Olympus julkaisi tänään uuden PEN E-PL9 kameran ja mä olen siitä enemmän kuin innoissani!

Olen toki ehtinyt vuosien myötä intoilla monestakin Olympuksen kameramallista. PEN E-P3 ja minä tapasimme Wienissä, PEN E-P5:en puolestaan näin ihan ensimmäisten joukossa Berliinissä jo hyvissä ajoin ennen sen julkaisua suurelle yleisölle. E-PL5 taas toimitettiin minulle ennen sen kauppoihin tuloa suoraan Saksasta, jotta pääsin kuvaamaan sillä lempibändiäni.

Mutta tässä uusimmassa on jälleen oma pieni erikosvivahteensa, joka tekee siitä itselleni merkityksellisen.

Pääsin siis tutustumaan tähän kameraan jo pari viikkoa ennen sen tämän päiväistä julkaisua, mutta olenkin ehtinyt odottaa sitä itse asiassa jo vuoden. Sain nimittäin noin vuosi sitten kutsun tulla tapaamaan Suomessa vierailulla ollutta Olympuksen suunnittelutiimiä. Siis just niitä tyyppejä, jotka siellä kaukana Japanissa Olympuksen pääkonttorilla tuumivat, että millaisia entistä parempia kameroita he oikein keksisivät.

Pääsin kertomaan omia ajatuksiani heidän kameroiden ominaisuuksista ja vastailemaan kysymyspatteristoon omista kuvaustavoistani. Myös harkinnassa olleita värivaihtoehtoja pyöriteltiin pöydällä. (Erityisen painavan sanani kerroin objektiivien värivalikoimaa koskien! 😀 ) 

Ja näin monta vuotta Olympuksen kanssa  töitä tehneenä tuo tapaaminen oli mielestäni jotain aivan sairaan siistiä ja sai odottamaan uutta tulokasta malttamattomana. Ihan kuin olisi saanut pikkuriikkisen hiekan jyvän ominaisuudessa olla mukana uuden tuotteen synnyssä.

Ehkäpä minunkin kertomuksellani siitä kuinka PENien kanssa ei ole tullut oikein koskaan käytettyä salamaa, koska se pieni irtoflashi tahtoo aina unohtua matkasta, on ollut pikkuriikkiseltä osaltaan merkitystä siinä suunnittelijoiden tekemässä ratkaisussa, että E-PL9:ssa salama onkin pop up -mallia.

Enää ei jää salama matkasta! Ja mikä parasta tuo pikkuflashi on sillä tavoin joustava, että sen voi suunnata kattoa kohti suoraan näköä kohti ampumisen sijaan. Tärkeä parannus, ehdottomasti.

Itselleni aivan supertärkeä WiFi-ominaisuus koki myös parannuksia. Itse en siis selviäisi tästä bloggaamisesta päivääkään ilman Image Share Appin mahdollistamaa itse itseni kuvaamista. Wifi päälle, kamera jalustalle ja poseeraamaan!

Voin ohjailla itse itseäni puhelimen näytöllä livenä näkyvän kuvan ansiosta ja tehdä kaikki säädöt joutumatta palaamaan kameran luo. Tämä on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein työkaluistani bloggaajana. 

Vaikka varsinaiset valokuvaajan työni teenkin O-MD EM1 MK II -rungolla, niin PENit ovat silti olleet jo vuosikausia mun pääasiallinen vapaa-ajan ja blogihommien kamera. Arvostan pientä kokoa ja näppäryyttä!

Uudessa E-PL9-mallissa langaton yhteys kohosi uusiin sfääreihin, kun mukaan yhdistettiin Bluetooth. Nyt on nimittäin niin, että kuvien siirron saa päälle Image Share -appista vaikka kamera olisi jossain repun pohjilla virrat suljettuna. 

Kuvaustilanteessa voi myös merkata haluamansa kuvat ns. jakotilaukseen ja kamera siirtää nuo haluamasi ruudut automaattisesti mobiililaitteeseesi kun suljet kamerasta virrat. Aivan juurikin sellaisia uudistuksia, jotka ovat omaan käyttööni todella tervetulleita. 

Jos et ollut ehtinyt tutustua edelliseen E-PL8 -malliin, niin tässä uusimmassa on edeltäjänsä tapaan enemmän ominaisuuksia selfieasentoon käännetyssä kosketusnäytössä kuin niitä vanhemmissa malleissa. Esimerkiksi videokuvauksen voi käynnistää näytöstä, kun itselläni olevassa E-PL7 -mallissa rec-nappula löytyi vain kameran takapaneelista.

Kameran sisuskaluissa parannusta on tapahtunut mm prosessorissa, joka päivitettiin uudempaan versioon ja videota saa nyt 4K-tasoisena. Itselläni useamman vuoden käytössä olleeseen E-PL7:aan verrattuna tämä on siis todellakin ihan eri vehje!

Tuo kauniin hiekanruskea demolaite oli minulla vain testilainassa ja jouduin raskain sydämin viemään sen tänään postin huomaan palauttaakseni sen kotipesäänsä. Myyntikappaleita saadaan odotella vielä muutama viikko. Värivaihtoehdot uudessa kameravauvassa ovat tämä vaaleanruskea, ikisuosikki valkoinen ja musta. Kaikkien metalliosat ovat hopeanväriset. 

Mä tiedän, että tää postaus kuulostaa ihan maksetulta mainokselta hehkutuksineen, mutta sitä se ei ole. Tässä nyt vaan on tuote, josta olen ihan into piukeana, kun siitä vihdoin saa ääneen puhua. Edellinen E-PL8 -malli esimerkiksi meni itseltäni lähes noteeraamatta ohi, mutta tämä on taas vaihteeksi sellainen itselle spessu malli. 

Oikein odotan, että pääsen tätä uutukaista maaliskuun Kuva & Kamera -messuille esittelemään!  

Mut nyt astetta painavampaa kamerakalustoa kätösiin ja jääpallomatsia kuvaamaan!


Mun odotukseni päättyi vihdoin! Olympuksen O-MD E-M1 Mk II -runko ilmestyi jo ihan viime vuoden lopulla, mutta päätin tuolloin sinnitellä vielä jonkin aikaa edellisellä aiemmalla E-M1 -kamerallani. Nyt kuitenkin otettuani toiminimeä perustaessa pienen lainan kalustohankintoja varten, pistin viimein tilaukseen tuon MK II:sen ja 12-100 mm 4.0 IS Pro -linssin. Eilen ne sitten saapuivat ja vitsit miten sitä voikin olla uusista työkaluista ihminen iloinen! Siitä on kuitenkin jo neljä vuotta, kun olen viimeksi päivittänyt kameraa, joten jo oli aikakin. 

Onneksi tänään oli tuttu ihminen kuvattavana, niin ei niin hävettänyt vaikka muutaman kerran ihan ääneen huokailinkin tuoreen vehkeeni ihanuutta melko lepertelevin sanakääntein. Vaikka kamerarungon koko ei kasvanut edellisestä versiosta kuin muutamilla milleillä, tuntuu sen kahva käteen esi-isäänsä paremmalta. Ja suljinäänikin kuulosti korvaani jotenkin kauniimmalta. Ihastuksen huokaisuja aiheuttaa myös järjettömästi edellistä versiota parempi kuvanvakaaja, joka yhdessä tuon 12-100 linssin vakaajan kanssa pystyy lähes ihmeisiin. 

Harmillisen vähän ehdin tänään kuitenkin vielä uutukaisella kuvata, vain yhden keikan. Loppupäivä meni koneen äärellä kuvia käsitellen ja muita töitä tehden. Just nyt kun olis hinku vaan pistää suljinta laulamaan, niin pitääkin lähteä muutamaksi päiväksi työreissulle ja seuraavat kuvauskeikat on vasta lauantaina. Miettikää nyt sitä tilannetta, kun olette vastarakastuneita, mutta pitääkin olla monta päivää erossa!

Jos jotakuta tämän Olympuksen lippulaivamallin speksit kiinnostaa, niin löytyvät täältä.  Linssi puolestaan on tämä. 

Olympuksella on muuten nyt menossa cashback-kampanja, joten esimerkiksi tuon E-M1 MKII:n ostaessa saa 200 € takaisin, kun rekisteröi ostoksensa kampanjasivulla helmikuun 15. päivään mennessä. Siellä on myös muutamia linssejä tarjolla 50-100 € cashbackillä. Pitääkin muistaa itse naputella heti tuo hyvityslomake tämän postauksen jälkeen!

Pukeuduin tänään sävysävyyn uuden rakkaani kanssa, eli mustiin. Tällä samalla huppariasulla sujui mukavasti myös eilinen työpäivä Satakunnan Kansassa. 

Pienenä piristyksenä jalasta löytyi kuitenkin Adidaksen leopardikuvioiset ZX Fluxit. Minä näitä himoitsin jo aikanaan, kun tulivat myyntiin, mutta ehtivät joka paikasta loppua todella nopeasti. Niinpä ilahduinkin suuresti, kun löytyivät vähän käytettynä Zadaasta. Minulla on siis ollut tätä kyseistä lenkkarimallia jo kahdet aiemminkin. (Tai siis toiset niistä käytössä edelleen, mutta salamakuvioiset taisin hiihdellä jo ihan puhki)

Mulla olis muuten melkoinen läjä vaatteita ja kenkiä, jotka joutaisi myyntiin ja ajattelin ne naputella jossain kohti joutessani tuonne Zadaahan. Jos siis mun kamppeet kiinnostaa, kannattaa ladata appi jo valmiiksi, jos et sitä vielä käytä!

housut – Marks & Spencer / huppari – Ellos / lenkkarit – Adidas

Tänään on siis ollut pitkälti toimistopäivä, mutta huomisaamuna bussin nokka ottaa suunnaksi Helsingin. Käyn kouluttautumassa pari päivää videohommien tiimoilta ja huomenna on vuorossa mallikeikka KappAhlin ja Me Naisten tilaisuudessa. Ei siis taaskaan pääse työviikko tylsäksi käymään, kun viikonlopuksi saa sitten jälleen palata lehtikuvauksen pariin.  ​​​​​​(Uudella kameralla, jee!!)

Muuten ihan kivakin tää tylsä työasu, mut edelleen ällöttään noi sukat. Voi kun minäkin tarkenisin edelleen paljain nilkoin kuten kaikki kaupungilla kulkevat teinit näyttää tekevän. 😀


Huuda, huuda ilosta / Huuda, huuda vapaudesta / Huuda, huuda onnesta / Ja sä voit poistuu hymyillen

Jotta nyt ei ihan olisi turhaan otettuja kuvia, jotka vaan hautautuu kovalevylle, niin pistetään nyt muutama Haloo Helsinki -otos edes tänne näytille. Elli ja kumppanit siis esiintyivät lauantaina tuossa alle kilsan päästä meiltä Porispere-festareilla. 

Olin paikalla siis ihan vapaalla, en töiden puolesta, joten napsin kuvia ihan perinteisesti yleisön joukosta kuvauspitin sijaan. Vehkeinä vapaa-aikani luottokamera Olympuksen PEN E-PL7 ja linssinä 75mm 1.8. Toimii hyvin tuollaisessa tilanteessa, kun kääntyvän näytön ansiosta pystyy kuvaamaan pään yläpuolelta edessä olijoiden yli. 

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Katsellaan huojuvaa viljaa

Se kauniisti katseestas taipuu,

ja niin taivun myös minäkin

Rakas, ollaan vaan hiljaa

Ei korjata vuotavaa maljaa

Rakastellaan yhtä aikaa

niin kuin nuo perhosetkin

Tässä mä seison kaipausta rinnassa

Vaikka tää loppuisi yhdessä illassa

Maailma on minun, maailma on sinun

Maailma on tehty meitä varten

Jokainen tänne jonkun jäljen jättää

Kun valot sammuu niin sä kaiken näät

Kun valot sammuu niin sä valvomaan jäät

Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät

Joku voimas vei vaik sä huusit ei

Tää on hulluuden highway

Avaat silmäsi ja hengität, kyllä huomenna sä ymmärrät

Vielä elossa oot! Vielä elossa oot! Vielä elossa oot!

 

Kursivoidut tekstit Haloo Helsingin biiseistä.