29.10.2015 Käytätkö kuvatessa aina automaattiasetuksia? Lue tämä!

-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Postasin viime viikolla muutaman kuvausvinkin, joita voi hyödyntää vaikkei ymmärtäisi kameran säädöistä mitään. Nyt olisi sitten vuorossa muutama juttu joiden avulla voi ottaa ensiaskeleet pois täysatomaattiasetusten käytöstä.  

Sekä postauksen eka kuvapari, että tämä toinen ovat havainnollistamassa sitä miksi sieltä täysautomaattiohjelmasta kannattaa pyrkiä poissa. iAuto -ohjelman käyttäminen kuvatessa on vähän sama asia kuin istuisi auton kyydissä sen sijaan, että ohjaisi sitä itse. 

Nykykameroiden automaattiohjelmat on toki niin hyviä, että kyllä sitä käyttämällä saa ihan ok kuvia, etenkin jos olosuhteet on hyvät ja ns. helpot. Tosiasia on kuitenkin, että kamera ei lue kuvaajan ajatuksia, vaan sen suoritus perustuu puhtaaseen matematiikkaan. Valotuksessa pyritään tiettyyn keskiarvoon, joka ei usein ole se kaunein lopputulos.

Sekä vauvan varpaat -kuvaparissa, että näissä koiralelun kuvissa on sama tilanne, vasemmalla täysautomaattiohjelman näkemys ja oikealla kuva jonka olen ottanut käyttämällä kuvausohjelmaa P (Program) ja tehnyt itse pari säätöä. P-ohjelma on myöskin automaatti, eli kamera asettaa aika-aukko -yhdistelmän, mutta se eroaa iAuto-ohjelmasta siten, että kuvaaja voi säätää mm. valkotasapainoa, valotusta, ISO-herkkyyttä ja valotuksen mittaustapaa. P-ohjelmassa ei myöskään salama ponnahda esiin automaattisesti, kuten täysautomatiikalla. 

Ensimmäisessä kuvaparissa erona on ainoastaan se, että olen P-asennossa säätänyt hieman valotusta (+0,3), sillä täysautomaatti teki vauvan varpaista omaan makuuni liian tummat. Valkotasapaino oli tässä kohtaa automaattiasetuksellakin ok, kun valo on ikkunasta tulevaa päivänvaloa.

Koiralelu-kuvaparissa puolestaan iAuto-ohjelman kuvassa värikin on vähän turhan kusenkeltainen, kun olosuhde on sekoitus hehkulamppua ja loisteputkea. Niinpä olen oikean puoleisessa kuvassa kääntänyt kameran P-kuvausohjelmalle, säätänyt valkotasapainon itse valkoisen paperin avulla ja säätänyt vielä valotuksen korjauksella kuvaa kirkkaammaksi. (Tuo valkotasapainon asettaminen itse kannattaa jokaisen opiskella sieltä oman kameran ohjekirjasta, se kun tapahtuu kaikissa kameroissa hieman eri tavalla)

Mikäli valkotasapainon säätäminen itse tuntuu liian hankalalta, niin kannattaa testailla ainakin millaisia eroja on erilaisten valolähteiden asetuksilla. Kuten näistä ylläolevista esimerkkikuvista huomaatte, mikäli asetus on väärä, mennään kuvan värissä aivan metsään. Jos siis esimerkiksi ulkona kuvatessa kamerassa onkin keinovaloasetus, tulee kuvasta sinisävyinen. Keinovalossa luonnonvalon asetuksilla kuvatessa puolestaan kuva menee keltaiseksi. 

Valkotasapainoasetuksen tehtävä on yksinkertaisuudessaan kertoa kameralle minkä värisessä valossa kulloinkin kuvataan. Säätämällä valkotasapainon itse joko harmaakortin tai valkoisen paperin avulla, kameralle kerrotaan, mikä on valkoista juuri tässä valo-olosuhteessa, jossa nyt kuvataan. 

Koira on siis kuvattu keinovalo-olosuhteissa, hehkulamppua ja jotain loisteputkia joiden värilämpötilasta ei mitään käryä ja kuvat kertovat miten eri WB-asetukset vaikuttavat väreihin. Jos siis kuvan sävyt ei WBAuto-asetuksella (AWB) miellytä, kannattaa ainakin testata toimisiko valolähteen mukainen asetus paremmin. Eli ulkona esim. aurinkoinen, pilvinen tai varjoinen ja sisällä vaikkapa se hehkulamppu-asetus. Noiden asetusten symbolit ovat kameramerkistä riippumatta hyvin kuvaavia ja siten helppo tunnistaa. Tsekkaa vaikka TÄSTÄ. (Symboli toisena vasemmalta (pylpyrä kahden kolmion välissä) on itse tehtävän WB-asetuksen symboli)

Jo siis vaihtamalla iAuto-ohjelman P-ohjelmaan ja opettelemalla valkotasapainoasetuksen vaihtamisen ja valotuksen korjauksen plussalla tai miinuksella, saa kuviaan melkoisesti paremmaksi kuin antamalla kameran päättää kaikesta. Näiden lisäksi voisi kuitenkin ottaa seuraavaksi haltuun vielä ISO-herkkyyden. 

ISO-herkkyydessä on siis kyse siitä, kuinka herkästi ja nopeasti kuva kameran kennolle valottuu. Mitä suurempi ISO, sitä herkemp ja nopeampi. ISO-arvon nostaminen siis helpottaa kuvaamista hämärissä olosuhteissa. Kääntöpuolena kuitenkin on, että kuvan kohina lisääntyy mitä suuremmaksi ISO-arvo käy. Riippuu kuitenkin hyvin paljon kamerasta, että millaisilla ISO-arvoilla vielä tulee itseä tyydyttävää jälkeä. Itse olen omilla Olympus-kameroillani kuvannut aina aivan huoletta jonnekin ISO4000 saakka, riippuen tietenkin hieman siitä mitä kuvataan ja mihin tarkoitukseen. Yleiesti olen kuitenkin sitä mieltä, että jos vaihtoehtona on se ettei saa otettua kuvaa lainkaan tai siitä tulee liike-epäterävä, tai että saa otettua kuvan jossa on hieman kohinaa, niin valitsen tietenkin jälkimmäisen.

Täysautomaatilla kamerat usein rajoittavat ISO-herkkyyden esimerkiksi arvoon 1600 eikä kamera käytä sitä isompaa herkkyyttä vaikka olisi miten hämärää. P-asennossa ISOa voi kuitenkin säätää itse. Kuvakollaasi havainnollistaa miten suuri vaikutus ISO-arvon kasvattamisella on kuvan valoisuuteen, kun aika ja aukko pysyvät koko ajan samoina.

Eli, jos kuvaat hämärässä tai vaikkapa jotain nopeasti liikkuvaa kohdetta ja kuvista tulee alivalottuneita tai kohteesta epäterävä liikkeen vuoksi, voit vaikuttaa tilanteeseen nostamalla ISO-lukua suuremmaksi, eli herkemmäksi. 

Loppuun vielä tällainen maisemakuva esimerkki pelkän valotuksen korjauksen vaikutuksesta. P-ohjelmassa voi tosiaan korjata valotusta useimmiten asteikolla -3 – +3. Eli vaikka ei ymmärtäisi aukoista ja suljinajoista mitään, voi kuvaa yli- tai alivalottaa yksinkertaisella + tai – säädöillä. Nuo ylläolevat kuvat on otettu muutaman minuutin välein Vuokatin vaaralta kauniina kesäiltana. Vasemmalla taitaa olla automaattivalotuksen 0-tulos, eli kameran mielestä oikea valotus. Halusin kuitenkin saada pilvet paremmin näkyviin ja taivaalle struktuuria, joten korjasin valotusta miinukselle (varmaan -2 tai -3) ja lopputuloksena oikean puoleinen kuva. 

Kamera siis tallentaa, mutta se on se tyyppi siellä kameran takana, joka ottaa valokuvia. Suosittelen ottamaan ohjat omiin käsiin ja tutustumaan elämään täysautomatiikan ulkopuolella. Näillä pääsee alkuun ja sitten hetken päästä huomaatkin jo opettelevasi manuaaliasetusten käyttöä!

Jos ei järkkäriä vielä löydy, niin hyvä kamera opetteluun on esimerkiksi Olympus PEN E-PL7! 

21.10.2015 Kuusi vinkkiä parempiin kuviin

-Yhteistyössä Olympus-

Kamera-aiheeseen liittyen ajattelin koota tähän postaukseen muutaman kuvausvinkin, jotka ovat relevantteja kuvasitpa sitten järkkärillä, kännykällä tai vaikka retrosti filmipokkarilla. Tässä siis muutama perusjuttu, joihin huomiota kiinnittämällä saa kuvistaan pienellä vaivalla mielenkiintoisempia ja parempia.

1. Mene lähemmäs. 

…Ei kun mee vaan vieläkin lähemmäs. Jalat ovat monesti kuvaajan paras zoomi. Joku kaukana oleva pikkuinen patsaan kikkare kuvan keskellä lomakuva-albumissa ohitetaan pysähtymättä. Todennäköisesti jalkoja käyttämällä lopputulos on astetta kiinnostavampi.

Yllä olevan kuvaparin eka kuva on varmaan ihan jees, jos haluaa näyttää karusellin kokonaisuudessaan, mutta tilaisuuden aihe oli kuitenkin mallien päällä nähdyt mekot ja niiden Linnanmäki-kuosi.

2. Valitse kuvaasi pääkohde.

Usein sitä haluaisi saada yhteen kuvaan kaiken ja kuvataan laajoja yleiskuvia, mutta lopputulos onkin sekasotku, missä esiin ei nouse mitään. Valitse siis kuvaan selkeä pääkohde, joka kiinnittää katseen.

Yleiskuva pöydästä on vaan sotkuinen eikä sittä katsoessa mikään näytä tärkeältä. Kerrosvadin ollessa pääosassa näyttää kokonaisuus kirkkaiden värien vuoksi herkulliselta ja katse hakeutuu tarkkailemaan mitä kaikkia muita herkkuja kuvasta voi bongata.

3. Huomioi valon suunta

Hyvä ja helppo olosuhde kivan näköisiin henkilökuviin on paikka, jossa valolla on selkeä suunta. Vasemman puoleisessa kuvassa valo tulee ikkunasta rappukäytävään, oikean puoleisessa ollaa portikongin suulla. Molemmissa tilanteissa kuvaan muodostuu selkeät valo- ja varjopuoli, jotka antavat kohteelle muodon.

4. Kokeile muutakin kuin keskustasommittelua

Niin toimiva kuin perinteinen keskustasomittelu monessa tilanteessa onkin, niin käyhän se loma-albumi tylsäksi ilman vaihtelua.

5. Hyödynnä kolmiulotteisuus

Edellinen kuva, jossa malli oli kuvattu suoraan seinää vasten, oli hyvin kaksiulotteinen. Kuvaamalla tässä tapauksessa tuota seinää ”pitkin”, muuttuu kuva kolmiulotteisemmaksi.

6. Kuvakulmalla on väliä.

Selfiehommissa kaikki taitaa tän kuvakulman merkityksen jo tajuavan, mutta suosittelen lämpimästi kiinnittämään huomiota kuvauskorkeuteen muussakin kuvaamisessa. Kyykisty, nouse jakkaralle, kokeile muutakin kuin silmän tasalta kuvaamista ja löydät varmasti uutta fiilistä kuviisi!

Kiinnostaisiko hieman syvemmällekin menevät vinkit? Onko mielessä jotain mihin kaipaisit kuvaamisessa neuvoa? Saa laittaa kysymyksiä ja ideoita kommenttiboksiin, niin jos kiinnostusta tällaisiin postauksiin löytyy, voisi niitä tulla jatkossakin.

Viimeisen kuvaparin kännykällä kuvattuja selfietitä lukuunottamatta kaikki kuvat otettu Olympus PEN-sarjan kameroilla. Lue lisäinfoa mallista PEN E-PL7 tästä postauksesta!