Askeleet ovat hieman töksähtelevät ja portaiden laskeutuminen muistuttaa kivuliaasti siitä, että omistan etureidet. Samalla kamala, mutta niin ihana tunne.

Syy siihen, että tuntuu kuin minut olisi pieksetty, on sunnuntainen Punttikarhujen painonnostoseminaari, johon itsekin reippaana tyttönä osallistuin. Anna Everin ja muiden päivässä mukana olevien valmentajien johdolla tuli luentojen lomassa treenattua yhteensä lähes neljä tuntia, joten ei kai kumma, että pakarat huutavat armoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkä treenipäivä olikin loistava tilaisuus sisäänajaa uudet painonnostokengät, jotka saapuivat minulle viime viikolla. Ihan ensiksi alkulämmittelyissä meinasivat varpaat hieman puutua napakoissa kengissä ja tikkuilun vuoksi piti välillä tanssahdella hieman outoja askelia, mutta hyvin nopeasti meni epämiellyttävät tuntemukset ohi ja sain todeta kengät hyväksi hankinnaksi. Kyllä se vaan ihan oikeasti tuntui nostaminen erilaiselta, kun sai lattiaan paremman tuntuman kuin pehmeämpi pohjaisilla tossuilla. Ja mikä parasta, nuo keltaiset Powerliftit on ihan sikasiistin näköiset!!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Omalla kohdallani päivä sisälsi sekä naurua, että kyyneleitä. Tempaushommat tuntuivat ihan hiton vaikeilta kuten aina ja tällä kertaa se otti jostain syystä vielä tavallistakin enempi tunteisiin. Parin epäonnitumisen jälkeen alkoi sporttipaniikki (olen tästä joskus varmaan aiemminkin maininnut, eli mulla on ollut taipumusta ahdistuspanikointimeininkeihin salitouhuissa jos paikalla paljon ihmisiä) ja meinasi pukata pientä hyperventilointia ja pukkas hirveen kokoiset ahistuskyyneleet silmiin. Mä en oikeesti itke nykyään paljon ikinä, joten ssitten alkoi vielä tuskastuttaa lisää, että miks ihmeessä nyt tällasesa tilanteessa pitää alkaa pillittää.

En oikeesti osaa itsekään selittää ihan täysin, että miksi ihmeessä se nyt pukkasi tuollaisen yhyybyääh-kohtauksen, mutta tulipa vähän puhdistettua kyynelkanavia. Eiks se hyvää tee joskus pillittää? Pääsin onneksi kohtauksestani suht nopeasti yli hengiteltyäni hetken aikaa käytävällä ja pyyhiskeltyäni kyyneleiden juovittamaa naamaani hikipyyhkeeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Päivän toinen treenipläjäys sitten onneksi kuitenkin käänsi homman takas positiiviseen, sillä työntö nyt vaan on hitosti tempausta helpompaa ja siitä saikin mukavasti onnistumisen tunteita, jotta päivä päättyi ihan huippuihin fiiliksiin. Meitsi nimittäin teki uuden työntöenkan!! Wuhuu!!

Kilomäärä 33 kuulostaa toki tiukempien sporttipirkkojen mittarilla edelleen säälittävältä, mutta hei, muistuta tässä kohtaa taas, että vielä pari kuukautta sitten mä en päässyt kunnon kyykkyyn edes kepin kanssa. Ja nyt mä kuitenkin käyn allemenon aikana jo ihan syvässä kyykyssä ja pusersin tosiaan liikkeen pakettiin 33 kilon kanssa! Ja niitä pelkkiä etukyykkyjäkin onnistui tehdä kolmen sarjaa jo 30 kilolla! Että kyllä on aihetta riemuita! Edellinen työntöhihkumiseni oli kuukausi sitten 25 kilolla, joten 8 kilon lisäys tarkoittaa, että oon jossain kohti edes edistynyt. JEEEE!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Julkaisin tän viimeisen kuvan eilen facebookissa ja kirjoitin siihenkin, että sometrendien mukaisesti coolimpaa olis vissiin laittaa kuva omasta treenitrikoiden peittämästä hanuristaan haettuaan ensin sitä optimaalisinta pyllistysposea. Mutta koska mä en oo kuulifitnessmuija, vaan hikinen ja joka puolelta hyllyvä rapakuntoinen ämmä, niin täytyy minun julkaista tällaisia ei niin esteettisiä -otoksia. Siinä se neiti rapakunto puskee ja pusertaa. Ei puutu kuin viikset, niin menisin itä-saksalaisesta kuulantyöntäjästä. 😀

Joo, olishan se hienoa, jos näyttäisin nätiltä tanko käsissäni ähistessäkin, mutta kaikkee ei voi saada. Hyvän mielen kuitenkin sain tuosta Punttikarhujen superpäivästä ja hirveesti lisää intoa ja motivaatiota alkaa treenaa painonnostoa viikottaista punttikoulua useamminkin.

Tässä siis tällaiset henk. koht päälimmäiset fiilikset sunnuntaista, mutta tarkemmin juttua päivän opeista tulossa toisessa postauksessa!


Hohoi, kaikki satakuntalaiset! Puntti-Karhut järjestää ensi viikonloppuna päivän mittaisen painonnostoseminaarin, ja juuri tulleen tiedon mukaan siellä olisi vielä muutamalle osallistujalle tilaa. Jos painonnosto tai voimaharjoittelu ylipäätään kiinnostaa, niin täss olisi tarjolla tuhti tietopaketti loistavien valmentajien ja luennoitsijoiden johdolla. Mukana mm. huippunostaja Anna Everi!

Ilmoittautumiset osoitteeseen jluonila@gmail.com

 

Kuvankaappaus 2014-4-25 kello 21.01.51


No voi nyt hemmetti. Just muutama päivä sitten kirjoittelin tuolla Tyyliä metsästämässä -tontillani tämän hetkisen rahatilanteen tuomista muutoksista kuluttamisessa ja ajatuksissa. Totesin siinä sitten myös, että onneksi mä en tällä hetkellä tarvitse juurikaan mitään uutta, sillä kaapit pullistelevat kaikkea tarvittavaa niin vaatteiden, kenkien kuin harrastuskamojenkin osalta. Mutta nopeastikos se mieli sitten muuttuu ja jonkin tarpeen sitä itselleen kehittää.

Mulla on nyt ollut sisäliikuntatouhuissa käytössä muuten Reebokin Real Flexit, mutta sitten punttikoulussa yhdet vanhat Asicsin lentopallokengät, sillä niissä on sentään huomattavasti kovemmat pohjat kuin joka suuntaan taipuvissa Real Flexeissä. Ihan hyvinhän sitä aluksi jotain harrastusta kokeillessaan ja aloitellessaan pärjää vaikka ei olisikaan just kyseiseen lajiin spesifioidut jalkineet, näin mä olen ajatellut. Ja juu, olen toki pärjännytkin, mutta kyllä nyt on alkanut kovasti himottaa hankkia ihan painonnostokengät.

Aluksi se oli vaan sellaista ”olispa kyllä kiva hankkia” -ajattelua. Nyt tänään tehtyäni takakyykkyjä niin, että kantapäiden alla oli pieni korotuslevy, niin alkoi kyllä ne uudet kengät tuntua pelkkää halua perustellummalta hankinnalta. Ne olis ihan oikeasti niiiiin hyödyksi! Olenkin tässä illan aikana sitten googlaillut painonostotöppösiä ja katsokaa mitkä nättimykset löysin Fitnesstukusta!

Kuvankaappaus 2014-3-22 kello 0.00.39

Sekä salilla tehdyn tarkkailun, että nettitutkailun perusteella Adidas tuntuu olevan The ainoa oikea merkki. Addun tohveleita diilaa jäsenilleen niin seurat kuin painonnostoliittokin ja ihan vaan kaikkien painonnosto- tai Crossfit -harrastajien jalasta tuntuu löytyvän joko Power Perfectit tai Powerliftit. Ja mä haaveilen nyt noista kirkuvan keltaisista Powerlift 2.0 -upeuksista.

Ei mulla toistaiseksi ole kyllä todellakaan varaa niitä hankkia. Mutta saahan sitä aina haaveilla. Siltä varalta, että jostain putoaisi syliin 120 € ja seteleissä lukisi, että ei saa käyttää laskuihin eikä ruokaan, niin mua kiinnostaisi noiden kenkien kokopolitiikka. Paremmin asiaa tuntevat voisivat siis ehkä valaista minua. Fitnestukun ja jonkun muunkin paikan asiakaspalautteista sai hieman sellaista kuvaa, että olisivat ehkä hieman naftia kokoa. Olen itse useimmiten kokoa 37 ja näistä löytyisi koko UK 4,5 eli 37 1/3, mutta jos oikeasti ovat enemmin pientä kuin isoa kokoa, niin olisiko 38 ehkä todennäköisempi koko?

No tämä asiahan selviää toki sillä, että käy sovittelemassa kenkiä jossain, mutta ajattelinpa nyt heti kärkeen kysäistä jos jollain on asiasta jotain tietoa/mielipidettä. Mutta jos nyt sovittamalla selviäisi, että tämä malli olisi itselle passeli, niin mua kyllä houkuttelisi nimenomaan nuo keltaiset (jotka on Fitnesstukun tietojen mukaan Suomessa myynnissä vain heillä) ennemmin kuin mustat, valkoiset tai siniset. Niin kuin on aiemminkin jo ollut puhetta, niin urheilukamojen ulkonäöllä ja värillä on mulle ihan yllättävän paljon väliä, kun alkaa miettimään, että jaksaisko lähteä treenaamaan vaiko ei. 😀

Mut kertokaa hei ihmeessä kokemuksianne painonnostokengistä!  Mitä mun pitää tietää? Mitkä kengät on hyvät? Onko jotkut osoittautuneet pettymyksiksi?