Olen jo kesästä asti seuraillut mielenkiinnolla Porissa vaikuttavan Studio 1851:n toimintaa ja miettinyt, että olisipa siistiä mennä itsekin kuvattavaksi. Studio ottaa muotokuvia 1850-luvun märkälevytekniikalla valmistaen kuvan alumiinilevylle. Kuvissa on selkeä käsityön leima ja tekniikka tuo huikealla tavalla ihmisistä esille jotain sellaista mitä ei vuoden 2015 digikamera tavoita.

Kävimme viime viikonloppuna Tommin kanssa Satakunnan Museossa tsekkaamassa Studio 1851:n Pori Portraits -näyttelyn ja osallistuin siellä avoinna olleeseen instagram-kilpailuun. Tuuri kävi, nappasin itselleni muotokuvauksen ja suuntasinkin tänä iltana Tuomaksen ja Aliisan Porin keskustassa sijaitsevaan kellaristudioon. 

Vaikka itse märkälevy-kollodium -tekniikka onkin yli sata vuotta vanha, ei studiolla ollut kamera ollut sentään kuin n. viitisenkymmentä vuotias. Mutta aika vaikuttava kapistus silti näin pikkuruisten nykykameroiden käyttäjälle. 

Mikäli nyt oikein älysin, niin alumiinilevystä tehdään filmi levittämällä sille pimeässä kollodiumliuos ja herkistämällä se sitten jollain toisella litkulla valolle. Nuo vaiheet kellotettiin sekuntikellon kanssa ja kun filmilevy on valmis, on se ns. käyttökelpoinen vain joitakin minuutteja.

Sillä aikaa, kun filmilevy "tekeytyy", istuu malli tuoliin, jossa on vähän kidutusvehkeen omaisesti pidike päätä varten. Valotus kestää muutaman sekunnin, joten on tärkeää pysyä paikallaan. Mallin ohjaus oikeaan asentoon, tarkennus valmiiksi, sitten märkälevy kameraan, linssinsuojus pois, hillitön salaman pamaus naamalle ja linssinsuojus takaisin paikoillen. Ilme on pidettävä vakaana koko valotuksen ajan.

Pääsin kurkkimaan pimiön puolellekin ja vaikka normi mustavalkokuvien kehitys pimiössä onkin itselle tuttua, niin tuossa märkälevyhommassa näytti olevan melkoisesti enemmän ns. vaaran paikkoja. Kehite pitää osata huuhdella levyltä pois juuri oikeaan aikaan, jottei kuvasta tule liian kontrastista eikä valopaikat pala puhki. Sitten kuva pistettiin tuohon muovipömpeliin (sielläkin oli jotain nestettä) ja sen äärellä saattoi seurata kuinka oma lärvi pikku hiljaa ilmestyi näkyviin. Niin jännää. 

Otettiin testivalotuksen lisäksi vielä kaksi eri ruutua ja noista kolmesta sitten viimeinen onnistui mielestäni parhaiten. Pieni vieno hymy ja pilkettä silmässä. Alla lopullinen kuva, jonka juuri sain sähköpostiini. Digitiedoston lisäksi saan itselleni myös sen alumiinilevyn, jossa kuvan luvataan sitten lakkauksen ansiosta säilyvän ainakin sen sata vuotta.

Tämä kuvaustekniikka tuo ihosta esiin asioista joita ei välttämättä silmillä näe. Monella on esimerkiksi kuvassa tullut näkyviin pisamia, vaikkei sellaisia peilikuvasta bongaisikaan. Koitin kovasti kuvaukseen lähtiessä miettiä minkä tummuinen huulipuna olisi valööriltään sellainen, että se näkyisi kuvassa. Valitsin tummaa pinkkiä, mutta huulet näyttävät kuvassa huulipunan tummuudesta huolimatta melko nudelta. Kuvaajat kertoivat, että keltainen väri huulilla olisi saanut ne näyttämään tummilta. Tässäpä siis pieni meikkivinkki, jos tällaiseen potrettikuvaan joskus päädyt. 😀

Ihana tuli kyllä tuosta kuvasta ja koko prosessi oli todella mielenkiintoinen. Mikäli tällainen hieman erilainen muotokuva itsestä kiinnostaa, niin ei muuta kuin tänne Poriin kuvattavaksi! Studio 1851:n yhteystiedot löydät heidän nettisivuilta, (missä myös esillä paljon kuvia joukossa myös tunnettuja suomalaisia artisteja!) tai FB-sivuilta. 

Ja Pori Portraits -näyttely avoinna Satakunnan Museossa vielä 18.10. saakka!

 

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus-

Nyt olis sen verran hyviä alehommia tarjolla, että jos tippaakaan on mielessä, että uusi kamera olis kiva, niin pysypä hetki ruudun ääressä! Blogini lukijat nimittäin saavat 25% alennuksen kaikista Olympuksen tuotteista lokakuun ajan heidän omassa verkkokaupassaan, käyttämällä koodia "vieruska". Ja sehän tarkoittaa satasien säästöä. 

Mikäli omistat jo Olympus-kameran ja uudet linssit kiinnostaa, niin tämän -25% alennuksen voi yhdistää meneillään olevaan cashback-kampanjaan, jolloin säästää vielä pikkuisen lisää. Tästäkin aiheesta lisää tässä postauksesa.

EDIT: TARJOUKSET PÄÄTTYNEET

Jos et jo heti syöksynyt ostoksille, niin mä voisin vielä vinkata tarkemmin yhdestä loistavasta kamerasta. Minulta kysellään usein, että "mikä on kaikista paras kamera?" ja kerta toisensa jälkeen vastaan, että mitään yksiselitteistä totuutta asiaan ei ole, vaan parhaus riippuu myös kuvaajan tarpeista. Itselleni esimerkiksi paras kamera mun työhommiin on eri kuin paras kamera vapaa-ajalle ja ajattelinkin, että esittelen sen jälkimmäisen. 

Kyseessä on Olympuksen PEN E-PL7, jolla mä kuvaan nykyään suurimman osan kaikesta blogiin tulevasta materiaalista. Omistan läjän kameroita, mutta syitä miksi juuri E-PL7 valikoituu mukaan ennemmin kuin muut on mm seuraavat: todellä näppärä koko, selfiekuvaamiseen täydellisesti kääntyvä näyttö, nopea käytettävyys, langaton laukaisumahdollisuus ja tietenkin se, että pienuudestaan huolimatta E-PL7 on täyspainoinen järjestelmäkamera ja tarjoaa näin ollen rajattomat mahdollisuudet valokuvailmaisuun.

Minä siis kuvaan 90% blogini asukuvista itse käyttäen jalustaa ja Olympuksen puhelimessa toimivaa Image Share Appsia. Aivan täydellinen työkalu etenkin meille bloggaajille, mutta on näppärä myös esimerkiksi jos haluaa kuvata itseään vaikkapa matkoilla. Itselle monipuolisesta kauko-ohjausmahdollisuudesta on ollut hyötyä esimerkiksi jokin aika sitten mummini 95v-synttäreillä, missä saimme napattua muistoksi ryhmäkuvan johon pääsivät ihan kaikki kuvaajaa myöden. Aplikaation avulla voi säätää kaikkia kameran perustoimintoja ja kaukolaukaista kameran joko yksi ruutu kerrallaan tai jopa 10 kuvan sarjatulena. 

Kaukolaukaisutoiminnon lisäksi aplikaation avulla voi näppärästi siirtää kuvia silmänräpäyksessä puhelimeen tai vaikka padille. Itse käytän tätäkin ominaisuutta ihan toistuvasti. Matkoilta on kiva tuupata välittömästi someen oikealla kameralla otettuja kuvia kännykkäräpsyjen sijaan ja asukuvasessioiden "parhaat" (eli kaameimmat) ruudut päätyvät usein samointein eetteriin instaseuraajien huvitukseksi.

Asukuvien lisäksi kuvaan E-PL7:lla näppärästi myös bändien keikoilla, blogitilaisuuksissa, turistina pyöriessä ja joskus myös työhommissa. PEN on siitäkin kiva kamera, että sen voi antaa käteen kokemattomallekin kuvaajalle pistämällä koko homman täysautomaattiasetuksille. Kuitenkin taitojen ja innon kasvaessa voi kamerasta pikku hiljaa ottaa käyttöön lisää säätöjä sitä mukaa, kun ehtii opetella.

Moni kokee, että järkkärillä kuvaaminen on hankalaa ja sitähän se perinteisellä peilikameralla voi ollakin, kun säätöjen vaikutuksesta kuvaan ei ole välttämättä mitään hajua ennen kuin näkee jo otetun kuvan. Peilittömällä järjestelmäkameralla, kuten PENillä kuvatessa kuitenkin näkee jo kuvaa sommitellessa näytöltä kuinka vaikkapa valotuksen korjaus tai valkotasapainoasetuksen muutos vaikuttaa tulevaan kuvaan. Sanoisin siis, että tällä kameralla niitä järkkärin ominaisuuksia on helppo ottaa haltuun!

PEN E-PL7:n normihinta 14-42 zoom-linssin kanssa on 619 €, mutta nyt 25% avittamana hintaa jää n. 464 €. Ihan kiva säästö. Värejä kamerasta löytyy tuo itselläni oleva musta sekä hopeinen ja valkoinen. Valkoinen on kuitenkin niin kysytty, että sen värin toimitusajat ovoivat tällä hetkellä valitettavasti venyä 3-4 viikkoon, kun muut tuotteet tulevat muutamassa päivässä. 

Tuo kitti-paketissa tuleva 14-42 mm. pieni pannukakku zoomi on pienenkokonsa varsin näppärä yleisobjektiivi vaikkapa reissuille ja se sopii niin maisemien ikuistamiseen kuin henkilökuvaukseenkin. Usein kuitenkin hetken aikaa pikkuzoomilla kuvattuaan huomaa, että olisi hienoa saada lisää valovoimaa ja siihen kohtaan mulla on kaksi linssisuositusta; kiinteäpolttoväliset 25mm ja 45 mm objektiivit.

Oma ikisuosikkini on 45 mm linssi, joka on täydellinen valinta esimerkiksi muotokuvia varten. Samalla lasilla on tullut kuvattua myös hirmuinen määrä keikkakuvia. Jos kuitenkin päädyn lähtemään johonkin reissuun vain yksi ainoa linssi mukanani, niin silloin valitsen 25 mm lasin, joka sopii kuvakulmnsa puolesta paremmin myös sisätiloissa kuvaamiseen. Alla esimerkkikuvat 25 millisellä ja 45 millisellä, niin että kameran ja minun etäisyys on ollut aivan sama. Kaksvitosella siis helpompi kuvata ns. yleiskuvaa ilman, että tarvitsee peruttaa seinästä läpi, kun taas neljävitosella saa kohteen irrotettua vielä kauniimmin taustastaan. Ja näiden lasien valovoima on siis huikeasti kittizoomia parempi, joten kuvaamisen onnistuu helpommin hämärämmissäkin olosuhteissa. 

Noista linsseistä on nyt menossa aika huikee hyvityskampanja, jossa 45 mm -lasin ostaja saa rahaa takaisin 50€ ja 25 mm-lasin hankkija 75 €. Ja kuten jo alussa sanoin, niin nämä hyvitykset saa yhdistää tähän 25% alekoodiin. Näin siis esimerkiksi normaalisti 319 € maksavan neljävitosen hinnaksi jää loppujen lopuksi enää 189,25 € ja kaksvitosen hinta tippuu 449 eurosta summaan 261,75! Kannattaa siis ehdottomasti hyödyntää nämä, jos uudet linssit kiinnostelee. Kaikki cashback-tarjoukset toimintaohjeineen näet TÄÄLTÄ.

Mä voisin kertoa tosta kamerasta ja linsseistä ihan vaikka mitä ja näyttää satoja niillä ottamiani kuvia, mutta tästä tulis ihan kilometripostaus. Siispä tehdäänkin niin, että jos haluat tietää jotain spesifiä, niin hihkaise ihmeessä kommenttiboksissa, mä vastaan mielelläni. Ja kuvareferenssejä näkee selailemalla blogia. 

Kertauksena siis, että te blogin lukijat saatte -25% alennuksen koko Olympuksen verkkokaupan valikoimasta lokakuun ajan käyttämällä koodia "vieruska". Kauppaan pääset TÄSTÄ.

 

-Kaupallinen yhteistyö-


Vaihdettiin taas tänään äidin kanssa fb:ssä viestejä joissa mietittiin, että koska päästäisiin jonnekin pienelle reissuun ja mihin se veisi. Äidin ehdotus nopeasta Kööpenhaminan pyrähdyksestä jo seuraavan viikon sisällä kuitenkin kariutui minun yhden työkeikan ja Satakunnan Liikenteen vähentyneiden bussivuorojen yhteentörmäykseen. Olis tullut liian kiire ja stressi, että ehdinkö bussiin vai en.

En halua, että kivaksi lomaksi tarkoitettu matka aiheuttaa sydämentykytyksiä ja stressiä aikataulunsa puolesta, joten jätettiin asia vielä hautumaan ja odottamaan, että mä saisin hieman selville marraskuun aikatauluja. Ajatusta hieman pidemmästä matkastakin väläyteltiin ensi vuoden alkupuolelle. Kun vaan saataisiin isäkin vielä innostumaan ajatuksestamme!

Keskustelusta innostuneensa päädyin kuitenkin kaivelemaan koneelta kuvia viime vuonna tekemältämme Rooman reissulta. Äitini on ihan Italia-fani ja ollaan ehditty matkustaa siellä yhdessä useammankin kerran. Itsekin kyllä pidän kovasti Roomasta oman parin reissun kokemuksella. Se on loistava paikka lempiharrastukselleni katukuvaukselle. Kuljen matkoilla aina kamera räpylässä, mutta sen sijaan, että kuvaisin nähtävyyksiä tai itseäni ja matkaseuralaisiani, kohdistan linssini kaduilla kulkeviin paikallisiin. En tiedä miksi en osaa lähteä kaduille kuvailemaan täällä kotimaassa (muuta kuin työn puolesta), jotenkin se ei vaan tunnu samalta. Kai se on sitä, että matkoilla sitä haluaa taltioida sen itselle vieraan paikan katujen tunnelman, mutta kun oman kotikaupungin fiilistä aistii ihan joka päivä, ei sen taltioimiseen koe samanlaista paloa.

Siinä kun joskus nuorempana matkoille lähtiessä haaveili lähinnä kohteen shoppailumahdollisuuksista ja laskeskeli, että paljonko olisi reissun törsäysbudjetti, niin nykyään mietin ensisijaisesti sitä miten ihanaon vaan vaellella kamera kädessä pitkin katuja ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Olisikin mahtavaa pian päästä jollekin muutaman päivän kaupunkilomalle, jonka voisi pyhittää lähes yksinomaan tälle harrastukselle. Aina välillä vaan miettisi, että mitä vois taas syödä ja sit jatkais photowalkiaan. 😀 Kuvaamisen näkökulmasta kiinnostelis tällä hetkellä esimerkiksi Barcelona tai aina mielenkiintoinen Berliini. 

Jos kuvaaminen kuuluu sinunkin kiinostuksen kohteisiisi ja uusi kamera himottaisi, niin haluan vinkata, että Olympuksen Instassa on nyt meneillään huikea arvonta, jossa joku onnellinen voittaa itselleen uuden O-MD E-M5 MK II -järjestelmäkameran! Peilittömät järkkärit kääntyvine näyttöineen on just loistovehkeitä tällaiseen katukuvaukseen, kun pystyy toimimaan huomaamattomammin kuin isokokoisen peilijärkkärin kanssa. 😀

* Tämän muistelu- ja haaveilupostauksen kaikki Rooma-kuvat kuvattu Olympuksen PEN E-P5 mikrojärkkärillä (saatu) ja kaikissa on ollut käytössä suosikkilinssini, kiinteä 45 mm 1.8.