Kerroin jokin aika sitten, että blogissa on ollut hiljaista siksi, että päässä on pyörinyt elämä. Sillä lailla isosti. Nyt on ajankohta vihdoin sellainen, että aihetta viitsii avata julkisestikin. 

Sain eilen käteeni tulevan kotini avaimet. Nyt olisi sitten muuttopuuhia tiedossa. Siis minulla, ei meillä. (Tai no, kyllähän tuo vielä tällä hetkellä samalla sohvalla istuva partahemmo on aika tiiviisti käytännön hommissa mukana. Tänään raahattiin kahdestaan kolmoskerrokseen mm. pesukone. Luojalle kiitos nokkakärryistä!)

Blogissa tämä tietää sitä, että tiedossa on ihan varmasti koti- ja sisustusjuttuja. Varmaan tulee myös tuotettua monenmoista pohdiskelua aiheesta ”miltä tuntuu asua yksin taas 15 vuoden jälkeen”. Siinä saattaa aluksi pukata käytännön ongelmaa jos jonkinmoista.

Miten yksinasuva ihminen saa lakanat kuivumaan silleen siististi, kun ei ole ketään niitä kaverina vetämässä? Tommia taasen vähän mietityttää miten minä mahdan pärjätä, kun ei ole enää omaa hovikokkia. ”Veikkaan, että soittelet alkuun aika usein, kun on keittiössä joku ongelma”, kuului hänen arvionsa tuossa joku ilta. Ehkäpä siis jotain Veera opettelee kokkaamaan -sisältöäkin luvassa.

Kyllä monenlaisia fiiliksiäkin varmasti tulee tännekin kirjoiteltua. Mutta tarkoitus on pitää punainen lanka nykyhetkessä ja tulevassa. Luvassa ei siis ole mitään erojuttuja, vaan uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista ja erilaiseen arkeen totuttelua. 

Muutamat ensimmäiset tavarat on nyt uuteen kotiin viety. Bongasin tuon ihanan rottinkisen kukkapöydän Tori.fistä ja ostin sen, vaikken sillä hetkellä ollut edes ihan varma mihin sen uudessa kodissa sijoittaisin. Mutta aivan mahtava löytö näin rottinkitrendin jyllätessä. 

Suurin käytännön ongelma tässä muutossa tulee ehdottomasti olemaan tavaroiden, etenkin vaatteiden säilytys. Uusi kotini on vajaan 50 neliön kaksio vanhassa talossa ja säilytystila on todellakin kortilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaate- ja kenkäkokoelmani tulevat kohtaamaan rajua karsimista. Tiedossa siis paljon tuotteita myyntiin! 

Jotain huonekaluhankintojakin on vielä tehtävä, mutta kyllä mä nyt alkuun pääsen. Koitamme jakaa kamojamme sillä tavalla reilusti, että kumpikin joutuu hankkimaan jotain, mutta ei niin, että tilanne olisi toiselle jotenkin epäreilumpi. Nyt voisikin perjantai-illan ratoksi alkaa komppaamaan noita astiakaappeja. Tänään todellakin pistetään lusikat jakoon.