Viskin ystävänä mieheni ei voinut vastustaa Soppa365-sivustolta löytynyttä Jouluyön viskikakku -nimistä reseptiä ja se kuulosti sen verran erikoiselta, että taltioin leivontaoperaation kuvakertomuksen muotoon.

Vaikka kakun nimessä mainitaankin joulu, niin tämä on makujensa puolesta oikein sopiva mihin tahansa talven juhliin. Mitään varsinaisia joulumausteita se ei sisällä, mutta viskin runsas käyttö tekee siitä pakkaspäiviin sopivasti lämmittävän.

Varsinaisen reseptin löydät siis TÄÄLTÄ. Alla vain ns. meidän kommenttiraita.

Ohjeessa taikinaan tulee 1 rkl tuoretta rosmariinia, mutta meidän kakkuun meni kyllä enemmän. Mutta todettiin, että lisäkään ei olisi ollut pahitteeksi. Rosmariini ja tumma suklaa toimivat vaan todella hyvin yhteen!

Kakkuun tulevat aprikoosit ja kirsikat uitetaan 2 desissä viskiä. Reseptissä maustumisajaksi sanotaan ”vähintään 2 tuntia” ja voimme todeta sen olevan varmasti lähempänä oikeaa ratkaisua kuin meidän 12 tuntiamme.  Yön yli viskissä lilluneet kirsikat olivat nimittäin aika tujuja! 😀 Aprikoosit puolestaan eivät olleet lainkaan liian ”viskisiä”. Mutta muutama tunti siis riittänee oivasti tähän uimareissuun.

Kannattaa myös hieman kiinnittää huomiota, että millaista viskiä tähän käyttää. Mitään savuista emme hommaan suosittele, mutta esimerkiksi erilaiset Cherry Cask -viimeistellyt viskit sopivat hienosti. (Omaan kakkuumme käytimme puolet kuvan Bowmorea ja puolet Benromachin 10 vuotista, niitä kun sattui hyllystä löytymään)

Voi, tumma suklaa ja rosmariinit kattilassa somasti sulaksi ja sekaisin! Ja toinen kattila voideltiin ja jauhotettiin kaakaojauheella. Ai miksikö kattila? No kun irtopohjavuokamme oli tälle ohjeelle liian suuri. Käytettäväksi suositellaan noin 17 cm vuokaa ja sellainen meiltä puuttui.

Muna-sokerivaahto, kuivat aineet ja voi-suklaaseos varovasti sekaisin ja uuniin!

Paistetaan uunin alatasolla noin 25 min. Kakkupohjan voi hyvin valmistaa jo edellispäivänä valmiiksi ja tehdä loppuun vasta tarjoilupäivänä. Näin mekin teimme.

Kakkupohjan kuuluu jäädä keskeltä kosteaksi, jotta se kumoamisen jälkeen lässähtää keskeltä muodostaen näin kivan kolosen niitä viskissä uineita hedelmiä varten. Tämä lässähtäminenhän on juuri se asia mistä kakkua tehdessä aina varoitellaan, mutta tässä siihen nimenomaan pyritään. Tommin kakku romahti juuri sopivasti.

Sitten vaan monttu täyteen kännisiä kirsikoita ja aprikoosin paloja.

Kostuta kakkua viskillä, mutta älä käytä ihan kaikkea, sillä osa siitä tarvitaan vielä kakun päälle valuteltavaan hunaja-viskiliemeen!

Päälle valmistetaan vielä vesihauteessa 3 valkuaisen sveitsilainen marenki. Teräksinen kulho olisi tässä hommassa parempi kuin tuo meidän lasinen. Lasinen kun säilyttää lämmön paljon teräksistä kauemmin joten valkuainen meinasi lähteä kulhon reunoilta kypsymään liikaa vaikka kulhon oli jo nostanut pois kattilan päältä. Eli tarkkana siis, ettei tule kokkelia marengin sijaan!

Kuohkea ja herkullinen marenki lusikoidaan kakun ja hedelmien päälle. Ei tarvitse mitenkään siloitella vaan saa olla ihan vaan ronski marenkiläjä.

Sitten vielä koristellaan jäljellä olevilla hedelmillä, rosmariinilla ja pähkinöillä ja tuprutellaan tomusokeria päälle. Ja voi kun vielä olisi ollut tohotin, niin olisi saanut paahdettua marengin pinnan kauniiksi! Se puuttunut pieni irtopohjavuoka ehdittiin nyt joulun jälkeen jo hankkia, mutta pitäneekö lisätä ostoslistalle vielä tohotinkin.

Juuri ennen tarjoilua voi kakun päälle valutella vielä viskihunaja-liemestä raitoja!

Vaikka kirsikkamme olivatkin vähän turhan kännissä, niin kakku oli silti oikein loistava ja sai hyvää palautetta kaikilta joulupöydän ruokailijoilta. Tämä herkku sopii hienosti vaikka uudenvuoden illalliselle!

PS. Leipuri totesi näitä kuvia katsoessaan, että ”olisin minä voinut jonkun kauniimmankin paidan laittaa sun blogikuviin”. Voi toista, niin ne nämä blogimaailman vaatimukset on jo syöpyneet tuon miekkosenkin mieleen. 😀 😀


Yleisön pyynnöstä (eli yksi ihminen instassa pyysi 😀 ) tässä tulee Tommin eilen loihtiman hurjan hyvän Suppilovahverorisoton ohje!

Minä olen entinen sienikammoinen. Söin aiemmin lähinnä herkkusieniä ja metsäsienet vaikuttivat mielestäni niljakkailta ja arveluttavilta. Viimeisen parin vuoden aikana olen kuitenkin varovasti uskaltautunut joidenkin sieniruokien pariin. Sienisalaatti on edelleen mielestäni epäilyttävän näköistä ja liian sienirikasta mössöä, että ei kiitos.

Mutta kun riittävän pieneksi pilkotut sienet saavat seurakseen riittävästi muitakin aineksia, niin johan alkaa uppoamaan. Jopa ihan lempiruoaksi asti. Olen nimittäin aivan totaalisen rakastunut sienirisottoihin! Olen tilaillut risottoja ahkerasti ravintoloissa, mutta täytyy sanoa, että se on kyllä aikamoista hakuammuntaa. Ei mee aina ihan maaliin. 

Oman kotikokkini risottokokkailut puolestaan eivät ole pettäneet vielä kertaakaan. Eilinen herkku sai lisämakua aurinkokuivatuista tomaateista ja valkoviinin puutteessa risottoon käytettiin vehnäolutta. 

 

Ainekset

  • n. 0,5 l suppilovahveroita
  • 100 g voita
  • 4 salottisipulia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2,5 dl risottoriisiä
  • 7 dl kasvislientä
  • 2 dl vehnäolutta
  • 10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja 
  • 1/2 ruukkua tuoretta timjamia
  • mustapippuria
  • 100 g parmesaania

Tee näin

1. Kuullota sieniä kuivalla pannulla, jotta saat ylimääräisen nesteen pois. Sulata voi isossa paistokasarissa ja kuullota pieneksi pilkotut sipulit voissa pienellä lämmöllä. Lisää riisi ja kuullota sitä kunnes se on hieman läpikuultavaa. 

2. Lisää kasvislientä n. 0,5 dl kerrallaan samalla sekoitellen. Lisää nestettä aina vasta edellisen annoksen imeydyttyä riisiin. Tommi sekoitti osan oluesta kasvisliemeen ja osan lisäsi sellaisenaan loppuvaiheessa. Jatka sekoittamista kunnes riisi on kypsää. Tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä. Oman risottomme kypsyttely kesti noin puoli tuntia. Aika riippuu hieman riisistä. Riisiin saa jäädä hieman puruvastusta.

3. Lisää kasariin pieneksi pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja omaan makuun sopivaksi pilkotut sienet. Heitä sekaan myös reilusti tuoretta timjamia. Kuumenna hetken aikaa samalla sekoitellen. Risotto on parhainta, kun se on koostumukseltaan melko löysää.

4. Mausta pippurilla ja lisää raastettu parmesaani. Maistele ja lisää tarvittaessa mausteita. 

5. Herkuttele välittömästi!

 

 


Ostin murulle viime jouluna lahjaksi pastakoneen. Lahjavalinnan takana oli tietenkin itsekäs toive päästä syömään hänen valmistamia pastaherkkuja.

Masiina pysytteli lootassaan useamman kuukauden pastan teon jäätyä aina vaan suunnitelman tasolle, mutta nyt kesällä on kampea pyöritetty jo useamman kerran. Muutaman kerran on jo syntynyt herkullisia ravioleja, mutta tällä viikolla oli vuorossa ekaa kertaa ihan pastalevyistä alkaen itse tehty lasagne. Ja olihan tämä operaatio toki ikuistettava kuviksi.

Minulla oli jotenkin erheellinen käsitys, että pastataikinan valmistaminen olisi kovinkin vaivalloista, mutta olin väärässä. Toki se vaatii jonkin verran vaivaamista sitkon muodostumiseksi, mutta nopeasti tuo herra taikinapallon pyöräytti. 

Meidän pastataikinamme syntyi pelkistä durumvenhnäjauhoista ja munankeltuaisista. Ei siis laitettu öljyä, vaikka se onkin mukana joissakin ohjeissa. Taikinaa valmistettiin kerralla sen verran iso köntsä, että siitä jäi lasagnen jälkeen puolet vielä talteen vaikkapa ravioleja varten. Annokseen meni n. 400 g jauhoja ja 4 isoa keltuaista. 

Valmistuttuaan taikinapallo laitettiin kelmuun ja jääkaappiin lepäämään kastikkeiden valmistamisen ajaksi.

Tomaattikastiketta ei keitelty itse, vaan luotettiin Muttiin. Jauhelihan lisäksi soosiin nakattiin tuoreita herkkusieniä, runsaasti sipulia ja pari valkosipulin kynttä. Lisämakua antoi n. ruokalusikallinen pestoa ja reilu annos mustapippuria.

Juustokastike syntyi perinteisellä voita, jauhoa, maitoa ja juustoa -kombolla. Oma annoksemme oli aika reilunlainen: 50 g voita, 0,5 dl jauhoja, 8 dl maitoa ja reilu pari desia juustoraastetta. Mausteina tietenkin muskottipähkinä ja viherpippuri. 

Taikinasta ajeltiin pastakoneella n. 1-1,5 mm paksuisia levyjä ja tekemästämme annoksesta tosiaan noin puolet oli riittävästi, jotta saimme kolme pastalevykerrosta.

Lasagne oli muuten siis varsin tavanomainen, mutta yhteen kerrokseen piilotimme läjän kokonaisia kirsikkatomaatteja ja runsaasti tuoretta basilikaa ja persiljaa. Vielä paljon enemmän kuin tuossa oli kuvanottohetkellä.

Noin 45 minsaa uunissa 175 asteessa ja vihdoin pääsimme herkuttelemaan. Kaikki oli muuten varsin kohdallaan, mutta juustokastiketta oli sen verran reilunlaisesti, että lasagne jäi todella löysäksi. Makuunhan se ei toki vaikuttanut, mutta tullut kovin kuvauksellinen annos. 

Edellä mainistusta syystä tässä kuvassa tarkennus onkin ruokajuomassani löysän lasagneannoksen sijaan. 😀 Tommi oli ostanut mullekin oluen ja kyllä se vaan mun makuni tietää. Passionhedelmällä maustettu Sour Headin Berliner Weisse kelpaa hienosti myös kaltaiselleni siiderinjuojalle. 

Tässä vielä kootusti lasagnemme ainekset. Määrät todellakin vain suuntaa antavia ja suosittelen luottamaan omaan arviointikykyyn. Tämä annos riittää noin kuudelle hengelle.

Pastataikina

(tästä määrästä lasagneen riittää noin puolet)

400 g Durumvehnäjauhoja

4 keltuaista

Jauhelihakastike

400 g jauhelihaa

1 iso sipuli

2 valkosipulinkynttä

Kourallinen herkkusieniä

1 prk tomaattimurskaa

1 rkl pestoa

mustapippuria ja suolaa

Juustokastike

50 g voita

1/2 dl vehnäjauhoja

8 dl maitoa

2 1/2 dl voimakasta juustoraastetta

Muskottipähkinää ja viherpippuria

Muuta

Lasagnekerrosten keskelle kirsikkatomaatteja ja tuoretta basilikaa ja persiljaa oman maun mukaan. Suosittelen reilusti.

Koko komeuden päälle vielä juustoraastetta