Tänään on vihdoin sellainen olo, että olen oikeasti muuttanut. Siitäkin huolimatta, että tavaroitani on edelleen vanhassa osoitteessa paljonkin. Mutta nyt minulla on sänky ja omassa jääkaapissa ruokaa. Täällä omassa kodissa on nyt kaikki tarpeellinen, mutta pitää sieltä Tommin luota vielä setviä monta tavarakasaa pois sen tieltä.

Onpa hassua sanoa, että ”Tommin luona”, kun kyllähän se asunto tuntuu edelleen mun kodilta ja tämä uusi paikka siltä kuin olisi jossain käymässä. Meneehän siihen kodintunteen siirtymiseen hetki. Varmaan useampikin.

Sitä olen viime päivinä pohtinut paljon, että miten sitä saisi itsensä elämään rauhassa ihan vaan tässä ja nyt. Siinä kulloinkin käsillä olevassa hetkessä. Kun sitä niin kovasti haluaisi ajan menevän nopeasti eteenpäin, jotta pääsisi näkemään olisiko jossain edessä päin luvassa jotain ihanaa tähän elämään.

Mutta kun joka ikinen minuutti tästä elämästä on koettava oli ne sitten hyviä tai huonoja. Yhtään ei pysty pikakelaamaan, ei eteen, ei taakse. Niin olisi hyvä pystyä keskittymään siihen mitä on nyt. Todeta, että just nyt ei oo ihan hirveen ihanaa ja kivaa, mutta paskempiakin tunnelmia on koettu.

Haluan tarttua lämmöllä siihen ajatukseen, että musta ei tunnu yhtään niin kamalalta, kuin siellä mustimmassa kuopassa. Tyytyä nyt ja tässä siihen, että ei ole mahtavaa, ei suurta onnea ja iloa. Mutta ei ole myöskään ihan kamalaa.

Jossain takaraivossa on pienen pieni aavistus ja toive siitä, että kaikki kääntyy parempaan päin. Se käännös on hidas, mutta se tapahtuu. Nyt on vain pysyteltävä kyydissä ja katseltava hitaasti ohi lipuvia maisemia. 

Moni asia on ihan sikinsokin. Sekä kuvainnollisesti että fyysisesti. Tuota viimeistä on etenkin mun vaatevarastot. Rievut ovat olleet nyt pitkin ja poikin kahdessa osoitteessa, joten on tuntunut helpoimmalta pukeutua viimeisen viikon ajan ihan muutamaan käden ulottuvilla olevaan vaatekappaleeseen. 

Ihmisten ilmoilla liikkuessa olen pukeutunut lähinnä tähän hameen, neuleen ja pitkien saappaiden yhdistelmään. Muuten olen rentoillut vain farkuissa ja hupparissa. 

neule – H&M / hame – Ellos / saappaat – Högl (saatu) / korvikset – Aarikka (saatu)

Huomiseksi pitäisikin sitten keksiä jotain muuta päälle, sillä luvassa on blogimimmien pikkujoulut Helsingissä. En vielä tiedä tarkemmin, mutta kyllä mä haluan ehdottomasti kimaltaa. Makuuhuoneen ovessa roikkuukin nyt kasa paljettia ja strasseja. Arvon niistä sitten aamulla jotain laukkuuni.

Skumpanmakuinen ilta hauskassa seurassa tulee just nyt kyllä hyvinkin tarpeeseen. Kiva saada ajatuksia vähän irti tästä tavaroiden kantamisesta ja uuden elämän pelosta.

Lampsin myös viime viikonloppuisen Helsingin reissun noilla Höglin saappailla ja meinaan suunnata huomenna matkaan samoilla koroilla. Aivan uskomattoman mukavat kengät! Tulee pidettyä paljon hametta ihan senkin takia, että voin kiskoa nämä saappaat jalkaan. 

Kun saan tämän vaatepyörremyrskyni joten kuten taltutettua, niin jospa sitä päälle ja asukuviin päätyisi jo jotain muutakin kuin tuo yksi ja sama hame! 


”Ota sinä pikkukattiloista tämä teflonpintainen. Tolla toisella sä poltat kaiken pohjaan.” Mm. tällaisia perusteluita kuulin Tommin suusta, kun kävimme keittiönkaappeja läpi tavaroita jakaaksemme. 

Kuvassa Tommi tekee kaunista tasajakoa kauha- ja kapustaosastolla. Molemmille yhdet paistinlastat ja soppakauhat. Minulle isän kotipihan puusta veistämät kapustat ja toiselle puolestaan pastakauha ja perunasurvin. 

Omenapora jäi Tommille, koska minä olen allerginen omenoille. Viinipullonavaaja minulle, koska minä ja ystäväni tarvitsemme sitä enemmän kuin herra olutharrastaja. Paistiveitsi ja haarukka hänelle, minä kun en usko ihan heti paistia kokkailevani. 

Minä sain blenderin, leivänpaahtimen ja käsivatkaimen. Miehen talouteen jäi hänelle lahjaksi ostamani yleiskone ja pastakone. Mulle Villeroy & Bochin astiat, Tommille Arabiaa. Pöydällä lojuu vielä kasa lasitavaraa joista pitäisi tehdä joku jako. Mistä ihmeestä kaikki nämä astiat ovatkaan kertyneet?

Tätä se on eroaminen käytännön tasolla. Kattiloiden ja kippojen jakamista, pyykkikoneen hankintaa, sähkösopimuksia ja muuttoilmoituksia. Kun keskittyy miettimään minkä väriset sohvatyynyt sopisivat uuteen mattoon ja mihin saisi kaikki kengät mahtumaan, saa näppärästi siirrettyä tunteita syrjemmälle. Vollotan sitten paremmalla ajalla omassa kodissa.

Muutto siis edelleen vielä hieman vaiheessa. Lähipäivinä pitäisi kuitenkin saada viimeiset pari huonekalua ja juurikin nuo astiat vietyä uuteen kotiin. Parin vaatekaapin läpikäynti olisi vielä huomenna edessä ja sen myötä sitten kirppistelyä. Huomenna kuitenkin pitkästä aikaa sen verran tyhjä päivä, että on aikaa sille rättisirkukselle. 

Että on tää vaan savotta. Onneksi ei ollut tarpeen saada muuttohommaa hoidetuksi päivässä tai parissa, vaan tälleen rauhalliseen tahtiin sitä mukaa kun töiltä ja muulta on ehtinyt. Mut eiköhän sitä kohta voi jo tupareita suunnitella!

 

 


Vaikka kuinka kuvittelin, ettei uuteen kotiin tarvitse imuria ja pesukonetta lukuunottamatta hankkia juuri mitään, niin voi kuulkaa kyllä tässä on saanut sanoa heipat satalappuselle toisensa jälkeen.

Tietenkään kaikki ostokset eivät ole olleet mitään välttämättömyyksiä, mutta esimerkiksi säilytyskalusteet tulevat vähän komeroita omaavassa kämpässä kyllä tarpeeseen. Ja jotkut ostokset kuten bluetooth-kaiutin ja keinutuoli nyt vaan ovat omaa viihtyvyyttä lisääviä tekijöitä. Eli on tullut tehtyä hankintoja niin tarpeesta kuin pelkästä halustakin.

Postauksen kuvat ovat Insta storyistä tallennettuja, niin siksi niissä tekstejä mukana. Ei ole nyt tullut vielä muuten kotia kuvailtua. 

Rottinkinen vanha kukkapöytä on muutaman kympin löytö Tori.fistä. Siihen tulee varmaan asettumaan juurikin tuo kaiutin, valo ja jotain kasveja. Alahyllyllä voi säilyttää vaikka lehtiä. 

Ensimmäinen hankintani kämpän saatuani oli tuo Marshallin siistin näköinen Kilburn-kaiutin. Kyllä se on joku poppivehje ihmisellä oltava ja tässä yhdistyi sekä hyvä äänenlaatu että mun sisustukseen sopiva ulkomuoto. 

Ajattelin ensin, että jätän television toistaiseksi hankkimatta ja tuijottelen ohjelmat läppäriltä, mutta tuli nyt sitten napattua imurinostoreissulla töllökin matkaan. 

Ruokapöytä ja tuolit sen sijaan on monella tapaa vanhat. Tuolit ovat peräisin oman lukioni vintiltä, mistä kannettiin remontin yhteydessä ikivanhaa kamaa roskalavalle lähes 20 vuotta sitten.

Pikkuinen ruokapöytä puolestaan on 15 vuoden takainen löytö osto- ja myyntiliikkeestä, kun tarvitsin silloisen asuntoni keittiöön juurikin tuon kokoista pöytää. Välillä se on palvellut työpöytänä ja viimeksi muuttaessa meinattiin jo hankkiutua siitä eroon, mutta nyt se saa jälleen uuden elämän ruokapöytänä.

En oo koskaan ennen omistanut ikiomaa imuria. Aikoinaan Tommin imuri muutti mun luokse jo muutaman viikon ennen kuin aloimme seurustelemaan ja mies seurasi sitten hetken päästä perässä. Mut nyt mulla on söpö pandan näköinen Electrolux. Sen nimi voisikin olla lapsuuden lemppari pehmoleluni mukaisesti Tao Tao. 

Imurin lisäksi pakollisia hankintoja oli pesukone. Valitsemani Whirlpool möi itsensä minulle seuraavilla sanoilla ”Uusi FreshCare+-systeemi liikuttaa pyykkiä hellästi rummussa hitain ja säännöllisin liikkein jopa 6 tuntia pesuohjelman päättymisen jälkeen. Näin ilma kiertää kuitujen läpi ja vaatteesi pysyvät raikkaina ja rypyttöminä siihen hetkeen saakka, kun ehdit tyhjentää koneen!”. Mä nimittäin olen maailman pahin pyykkien koneeseen unohtelija. 😀

Lisäksi on tullut hankittua tosiaan muutama säilytyskaluste (yksi eteiseen ja pari olohuoneeseen toimittamaan samalla tv-tason virkaa), mikro, keinutuoli, yksi lamppu ja jotain pikkusälää kuten säilytyskori suihkuun ym. Onneksi Tori.fi ja Kontti ovat olleet ystäviäni ja osa tavaroista on löytynyt edullisesti käytettynä. 

Nyt pitäiskin sitten lähteä asentamaan lamppuja kattoon, niin helpottuis vähän toimiminen. Se homma kun ei onnistunutkaan viikonloppuna, oikeanlaisten työkalujen puutteen vuoksi. Että kyllä tää tästä etenee!