Olen ollut onnellinen Olympus-tyttö jo yli kahden vuoden ajan. Tutustuin PEN-mikrojärkkäreihin ensimmäisen kerran ollessani kesällä -11 Wienissä silloisen uutuusmallin E-P3 lanseeraustapahtumassa.

Nyt pari vuotta ja useampi kameramalli myöhemmin onkin huikeaa olla mukana Olympuksen Photostory -kampanjassa, jossa valokeilassa on pari kuukautta sitten kauppoihin saapunut PEN-malli E-P5. Sain kunnian olla mukana myös kun tämä malli esiteltiin lehdistölle huhtikuussa Berliinissä ja kyllä olikin pitkät kolme kuukautta odotella, että sai kameran vihdoin käsiinsä. Mutta siitä lähtien olemme olleet erottamattomat.

Meille bloggaajille annettiin muutama teema joita kuvaten meidän haluttiin tutustuvan uuden E-P5:en toimintoihin ja mahdollisuuksiin. Postauksen kuvat ovatkin tulkintoja noista kuvaustehtävän aiheista: Onni on.., Minun kaupunkini, Kauneinta kotonani ja Ihana valo. Kuvien alle merkitty käytetty objektiivi ja mahdollinen taidesuodin (joita E-P5:sta löytyy 12 erilaista)

olympus_veera_onnion kopioi

Kuten jo kerroin, niin olen kuvannut eri PEN-mikrojärkkäreillä jo yli kaksi vuotta. Mulle nämä pienet peilittömät järkkärit avasivat aikoinaan oven ihan uudenlaiseen valokuvaamiseen. En nimittäin ollut pätkääkään kiinnostunut raahaamaan raskasta ja suurta peilijärkkäriä enää minuuttiakaan töiden ulkopuolella, mutta pokkarit taas eivät tarjonneet minulle koskaan kaipaamiani kuvausominaisuuksia, joten hyvin pitkään valokuvaus ei kuulunut lainkaan mun vapaa-aikaan, vaan oli ainoastaan työaikana suoritettava velvoite, joka kipeytti paikat koska vehkeet painoivat niin pirusti.

Se olikin sitten lähes naurettavaa miten mä innostuin kuin pieni lapsi saatuani ekan kerran tuollaisen näppärän mikrojärkkärin käteeni. Muistan kuvanneeni Wienissä ihan intopiukassa ja pitkästä aikaa valokuvaaminen oli mun mielestä taas oikeasti kivaa. Kanssamatkaajat naureskelivatkin, että eivät ole ehkä koskaan nähneet kenenkään olleen niin innoissaan jostain kamerasta. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PENit siis tulivat mun elämään ja käsilaukkuun jäädäkseen. On ihan mahtavaa, että saan kätevästi mahtumaan pieneen laukkuun kameran lisäksi vielä pari vaihto objektiiviakin, jos tarve vaatii. Kuljetankin yleensä mukana vähintään kahta objektiivia: 17 mm f1.8  ja 45 mm f1.8  kiinteitä laseja joiden kanssa pärjää valovoimansa vuoksi loistavasti lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Piti tuohon minun kaupunkini -aiheeseen ottaa mukaan kaksi kuvaa, kun halusin sekä tuon  ylemmän kuvan läheisestä kauniista rakennuksesta, että myös tuon Appendixin keikkakuvan. Tuossa Porisperessä otetussa kuvassa yhdistyy kaksi asiaa: se, että Pori on ihan mahtava tapahtumakaupunki ja se, että keikkakuvaus on mun mielestä ihan hillittömän siistiä.

olympus_veera_minunkaupunkini2 kopioi kopio

Mun E-P5:lla ottamiani keikkakuvia tuli Porisperen jälkeen tykiteltyä useampikin postaus tänne blogiin. Jos jäivät näkemättä, niin TÄÄLTÄ löytyy kuvia Haloo Helsingin ja VHB:n keikoilta. PEN-sarjan lippulaiva E-P5 osoitti noilla keikoilla kuvatessa voimansa, tarkennus on ihan salaman nopea ja 5-akselinen kuvanvakaajakaan ei ole pelkkää myyntipuhetta.

Noissa PENeissä on mun mielestä ollut aina hienoa se, että ne sopii hyvin monen tasoisten kuvaajien käteen. Esim tuo EP-5 on helppo antaa kokemattomammankin kuvaajan käteen vaikkapa tilanteessa, jossa tarvitsen asukuvan blogiin. Voi pistää vaan kosketusnäytön päälle ja käskeä painamaan naaman kohdalta. Helpommaksi ei vois enää mennä. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisaalta taas ominaisuudet ovat niin moninaiset, että kokeneemmaltakaan kuvaajalta ei lopu säätömahdollisuudet kesken. Itsehän olen käyttänyt tätä E-P5:sta myös työkeikoilla. Juuri viime viikolla kuvasin yhden yrityksen kuvituskuvat sillä ja parin viikon sisällä ollaan oltu myös hääkeikalla.

Jottei ihan pelkäksi hehkuttamiseksi kuitenkaan menisi, niin aiempiin malleihin verrattuna kaksi muutosta ottaa hieman päähän. Näyttö ei tässä mallissa käänny asentoon, joka mahdollistaisi itserakkaan oman pärstän kuvaamisen toisin kuin E-PL5-mallissa ja yksi valintakiekko oli muutettu sileäksi aiemman lovitetun sijaan joten siitä ei mun mielestä saa yhtä hyvvä otetta. Mutta jos ongelmat tosiaan on tuota luokkaa, niin ehkä mä kestän. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin bloggaajan näkökulmasta tämä E-P5 onnistui tuomaan mukanaan uusia käteviä ominaisuuksia jotka tekee vaikkapa reissussa bloggaamisen tai kuvien someen jakamisen todella nopeaksi ja helpoksi.

Toinen on Photostory-kollaasitoiminto, josta yksi esimerkki tuossa yläpuolella. Kamerassa on siis erilaisia valmiita useamman kuvan kollaasipohjia joihin voi kuvata suoraan. Jos siis haluaisin vaikka heittää blogiin pikaisen asukuvan yksityiskohtineen jostain reissunpäältä, voisin kuvata tuollaisen näppärän photostory-kollaasin sen sijaan, että joutuisin latailemaan useita kuvia pikapostaukseeni.

Ja sitten vielä se viimeinen nerokkuus, jonka ansiosta sen kuvan saa jaettua salaman nopeasti mihin ikinä tahtookin ilman, että tarttis olla mukana piuhoja, muistikortinlukijoita tms.. Langaton kuvien siirto puhelimeen tai tablettiin! Tämä jos mikä ominaisuus sai mut hyppimään riemusta.

OIS kopioi

Eilen illalla Instagramiani vilkaisseet ehkä näkivätkin tuon söpön sorsan. Kuvasin sen Kirjurinluodossa PENilläni, pistin kamerasta Wi-Fin päälle, liityin siihen puhelimellani, nappasin kuvan Olympus Image Share Appsillä puhelimeeni ja nakkasin Instaan. Kaikki n. 15 sekunnissa. Uutta puhelinta valitessani mun tärkein kriteeri oli, että se osaa jutella mun kameran kanssa. 😀 Eli Lumia ei käynyt, vaan valitsin Androidien ja iPhonen välillä ja päädyin iLuuriin. Ja asukuvienkin ottaminen onnistuu tästä lähtien vaikkei kuvaajaa löytyisikään, sillä langattoman yhteyden ansiosta puhelimeni toimii myös kameran kaukolaukaisimena!

Yks postaus ei oo riittävästi tästä aiheesta, voisin jatkaa selittämistä loputtomiin, mutta armahdan teitä. Pori Jazzeillakin tuli useampikin valokuvausta harrastava setä kyselemään kädessäni olevasta kamerasta, kun oli kuulema niin hyvän näköinen ja saivatkin sitten raukat vartin luennon aiheesta jokainen kyselijä. 😀

Tähän loppuun vielä kuva missä näkyy tuo itse intoilemani kamera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etualalla siis E-P5 kera 17 mm linssin ja taka-alalla vanha Olympus F filmikamera, jolta E-P5 on saanut vaikutteita kauniisen retrohenkiseen ulkomuotoonsa. Me like!

Kannattaa muuten vierailla tuolla Photostory-sivustolla, sinne nimittäin päivittyy tässä viikon aikana muidenkin bloggaajien kuvia noista haasteen aiheista (onni on.., minun kaupunkini, kauneinta kotonani ja ihana valo). Ja parin viikon päästä sivustolla alkaa myös äänestys johon osallistumalla voi voittaa itselleen PEN-kameran. Infoan kyllä sitten vielä erikseen, kun äänestys on auki.


Mä taisin siinä mun ja Tommin 10v-taipaleesta kertoneessa postauksesssa luvata, että sen sortin ällösöpöilyä ei olisi luvassa seuraavaan kymmeneen vuoteen. No, joudun syömään sanani, sillä en mä voi olla julkaisematta muutamia mun lemppariotoksia meidän muutaman päivän takaisista kuvauksista.

Kuvaajana toimi studiomme toinen kuvaaja Nelly, jonka ottamia asukuvia onkin nähty täällä blogissa aika usein sen jälkeen, kun hän aloitti meillä oppisopimuksen viime vuoden lopulla.

Mun toiveita näiden kuvien suhteen oli urbaani miljöö ja se, ettei niissä olisi turhan jäkkää poseeraamista vaan meille kahdelle tavanomaista läheisyyttä. Ja juuri sitä saatiin! Kuvia on ihan hirmuinen läjä, mutta tässä ehdottomat suosikkini.

IMG_7884_pieni    IMG_7717_ra_pienij

Tommi ei tykkää hymyillä kuvissa, kun näyttää omasta mielestään muka typerältä, mutta kyllä sinne muutama hymykin saatiin osumaan. 😀

IMG_7697_pieni

IMG_7746_pieni

veeratommiblogiin

IMG_7780_raj

IMG_7780_mv_pieni

Kuvat: Nelly Stenroos

Tämä viimeinen kuva taitaa olla ihan suurin suosikkini ja mietinkin, että siitä voisi tehdä kotiin taulun. En vain vielä tiedä olisiko mustavalkoinen vai värillinen parempi… Molemmat hyviä. Pitänee kysellä mitä mieltä miekkonen on.

Mä olen ihan hirveän onnellinen, että saatiin aikaiseksi ottaa nää kuvat. Itse, kun  tahtoo olla juurikin siinä suutarin asemassa jolta puuttuat kengät. Siis onhan mulla blogin myötä ihan hulluna kuvia itsestäni, mutta meistä kahdesta tosiaan aika heikosti ennen tätä. Seuraava operaatio onkin sitten saada uusia perhekuvia isän ja äidin kanssa. Edelliset kun on muistaakseni vuodelta 2005.

Mitäs olette mieltä, onko liian imeliä kuvia vai kehtaako tämmösiä pistää seinälle? 😀


Ne joita nämä keikkakuvat ei kiinnosta edes kissanpissin vertaa, niin kannattaa klikata itsensä samointein jonnekin muuhun osoitteeseen, sillä tämäkin postaus on vielä Porisperen kuvasatoa.

Harvoin tulee tällaisella innolla tykitettyä kuvapostauksia, mutta viikonloppu oli pitkästä aikaa itselleni sellaista valokuvaamisen iloa, jota en ole hetkeen tuntenut kamerahommien tuntuessa ainoastaan takkuiselta työltä, että fiilistellen näitä mielelläni.

Lauantaina alkuillasta esiintynyt Jukka Poika oli esiintyjänä siinä määrin musiikkityyllilleen ominaisesti rento ja jopa flegmaattinen, että kovin kummoisia fiiliksiä tai revittelyjä ei hänen esiintymisestään irronnut. Plussaa kuitenkin kivan kirkasvärisistä valoista, jotka toivat kuviin vähän eloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntain ehdottomasti odotetuin artisti oli yleisön hervottomasta kiljumisesta päätellen Herra nimeltä Cheek. Yleisön keski-ikä tuolla perhepäivän eniten väkeä vetäneellä keikalla oli melko alhainen, mutta tunnelma sitäkin kiihkeämpi.

Hillittömästä lavan eteen puskeneesta fanimerestä johtuen tyydyin kuvailemaan räppijätkää hieman kauempaa, sillä pelkäsin että rusentuisin kyyneleitä vuodattaneiden nuorten neitosten seassa vähintään sairaalakuntoon, jos olisin erehtynyt sinne etsimään tietäni eturiviin. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA  OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä pikkuista sydäntä käsillään muodostanut fani oli niin liikkis näky! 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herra Tiihonen näytti kyllä niin pikkupojalta siellä lavalla pomppiessaan. Tuli jotenkin ihan Ville Vallaton mieleen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuun vielä kiiltokuvamaisen hymypojan vastapainoksi pari ruutua elämää nähneestä punk-hemmosta. Porilaisen Appendixin keikka kulki alusta loppuun saakka kaasu pohjassa ja sekä valot, että laulaja Mikki olivat molemmat niin nopeita, että hyvä kun perässä pysyin! Mutta muutama melko jees otos tästäkin orkesterista onneksi kortille tallentui ja lupasinkin lähetellä ne bändillekin, tuo taustalla heiluva rumpalihemmo kun sattuu olemaan yksi puoliskoni (ja toki minunkin) hyvistä ystävistä.