ennen levyn ilmestymistä. Melkoisen ikimuistoinen juttu kaltaiselleni fanille!

Bändi lopetti totutusti encoren yhteislauluun sopivalla Eclipse-levyn hittibiisillä House of Sleep, jonka sanat oslolaisetkin hallitsivat täydellisesti. Toki joka keikalla jää itse aina odottamaan vielä sitä jotain yhtä biisiä. Tällä kertaa sekä minä, että serkkuni Saara olisimme räjähtäneet riemusta, jos settiin olisi mahtunut vielä menobiisi Towards and Against. Mutta en suostu kyllä valittamaan pätkääkään. Keikka oli yhdellä sanalla kuvattuna LOISTAVA!!!!!1111!!!!!

Olen onnellinen. Me happy. Tusen takk. Glitterporo approves.


Ne joita nämä keikkakuvat ei kiinnosta edes kissanpissin vertaa, niin kannattaa klikata itsensä samointein jonnekin muuhun osoitteeseen, sillä tämäkin postaus on vielä Porisperen kuvasatoa.

Harvoin tulee tällaisella innolla tykitettyä kuvapostauksia, mutta viikonloppu oli pitkästä aikaa itselleni sellaista valokuvaamisen iloa, jota en ole hetkeen tuntenut kamerahommien tuntuessa ainoastaan takkuiselta työltä, että fiilistellen näitä mielelläni.

Lauantaina alkuillasta esiintynyt Jukka Poika oli esiintyjänä siinä määrin musiikkityyllilleen ominaisesti rento ja jopa flegmaattinen, että kovin kummoisia fiiliksiä tai revittelyjä ei hänen esiintymisestään irronnut. Plussaa kuitenkin kivan kirkasvärisistä valoista, jotka toivat kuviin vähän eloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntain ehdottomasti odotetuin artisti oli yleisön hervottomasta kiljumisesta päätellen Herra nimeltä Cheek. Yleisön keski-ikä tuolla perhepäivän eniten väkeä vetäneellä keikalla oli melko alhainen, mutta tunnelma sitäkin kiihkeämpi.

Hillittömästä lavan eteen puskeneesta fanimerestä johtuen tyydyin kuvailemaan räppijätkää hieman kauempaa, sillä pelkäsin että rusentuisin kyyneleitä vuodattaneiden nuorten neitosten seassa vähintään sairaalakuntoon, jos olisin erehtynyt sinne etsimään tietäni eturiviin. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä pikkuista sydäntä käsillään muodostanut fani oli niin liikkis näky! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herra Tiihonen näytti kyllä niin pikkupojalta siellä lavalla pomppiessaan. Tuli jotenkin ihan Ville Vallaton mieleen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuun vielä kiiltokuvamaisen hymypojan vastapainoksi pari ruutua elämää nähneestä punk-hemmosta. Porilaisen Appendixin keikka kulki alusta loppuun saakka kaasu pohjassa ja sekä valot, että laulaja Mikki olivat molemmat niin nopeita, että hyvä kun perässä pysyin! Mutta muutama melko jees otos tästäkin orkesterista onneksi kortille tallentui ja lupasinkin lähetellä ne bändillekin, tuo taustalla heiluva rumpalihemmo kun sattuu olemaan yksi puoliskoni (ja toki minunkin) hyvistä ystävistä.