Onpa ihanaa välillä käyttää termiä työpäivä. Sellainen oli nimittäin eilen, kun kuvasin muutamia meidän Re:fan tyttöjä tulossa olevaa kamppista varten, ja tänään työt jatkuivat toimistolla kuvien valinnan ja käsittelyn merkeissä.

Vaikka sainkin viettää viime yön ylellisesti hotellilakanoissa kuvauspaikallamme Klaus K:ssa ja rentoutua illalla hotellihuoneen kylpyammeessa, oli tänään aamulla olo jostain syystä kovin ryytynyt sekä minulla, että seuralaisellani Iinalla. Aamiaiselle suuntasimmekin pipot päässä naureskellen hississä karmiville peilikuvillemme. Onko se oikeasti niin, että maanantaihin ei vaan pysty nousemaan ikinä virkeänä tai edes etäisesti sen näköisenä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-BikBok/neuletakki-H&M/kengät-Ten Points/pipo-H&M/kello-gTie (saatu)

Kaivoin matkalaukustani kuitenkin sen verran kivat vaatteet, että pyysin Iinaa ikuistamaan ne töiden lomassa. Voitteko kuvitella, että onnistuin kerrankin pakkaamaan laukkuni hyvissä ajoin ennen lähtöä ja vielä järkevästi? Hyvissä ajoin tarkoittaa minun kohdallani yömyöhällä ennen nukkumaanmenoa, kun bussi lähti aamulla. Normaalistihan paiskon kassiini setin sekalaisia n. 30 minsaa ennen kulkuneuvoni lähtöaikaa. Tällä kertaa kuitenkin otin kaikki vaatteet kassiin sen perusteella, että käyvät yhteen tuon mustavalkoisen neuletakin kanssa, jotta ei tarvitse kuskailla montaa paksua pitkähihaista. Huomionarvoisen suunnitelmallista toimintaa meikäläiseltä.

Ostin tuon pitkän trikoomekon kesällä sekä vihreänä, että viininpunaisena ja ajattelin niiden olevan puhtaasti kesämekkoja. Mutta kappas vain, saahan tuollaisen ohuen kesärutkulan toimimaan syksylläkin, kun pukee riittävästi niin alle kuin päällekin. Ja solmimalla helman hieman lyhyemmäksi saa mekko kivan yksityiskohdan ja hieman struktuurin tuntua, eikä helma roiku hölmösti, juuri maihareiden reunassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän (ja monen tulevan päivänkin) ihanin asuste ja varuste on ehdottomasti lauantaisista gTien kuvauksista mallipalkkioksi saamani upea nahkarannekkeinen Timepiece-rannekello. Ranteen ympärille monesti kiedottava nahkahiha on niin ihanan pehmeä, että se suorastaan hyväilee rannettani. Voin varmuudella sanoa, että yksikään kello ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun tämä tiuku vielä näyttääkin aivan törkeän makeelta. Ranneke on tehty lampaannahasta ja sen toinen reuna on jätetty reippaasti viimeistelemättä. Itse kello puolestaan on yli sata vuotta toimineen Leijona-kellon valmistama.  Ihana, ihana, ihana! Olen uutukaiseeni aivan pohjattoman rakastunut.


Olen jo vuosia elätellyt ohuesti toivetta, että löytäisin itselleni jostain kirpparilta oikeat lapikkaat, mutta  harmikseni niitä ei ole koskaan ole tullut vastaan muuta kuin jotain isoja äijien kokoja. Punaiset huopikkaat taas kuuluivat olennaisena osana lapsuuden talviin, mutta töppösmäinen pyöreäkärkinen malli ei oikein näin aikuisiällä enää ole tuntunut kovinkaan kiinnostavalta, vaikka huopikkaiden lämpö ja mukavuus kovasti edelleen kiehtovatkin. Näitä ajatuksia päässäni jo useamman talven pyöriteltyäni ei liene yllätys, että ensireaktioni Töysän Kenkätehtaan kehittämiiin Arctips-huopalapikkaisiin oli innostunut VAU!

veera6

Sain Re:fashionin ja Arctipsin yhteistyökampanjan myötä valita itselleni huopatöppöset ja siihen nähden kuinka paljon ja usein julistan rakkauttani punaisia kenkiä kohtaan, ei värivalintani tule varmasti kenellekään yllätyksenä.

Suomessa käsin valmistettavia huopalapikkaita on saatavilla kahta eri mallia ja värejä tästä itselleni valitsemasta Classic-mallista löytyy seitsemän. Lyhytvartisempaa Saga-paulapieksua puolestaan valmistetaan kolmessa värissä. Jokainen pari valmistetaan tosiaan perinteikkäässä kenkätehtaassa alusta loppuun saakka käsin. Arctipsin huopalapikkaita tehdään viiden suutarin voimin ja kenkiä valmistuu päivässä n. 30 paria. Huopikkaiden materiaalina käytetään kevyttä ja hengittävää 100% merinovillaa, joka pitää varpaat lämpimänä talven pahimmissakin tuiskuissa.

suutari Antti Myllymäki

Kotimaiset jalkinevalmistajat alkavat olla uhkaavasti katoavaa lajia, mutta Töysässä porskutetaan edelleen perinteisin menetelmin ja saman Mäkelän suvun omistuksessa kuin tehdasta perustettaessa 1932. Menetelmät ja mallikin on perinteinen, mutta Toysän tehdas oli ensimmäinen joka keksi yhdistää kaksi perinnettä, lapikkaan ja huopikkaan. Näin perinteet siis saavat uudenlaista jatkoa nyt 2000-luvulla.

veera1

Ja kuten kuvasta näkyy, niin mainiosti taipuu huopalapikas vuoteen 2013. Tultuani kotiin ensimmäistä kertaa Arctipseilla tassuteltuani totesin heti eteisestä murulle, että kunhan kenkähaaste päättyy, voi olla, ettei mun jalkaan eksy talvella enää mitään muuta kuin nämä uskomattoman mukavat ja pehmoiset tonttutöppöset. Ne on niin helppo ja nopea vetäistä jalkaan ja passaavat niin pillifarkkujen kuin talven vakiovaatteen, neulemekonkin kanssa.

Olen viimeiset talvet käyttänyt ahkerasti eräitä 90-luvun punaisia Pomarfinnin nahkasaappaita, mutta nyt niistä alkaa aika jo jättää pohjien halkeamisen vuoksi, joten nämä Arctipsit tulivat loistavaan saumaan paikkaamaan punaisten pakkassaappaiden tarvetta. Minun vakio talviasuni kun tosiaan on villamekko ja punaiset saappaat. 😀

veera4

Minä, Noora ja Jonna saimme tämän kampanjan myötä tehtävän tuunata nuo Arctipsit haluamallamme tavalla. Koska itse mietiskelin pitkään tämän Classic-mallin ja hieman lyhyemmän ja mustilla varren ympäri kiedottavilla nauhoilla koristettujen paulapieksujen välillä, halusin tuoda näihin omiini kontrastia lisäämällä niihin hieman mustaa.

Eurokankaasta löysinkin sitten mielestäni aivan täydellisesti Arctipsien henkeen sopivaa pampulanauhaa 3 € metrihinnalla. Virittelin pampulanauhasta koristukset tuohon kengän varren sauman alle. Näissä omissa koristuksissani on se näppärä juttu, että ompelin nauhaan nepparin, joten ne voi laittaa kenkiin aina halutessan ja ottaa pois, jos fiilis vaatii pelkistetympää tyyliä.

Ostin samalla myös heijastinnauhaa, josta ajattelin tehdä näitä, ja miksei muitakin saappaitani, varten helposti varteen sujautettavat heijastimet talven pimeitä varten.

veera3

Kuva suutarista: Arctips, muut kuvat: Milla Grönman Photography

 


Kerroin jo aiemmin juoksennelleeni viime viikon torstaina ympäri Helsinkiä eri firmojen pressipäivillä. Yksi itseä kovasti kiinnostanut kohde oli Bestsellerin showroon ja siellä erityisesti Junarosen rekit.

Jos jollekulle Junarose ei ole vielä tuttu merkki, niin kyseessä on tanskalaisen Bestsellerin kesällä täällä Suomessa myyntiin tullut XL-merkki. Tutumpia Bestsellerin brandeja ovat varmasti esimerkiksi Vero Moda, Vila ja Only, mutta toivotaan, että tuo Junarosekin leviäisi kunnolla kauppoihin ympäri maata.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvailin showroomilla joitakin tulevan kevään Junarose-uutuuksia. Mallisto on jälleen mukavan laaja ja sieltä löytyy vaatteita moneen erilaiseen tyyliin. On kuoseja ja värejä, vaaleita romanttisia sävyjä, denimiä monessa muodossa ja jotain myös itseni kaltaiselle tummien sävyjen ystävälle.

Tuosta ekan kuvan takista tuli muuten ihan mieleen yksi plussabloggajakollega… 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kun olen päässyt vähän sinuiksi vaaleanharmaan kanssa, niin tuo eläinkuosinen tikkitakki rupesi värän kiinnostamaan..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Useammastakin mekosta löytyi edellä näkyvien kaltaisia helmikirjailtuja yksityiskohtia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itseäni kuitenkin kiinnosti kirjailujen ja värikkäiden kuosien sijaan tylsästi musta, valkoinen ja harmaa.

JUNAROSE2

Hieman hairahduin ihailemaan värikkäitäkin painokuvioita, sillä jokin tuossa yllä olevassa mekossa viehätti.

JUNAROSE1

Denimin ja sinisen eri sävyjen ystäville (itse en heihin kuulu) on keväällä luvassa paljon kaikkea kivaa!

JUNAROSE

Aiemmissakin näkemissäni mallistoissa huomioni ovat erityisesti kiinnittäneet Junarosen monet hienot takit eikä asiaan tullut poikkeusta tälläkään kertaa. Myös kaikista suurimman vaikutuksen itsseni tehnyt vaatekappale oli tällä kertaa takki ja voi pojat kuulkaa millainen takki…OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä joku maailman täydellisin ja mahtavin nahkarotsi! Sovittelin tuota ihanuutta päälleni ja huokailin pökertyneenä. Niin pehmeä, niin sopiva, niin ihana. Takki on tulossa myyntiin tammikuussa, mutta Suomessa sitä oli menossa ainoastaan Järvenpäähän. Pitänee siis itse väijyä nettikauppaa sillä silmällä, jos sattuisi tammikuussa olemaan rahaa (n. 250 €) tuon hankintaan. Oih ja voih. Näen rotsista unia.