02.03.2016

Posted at 21:13h in Yleinen by
0 Likes

-Postauksen tuotteet saatu Olympukselta-

Kirjoittelin jokin aika sitten kauniista Olympuksen uuden Leather Collectionin kameralaukusta, joka hurmasi minut sekä ulkonäöllään, että tilavuudellaan. Sittemmin on myyntiin saapunut myös astetta juhlavampi veska, nimittäin nämä Style Collectionin metallinhohtoiset pikku clutchit ja niihin sopivat hihnat, jotka voi siis kiinnittää joko kameraan tai laukkuun.

Tämä kaunis nahkainen clutch oli livenä hieman pienempi mitä odotin, ja ensinäkemältä olinkin hieman skeptinen, että noinkohan sinne mahtaa mitään sopia. Mutta kaipa siellä on tarkkaan mittailtu PENejä ja objektiiveja, sillä tämäkin laukku veska nielee sisäänsä enemmän kuin ulkomuoto antaa ymmärtää. Ihan samoin minut yllätti myös aiemmin saamani olkalaukku.

Testasin aluksi varovaisesti seuraavalla setillä: PEN E-PL7, jossa kiinni 9 mm fisheye body cap lens, 45 mm 1.8, pikku salama, iPhone5, huulipuna ja pankkikortti. Mahtui mainiosti ja tällä lastilla laukku myös säilytti nätisti muotonsa ja mahtui kiinni ilman ongelmia. (kuva alla) Itselleni tuo pikku fisulinssi onkin usein valinta kemuihin lähtiessä. Sillä on kiva kuvata salaman kanssa baarien ja juhlatilojen hämärissä käyttäen pitkää valotusaikaa. (Esimerkkejä tuollaisista kemukuvista vaikka tässä.) Sillä kameran mukana tulleella 14-42 kittilinssillä mä en kuvaa oikeastaan ikinä missään, vaikkakin sen kanssa kamera tuohonkin laukkuun hyvin mahtuisi. 

Sovittelin kameraa laukun pohjalle eri asennoissa ja totesin, että PENin saa laitettua clutchiin monella tavoin. Fisun tai pannukakku linssien kanssa kamera mahtuu tuolla aiemmassa kuvassa näkyvään tapaan, niin että kameran "naama" osoittaa eteenpäin. Jos kamerassa on kiinni pidempi objektiivi, vaikkapa 25 tai 45 mm, voi kameran laittaa laukun pohjalle "selälleen". Se ehkä ihan hieman ns. venyttää laukun alaosaa, mutta jos ei muuten pakkaa clutchia kovin täyteen, pysyy laukku edelleen kauniin muotoisena.

Suurin määrä kuvauskamaa mitä sain tähän pieneen juhlalaukkuun ilman väkivaltaa ja ylilastausta sommiteltua, on tämä yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvä setti. PEN E-PL7, joss kiinni edelleen 9 mm body cap lens, pikku salama, 45mm ja 12 mm linssit, iPhone5, huulipuna ja pankkikortti. Eiköhän noilla luulisi jo monenmoisissa kemuissa pärjäävän. Avainnippuni ei tosin tuonne enää kyllä mahtuisi, vaan pitäisi ottaa mukaan vain yksittäinen avain, jonka kyllä saa sujautettua laukun pieneen sisätaskuun.

Alla olevista kuvista näkee vielä minkä kokoiselta laukku näyttää olalla ja kädessä. Siro, tyylikäs ja yksinkertainen, eli varsin passeli vähän hienompaankin tilaisuuteen. Värivaihtoehdot on tässäkin postauksessa näkyvät Be My Rockstar, eli hopea ja Holy Goldie, eli kulta. Ensin mainitussa pehmoinen vuorikangas on vaaleanpunainen jälkimmäisessä tummansininen.

Melko nättei kassei, ettenkö sanoisi! Ei tavii enää jättää kameraa kotiin sen takia, ettei kamera tai laukku passaisi juhlamekkoon.

PS. Multa kysyttiin Olympus PEN Generation -FB-ryhmässä laukun "virallista tölkkijuomatilavuutta". Se on testini mukaan yksi 0,33 tölkki, mutta silloin on kameran oltava kädessä. 😀


26.01.2016

Posted at 15:21h in Yleinen by
0 Likes

-Postauksen tuotteet saatu Olympukselta-

Jos sanon "kameralaukku", niin millainen sinulle tulee ensimmisenä mieleen? Varmaan jokin musta tai khakinvihreä nailonkassi leveällä olkahihnalla. Jotain sellaista mikä on valittu vain ja ainoastaan sen käytettävyyden perusteella. Mietitty mahtuuko sisään oma kalusto ja that's it, ulkonäköseikoille ei juuri ole uhrattu ajatusta, koska yhtä tylsiä ne on kaikki.

Työssä mulle ei toki millään muulla olekaan väliä kuin sillä, että kamat mahtuu sisään ja kassia on hyvä kantaa (eli käytän mieluiten kamerareppua), mutta vapaa-ajalla pikkuista kameraa kuskaillessa ei tulisi mieleenkään kanniskella mitään perinteistä rumiluskameralaukkua ja sen takia kamera ja linssit ovatkin pyörineet vähän epämääräisesti käsilaukuissa milloin mihinkin suojapussukkaan käärittynä.

Mutta enää ei tarvitse tinkiä kummastakaan, ei laukun esteettisyydestä eikä myöskään kameratarvikkeille sopivasta sisuksesta! Ei ainakaan meidän Olympus PEN-kuvaajien, sillä joulukuussa lanseerattu Olympus Fashion Accessories -tuotesarja ratkoo nämä ongelmat. Tämä Leather Collectionin siro ja elegantti veska on ehdottomasti kaunein tähän mennessä näkemäni kameralaukku. (Ja pitää muuten mainita sekin, että myös näiden tuotteiden pakkaukset on varsin kauniit! Laukkukin oli pakattu vielä laatikon lisäksi dust bagiin niin kuin muutkin laatulaukut)

Aitonahkainen laukku on tyyliltään todella yksinkertainen ajaton. Simppelin ja sievän ulkonäkönsä ansiosta se on helppo yhdistää lähes asuun kuin asuun. Mustan lisäksi laukusta on saatavilla myös nude-versio. Molemmissa väreissä metalliyksityiskohdat ovat hopeanväriset. Laukun hihna on irrotettava, joten sen voi halutessaan korvata vaikka tällä pian myyntiin tulevalla Chanel-henkisellä ketjuhihnalla.

Mutta kohdallaan ei ole ainoastaan ulkonäkö, vaan myös laukun sisäpuoli ylittää odotukset, sillä pieni veska nielee sisäänsä enemmän tavaraa mitä siro ulkokuorensa antaa ymmärtää.

Tässä kuvassa laukkuun on pakattu PEN E-P5 -runko ja siinä kiinni 25 mm 1.8 -objektiivi. Seuraavassa välikössä majailee 45 mm 1.8 ja 12 mm 1.8 lasit. Päätyyn mahtui näiden kanssa vielä pikkuinen lopakko, avaimet ja huulipuna ja iPhone5 sujahti laukun takaseinällä olevaan taskuun. Nuo pehmustetut väliseinäpalat ovat siis siirreltävissä ihan niin kuin muissakin kameralaukuissa ja kiinnittyvät paikoilleen tarranauhalla. Sisusta saa siis muunneltua sen mukaan miten laukun haluaa pakata. 

Laukku on mitoiltaan sopivin PEN-rungoille, joille se on suunniteltu, mutta kyllä sinne esimerkiksi O-MD E-M10 -kamerakin mahtui kun oikeassa asennossa laittoi, mutta kiinteä salama tuo sen verran kokoa lisää, että ei sujahda kassiin niin saumattomasti kuin sinne tarkoitetut PENit. Jos ei tarvitse mukaan mitään muuta kuin kamerakamaa, niin tuonne lompakon ja muun sälän tilalle menisi vielä vaikkapa pannukakku-linssi, monen PENin mukana tuleva pikkusalama ja ylimääräinen akku.

Laukkujen lisäksi Fashion Accessories -valikoima sisältää mm. erilaisia kamerahihnoja. Itse en kauheasti tykkää käyttää kameroissani pitkiä kaula-/olkahihnoja, vaan koen kätevämpänä rannehihnat. Tuota yllä olevassa kuvassa näkyvää siroa nahkahihnaa onkin saatavilla useissa eri väreissä joilla voi kätevästi piristää kameran ilmetta. Omani on hempeän pinkki, mutta saatavilla on perusvärien lisäksi myös esimerkiksi oranssi ja turkoosi. 

Nahkaisten asusteiden lisäksi saatavilla on myös erilaisia kankaisia printtikuvioituja hihnoja ja objektiivipussukoita. Jos siis kuitenkin pakkaa kamansa johonkin ihan perusveskaan muiden tavaroiden sekaan, on linssit hyvä suojata jotenkin, eikä se lapanen tai villasukka ole välttämättä se paras ratkaisu. (ai olenko muka joskus tehnyt niin..) Silloin objektiivin voi sujauttaa vaikka tuollaiseen söpöön objektiivipussukkaan.

Eilisestä asupostauksesta jo näkikin minkä kokoinen laukku on ja miltä se näytti käytössä, mutta tässä vielä yksi asukuva laukun kanssa viikonlopulta.

Aika hienosti muuten mätsiäsi noihin kultakenkiin myös tämä Style Collectionin kultainen clutch..

 


29.10.2015

Posted at 20:09h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Postasin viime viikolla muutaman kuvausvinkin, joita voi hyödyntää vaikkei ymmärtäisi kameran säädöistä mitään. Nyt olisi sitten vuorossa muutama juttu joiden avulla voi ottaa ensiaskeleet pois täysatomaattiasetusten käytöstä.  

Sekä postauksen eka kuvapari, että tämä toinen ovat havainnollistamassa sitä miksi sieltä täysautomaattiohjelmasta kannattaa pyrkiä poissa. iAuto -ohjelman käyttäminen kuvatessa on vähän sama asia kuin istuisi auton kyydissä sen sijaan, että ohjaisi sitä itse. 

Nykykameroiden automaattiohjelmat on toki niin hyviä, että kyllä sitä käyttämällä saa ihan ok kuvia, etenkin jos olosuhteet on hyvät ja ns. helpot. Tosiasia on kuitenkin, että kamera ei lue kuvaajan ajatuksia, vaan sen suoritus perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Valotuksessa pyritään tiettyyn keskiarvoon, joka ei usein ole se kaunein lopputulos.

Sekä vauvan varpaat -kuvaparissa, että näissä koiralelun kuvissa on sama tilanne, vasemmalla täysautomaattiohjelman näkemys ja oikealla kuva jonka olen ottanut käyttämällä kuvausohjelmaa P (Program) ja tehnyt itse pari säätöä. P-ohjelma on myöskin automaatti, eli kamera asettaa aika-aukko -yhdistelmän, mutta se eroaa iAuto-ohjelmasta siten, että kuvaaja voi säätää mm. valkotasapainoa, valotusta, ISO-herkkyyttä ja valotuksen mittaustapaa. P-ohjelmassa ei myöskään salama ponnahda esiin automaattisesti, kuten täysautomatiikalla. 

Ensimmäisessä kuvaparissa erona on ainoastaan se, että olen P-asennossa säätänyt hieman valotusta (+0,3), sillä täysautomaatti teki vauvan varpaista omaan makuuni liian tummat. Valkotasapaino oli tässä kohtaa automaattiasetuksellakin ok, kun valo on ikkunasta tulevaa päivänvaloa.

Koiralelu-kuvaparissa puolestaan iAuto-ohjelman kuvassa värikin on vähän turhan kusenkeltainen, kun olosuhde on sekoitus hehkulamppua ja loisteputkea. Niinpä olen oikean puoleisessa kuvassa kääntänyt kameran P-kuvausohjelmalle, säätänyt valkotasapainon itse valkoisen paperin avulla ja säätänyt vielä valotuksen korjauksella kuvaa kirkkaammaksi. (Tuo valkotasapainon asettaminen itse kannattaa jokaisen opiskella sieltä oman kameran ohjekirjasta, se kun tapahtuu kaikissa kameroissa hieman eri tavalla)

Mikäli valkotasapainon säätäminen itse tuntuu liian hankalalta, niin kannattaa testailla ainakin millaisia eroja on erilaisten valolähteiden asetuksilla. Kuten näistä ylläolevista esimerkkikuvista huomaatte, mikäli asetus on väärä, mennään kuvan värissä aivan metsään. Jos siis esimerkiksi ulkona kuvatessa kamerassa onkin keinovaloasetus, tulee kuvasta sinisävyinen. Keinovalossa luonnonvalon asetuksilla kuvatessa puolestaan kuva menee keltaiseksi. 

Valkotasapainoasetuksen tehtävä on yksinkertaisuudessaan kertoa kameralle minkä värisessä valossa kulloinkin kuvataan. Säätämällä valkotasapainon itse joko harmaakortin tai valkoisen paperin avulla, kameralle kerrotaan, mikä on valkoista juuri tässä valo-olosuhteessa, jossa nyt kuvataan. 

Koira on siis kuvattu keinovalo-olosuhteissa, hehkulamppua ja jotain loisteputkia joiden värilämpötilasta ei mitään käryä ja kuvat kertovat miten eri WB-asetukset vaikuttavat väreihin. Jos siis kuvan sävyt ei WBAuto-asetuksella (AWB) miellytä, kannattaa ainakin testata toimisiko valolähteen mukainen asetus paremmin. Eli ulkona esim. aurinkoinen, pilvinen tai varjoinen ja sisällä vaikkapa se hehkulamppu-asetus. Noiden asetusten symbolit ovat kameramerkistä riippumatta hyvin kuvaavia ja siten helppo tunnistaa. Tsekkaa vaikka TÄSTÄ. (Symboli toisena vasemmalta (pylpyrä kahden kolmion välissä) on itse tehtävän WB-asetuksen symboli)

Jo siis vaihtamalla iAuto-ohjelman P-ohjelmaan ja opettelemalla valkotasapainoasetuksen vaihtamisen ja valotuksen korjauksen plussalla tai miinuksella, saa kuviaan melkoisesti paremmaksi kuin antamalla kameran päättää kaikesta. Näiden lisäksi voisi kuitenkin ottaa seuraavaksi haltuun vielä ISO-herkkyyden. 

ISO-herkkyydessä on siis kyse siitä, kuinka herkästi ja nopeasti kuva kameran kennolle valottuu. Mitä suurempi ISO, sitä herkemp ja nopeampi. ISO-arvon nostaminen siis helpottaa kuvaamista hämärissä olosuhteissa. Kääntöpuolena kuitenkin on, että kuvan kohina lisääntyy mitä suuremmaksi ISO-arvo käy. Riippuu kuitenkin hyvin paljon kamerasta, että millaisilla ISO-arvoilla vielä tulee itseä tyydyttävää jälkeä. Itse olen omilla Olympus-kameroillani kuvannut aina aivan huoletta jonnekin ISO4000 saakka, riippuen tietenkin hieman siitä mitä kuvataan ja mihin tarkoitukseen. Yleiesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vaihtoehtona on se ettei saa otettua kuvaa lainkaan tai siitä tulee liike-epäterävä, tai että saa otettua kuvan jossa on hieman kohinaa, niin valitsen tietenkin jälkimmäisen.

Täysautomaatilla kamerat usein rajoittavat ISO-herkkyyden esimerkiksi arvoon 1600 eikä kamera käytä sitä isompaa herkkyyttä vaikka olisi miten hämärää. P-asennossa ISOa voi kuitenkin säätää itse. Kuvakollaasi havainnollistaa miten suuri vaikutus ISO-arvon kasvattamisella on kuvan valoisuuteen, kun aika ja aukko pysyvät koko ajan samoina.

Eli, jos kuvaat hämärässä tai vaikkapa jotain nopeasti liikkuvaa kohdetta ja kuvista tulee alivalottuneita tai kohteesta epäterävä liikkeen vuoksi, voit vaikuttaa tilanteeseen nostamalla ISO-lukua suuremmaksi, eli herkemmäksi. 

Loppuun vielä tällainen maisemakuva esimerkki pelkän valotuksen korjauksen vaikutuksesta. P-ohjelmassa voi tosiaan korjata valotusta useimmiten asteikolla -3 – +3. Eli vaikka ei ymmärtäisi aukoista ja suljinajoista mitään, voi kuvaa yli- tai alivalottaa yksinkertaisella + tai – säädöillä. Nuo ylläolevat kuvat on otettu muutaman minuutin välein Vuokatin vaaralta kauniina kesäiltana. Vasemmalla taitaa olla automaattivalotuksen 0-tulos, eli kameran mielestä oikea valotus. Halusin kuitenkin saada pilvet paremmin näkyviin ja taivaalle struktuuria, joten korjasin valotusta miinukselle (varmaan -2 tai -3) ja lopputuloksena oikean puoleinen kuva. 

Kamera siis tallentaa, mutta se on se tyyppi siellä kameran takana, joka ottaa valokuvia. Suosittelen ottamaan ohjat omiin käsiin ja tutustumaan elämään täysautomatiikan ulkopuolella. Näillä pääsee alkuun ja sitten hetken päästä huomaatkin jo opettelevasi manuaaliasetusten käyttöä!

Jos ei järkkäriä vielä löydy, niin hyvä kamera opetteluun on esimerkiksi Olympus PEN E-PL7!