Tänään oli kyllä varsinainen itkupäivä. Jotenkin oli hanat ihan helvetin herkällä ja porasin oikeastaan kaikki automatkat aina keikalta toiselle. Sitten pyyhin naaman hihaani, kävin hoitamassa työhommat ja ajomatkalla nyyhkin taas.

Yhdelle keikalle oli tunnin matka suuntaansa, niin siinä etenkin oli hyvää aikaa märistä ja hoilata mukana soittolistalle valitsemiani kappaleita. Mutta oikeastaan se parkuminen kyllä jotenkin helpotti ja rentoutti taas hieman. Aina jostain sieltä valuvan rään ja näkökyvyn sumentavan kyynelvyöryn välistä ehti pilkahtaa myös ihan ohimenevän nopeita ajatuksia siitä, että kyllä tää varmaan joskus loppuu. Ja tavallaan sitä tunsi itsensä aika eläväksi kaiken sen tunteenkuohunnan keskellä.

Mutta on tää kyllä vaan aika saatanallinen savotta koittaa saada päätä, sielua ja sydäntä järjestykseen. Hirveästi ajateltavaa, opeteltavaa ja hyväksyttävää. Mietin kovasti esimerkiksi sitä, että miten hyväksyä se, että yksinjääminen on ihan mahdollinen skenaario tässä elämässä. Todella iso ja vaikea asia itselleni, mutta mielestäni tarpeen sekin käsitellä. 

Tuon Vestan keikalta ostamani paidan sanat ovat ihanan lohdulliset ja niihin haluaisi uskoa. ”Minä riitän” Huomaan kuitenkin, että vaikka olenkin oppinut vuosien aikana olemaan monella tapaa itselleni armollinen ja ajattelen monella tapaa olevani ihan riittävä, niin nyt mietin noita sanoja kovasti sen kautta, että miten riittää itse itselleen elämänkumppaniksi.

Kuinka päästä irti siitä kuvitelmasta, että joku toinen ihminen tekisi minut onnelliseksi hyväksynnällään ja rakkaudellaan? Miten olla itsensä tärkein tukipilari ja oman elämänsä suunnannäyttäjä?

Se on jännä miten tällainen elämänkriisi myllertää käsitystä omasta itsestä. Olen ollut kovasti siinä uskossa, että olen vahva ja itsenäinen ihminen, jolla on hyvä itsetunto. Nyt huomaankin joutuvani tarkastelemaan noita käsityksiä itsestäni uudelleen. Onko vain ollut helppo tuudittautua kuvitelmaan itsenäisyydestä, kun vierellä on ollut toinen, johon tarpeen tullen nojata? 

Tuokoon paidan sanat minulle toivoa. Jonakin päivänä ne vielä ovat totta.

”Minä riitän
Mulle minä riitän”


-Kaupallinen yhteistyö JYSK-

Omilleen muutto on ollut outoa ja monella tavalla raskasta. Yksi tosi kiva puoli siinä kuitenkin on ollut, nimittäin sisustaminen! Tai siis ylipäätään se koko kodin laittaminen. On ollut ihanaa kuljeskella pitkin asuntoa ja etsiä tavaroille paikkoja. Olen viettänyt monta iltaa järjestellen kaappeja ja laatikoita ja kokeillen missä minkäkin tavaran parhaiten säilyttäisi.

Kun yksi koti jateaan kahdeksi, niin vaikka huonekaluja oli kuinka kertynyt vuosien varrella, niin jotain uuttakin joutui toki hankkimaan. Itselläni jäi muuton myötä suurimmat puutteet makuuhuoneeseen. Nukuin ensimmäiset viikot vain lattialle laitetuilla patjoilla ja säilytystilan vähyyden vuoksi vaatteet majailivat kasseissa ja laatikoissa pitkin lattioita. Mutta nyt mun makuuhuone alkaa vihdoin näyttää toimivalta asuttavalta!

Käykää peremmälle vaaleanpunaiseen kammariini!

Minä nappasin muutossa mukaani meidän joustinpatjat, mutta vanha sänkyrunko oli jo niin aikansa elänyt, että se kuskattiin metallikierrätykseen.

Pelkät patjat lattialla eivät olleet ihan hirmuisen miellyttävä nukkumapaikka. Heräsin joka aamu erilleen liukuneiden patjojen väliin muodostuneesta montusta. Niinpä huonekaluhankintalistan kärjessä oli sänky.

Jyskin tekstiilipäällysteinen Millinge -sänkykehikko miellytti silmääni sekä värin että mallin puolesta. Vaikka vaaleanpunainen kukkatapetti onkin ihan mieleeni, niin halusin ison neutraalinvärisen sängynpäädyn hieman rauhoittamaan näkymää. Tykkään muutenkin harmaasta väristä makuuhuoneessa, kuten lakanavalinnoistakin huomaa.

Huonekalujen kokoaminen saattaa joskus aiheuttaa hieman tuskailua, mutta tämä sänky oli varsin helppo koottava. Sen verran oli ylimääräistä tehtävää, että erikseen ostettavien sälepohjien mukana ei tullut ruuveja vaikka ainakin joustinpatjojen kanssa niiden kiinnitys runkoon oli välttämätöntä. Piti siis erikseen käydä hankkimassa sopivia ruuveja, vaikka useimmiten huonekalupaketeissa tulee kaikki tarvittava mukana. Tämä kannattaa ottaa huomioon jos satut saman sängyn hankkimaan. 

Yöydän virkaa minulla toimittaa toistaiseksi isin kunnostama vanha koulutuoli. Mietin, että tällaiset olisivat tosi kivat vanhan ruokapöytäni tuoleiksi ja kappas, äidin kätköistä löytyi heti yksi, jonka isä oli jo maalannut valkoiseksi. Ja vain pari päivää tuon ääneen lausumani haaveen jälkeen oli mamma jo paikantanut toisen lähes vastaavaan ja isä reippaana korjasi revenneet viilutukset ja maalasi sen toiveeni mukaan mustaksi.

Ruokapöydän ympärille mahtuu juuri nyt vain kolme tuolia, joten tämä yksilö saa pidellä iltalukemisiani. 

Asuntoni on lempeästi sanottuna hieman kämäinen. Maali rapisee paikoitellen ja lattialista siellä täällä kaipaisi uudelleen kiinnitystä. Mutta asunnossa on myös paljon minua viehättäviä asioita, enhän minä toki muuten olisi tätä valinnut. Yksi kiva yksityiskohta on esimerkiksi nuo pikkulaatoin päällystetyt ikkunalaudat. 

Sängyn lisäksi minulta puuttui aluksi tilat vaatteilleni. Makuuhuoneessa on yksi seinän sisään tehty kapea hyllykaappi ja sen lisäksi täällä oli muuttaessani pieni ja hutera kaksiosainen irtokaappi. Kaltaiselleni vaatefanaatikolle ja kenkäfriikille ne olivat yksinkertaisesti aivan riittämättömät. Etenkin, kun komeroita on koko asunnossa muutenkin vanhalle talolle tyypillisesti hyvin vähän eikä varastotilaakaan käytössä. Ja kesäaikaankin on talvitakit ja huopikkaat saatava piiloteltua johonkin.

Eteisen yksi komero söi sisäänsä siivoustarvikkeet ym käytännön tavaraa ja liinavaatteet löysivät paikan keittiönkaapista. Vaatteille oli siis taiottava tilat makuuhuoneeseen. 

Pienen kaapin paikalle mahtui onneksi Jyskin huomattavasti tilavamapi Vedde -vaatekaappi, jonka myötä sain makkariin myös kokovartalopeilin. 

Keskimmäisessä kaapissa on hyllyjä ja reunimmaisten ovien takaa löytyy vaaterekit sekä yhdet lisähyllyt. Säilytyskorien ja laatikoiden avulla olen saanut otettua tilasta kaiken irti. Myös kaapin päällinen on tietenkin otettu hyötykäyttöön.

Melkoista palapeliä tämä on ja, mutta alun epätoivon jälkeen on alkanut näyttää, että kyllä kaikelle suurin piirtein paikka löytyy. 

Käytetyimmät käsilaukut saivat säilytyspaikan kirpparilta jo edelliseen asuntoon löytyneestä naulakosta.

Mietin ensin olisiko pitänyt hankkia sellainen sänky, jossa on säilytystilaa sisällä, mutta ne näyttivät mielestäni liian raskailta näin pieneen huoneeseen. Kun sängyn alle jää ilmaa, ei huone tunnu niin täydeltä ja tukkoiselta. 

Sängyn alla oleva tilakin kannattaa kuitenkin tällaisessa asunnossa hyödyntää, joten kätevä ratkaisu on pyörillä liikkuvat matalat laatikot. Smartstoren 46 L sängynaluslaatikot kätkevät helposti sisäänsä esimerkiksi vieraspeitot ja tyynyt tai vaikkapa laukkuja kuten toinen noista minun bokseistani.

Kannet taittuvat näppärästi keskeltä, joten laatikkoa ei tarvitse välttämättä aina kiskoa sängyn alta kokonaan. 

Kunkin hetken suosikkivaatteet ja ihanimman näköiset blingblingit pääsivät kaappien kätköjen sijaan näkyville Vandsted Bambu -vaatetelineessä. Rekin alahyllyllä lepäävät Minna Parikan kenkälaatikot ovat oikea bloggaajasistuksen klisee, mutta ne nyt sattuvat olemaan niin hauskan näköisiä bokseja, että kiva pitää esillä. (rekin takaa muuten pilkistää se ainokainen alkuperäinen vaatekaappi)

Se on muuten jännä, että vaikka nyt nukunkin sängyssäni yksin, niin silti tekee mieli pedata sinne kaksi peittoa vanhasta tottumuksesta. En tiedä onko se  vaan turhaa vaiko myös vähän surullista. Mutta onpahan lisälämmike lähellä, jos pakkanen tunkee ikkunapielistä.

Kahden peiton taktiikallakin tykkään kuitenkin sotkea erilaisia lakanoita keskenään. Nyt sängyssä rauhoittavan väriset puuvillasatiiniset pussilakanasetit Hanne ja Alexa.

Monenlaista pientä tämä vielä vaatii, kuten maton lattialle ja yöpöytäratkaisunkin tulen varmaan jossain kohti vaihtamaan.

Hyvin pitkälti käytäntö edellä tehtyjä sisustusratkaisuja siis tämä makuuhuone täynnä, mutta mielestäni lopputulos on myös kivan näköinen. Harmaa sopii hyvin vaaleanpunaisen pariksi ja sängyn jalat ja vaateteline menevät nätisti yhteen niin keskenään kuin lattiankin kanssa. Vaatekaappi taas oli mitoiltaan kuin luotu juuri sille tarkoitettuun nurkkaan.

Hieman epätoivoa muuttovaiheessa aiheuttanut huone siis muuttui murheenkryynistä varsin viihtyisäksi ja toimivaksi pesäksi.

 

-Kaupallinen yhteistyö JYSK-


Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril’sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika – S.T.I. (XL)

legginssit – Lindex (L)

neuletakki – J.Lindeberg (L)

kengät – Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset – Aarikka (saatu)