29.10.2012

Posted at 15:22h in Yleinen by
0 Likes

Terkut taas kerran junasta! Edellinen postaus väsättiin matkalla Pori-Tampere, nyt puksuttelen puolestaan savonmaalta kohti pääkaupunkia.

-seuraava hehkutus sisältää mainontaa, sillä olen saanut tuotteet (olympus) blogin kautta-

Kuten blogia pidemmän aikaa lukeneet jo tietävätkin, niin minuthan käännytettiin vuosi sitten kesällä Wienissä hurmoksellisesti Olympus PEN -klaaniin. Reilussa vuodessa on pikkuruinen ns. micro four thirds -järkkäri vallannut entistä suuremman osan kuvaustilanteistani.

Viimeisin aluevaltaus tapahtui viime viikolla, kun yhdessä perhekuvauksessa 1v lapsi alkoi itkeä hillittömästi joka kerta kun nostin ison duunijärkkärini (Canon 5D Mk II + 24-70 mm 2.8) naamalleni. Melkein puolituntia odoteltiin josko poika tottuisi hommaan eikä enää säikkyisi, mutta koska kasvokontakti tuntui lapsesta mustaa isoa mötikkää turvallisemmalta, niin päädyin sitten nappaamaan tuon minulla kokeilussa olevan uusimman PENin (E-PL5) laukustani.

20121029-141708.jpg

Vaikka noin pienellä kameralla kuvaaminen tuntuikin studiossa työtilanteessa hieman oudolta, niin tämä kameran vaihto kuitenkin pelasti kuvauksen, kun pikku jätkä lakkasi säikkymästä.

Vaikka siis työhommat hoidankin n. 98% täyden kennon vehkeellä, niin nuo peilittömät järkkärit ovat kyllä tulleet kuvauskalustooni pysyvästi. Blogiini kuvaan lähes 100 prosenttisesti vain PENillä. Joskus olosuhteiden pakosta saatan kuvata jotain tänne puhelimella tai iPadillä ( kuten tähän postaukseen, koska kamera oli kohteena).

20121029-141717.jpg

Uusimmassa E-PL5 -mallissa on muutamia loistojuttuja verrattuna aiempiin malleihin. Itseäni ilahduttaa erityisesti tuo kääntyvä näyttö, jonka saa tarvittaessa taiteltua vaikka noin päin, että itsensä kuvaaminen onnistuu helposti. Aika näppärä tominto etenkin meille omaa pärstää kuvaaville bloggaajille. 😀

Myös itse tapahtuva asukuvien ottaminen helpottuu sekä tuon näytön saranamekaniikan, että säädettävän vitkalaukaisijan ansiosta. Jos ei siis omista kaukolaukaisijaa, niin vitkan voi asettaa ottamaan vaikkapa kymmenen peräkkäistä ruutua sekunnin välein. Ehtii juuri sopivasti vaihtaa poseerausta otoksien välillä, eikä tarvitse joka välissä juosta painamaan laukaisijaa.

20121029-150709.jpg

Jos kamera-asiat kiinnostavat ihan yleisellä tasolla, tai himottelet vaikkapa tuota uutta PENiä (ekaa kertaa julkisesti hypisteltävänä), niin ensi viikonlopun Digiexpo -tapahtuma on varmasti vierailemisen arvoinen. Itsekin olen suuntaamassa silloin Helsingin messukeskukseen ihmettelemään kameroiden ja muiden teknisten vempeleiden uusimpia tuulia.

Nyt myös muutamalla teistä olisi mahdollisuus saada ilmaiset liput Digiexpoon. Sain yhteistyökumppaniltani Olympukselta 5 kahden hengen lippupakettia (arvo 2×15€)  jaettavaksi lukijoilleni.   EDIT: Sain juuri viestin, että saan vielä 5×2 lippua lisää. Eli jaossa kahden hengen pääsyliput yhteensä kymmenelle hengelle  (10 x 2 kpl)! Yhden palkinnon arvo 2 x 15 €.

Noilla samoilla lipuilla pääsee sisään myös yhtä aikaa järjestettäviin Hifiexpoon, Skiexpoon, Boardexpoon ja Jätkä & Säbä -expoon. (Erityisesti toi viimeinen on tosi houkutteleva :D) (EDIT: mulle huomautettiin, et kyseessä on Lätkä&säbä eikä jätkä & säbä… Pikku lukivirhe.. 😀 Logossa oli hieman hämäävä mailan lapa.)

Eli tässä vois olla tapahtuma minne sen ukonkin saisi raahattua mukaan, jos ei se innostu esim. Häämessuista. 😉

Mikäli siis 2.-4.11.järjestettävä Digiexpo sun muut kiinnostaa, niin jätä puumerkkisi kommenttiboksiin huomiseen, eli tiistai-iltaan klo 23.59 mennessä.

Voisit samalla kommentissa kertoa millaisia valokuvausaiheisia postauksia kaipaisit blogiini (vai oisko ne ihan syvältä eikä niitä todellakaan kaivata..). Olen nimittäin miettinyt että aihetta olisi kiva valottaa lisää täälläkin. Kuvausvinkkejä? Photoshop-juttuja? Muuta?

Laitan voittajille meiliä asap osallistumisajan päätyttyä saadakseni osoitteet joihin liput toimitan. Ne on saatava postiin keskiviikkona, jotta varmasti ehtivät kaikille viikonlopuksi. Tarkkaile siis meiliäsi jos osallistut arvontaan.


19.10.2012

Posted at 10:24h in Yleinen by
0 Likes

Ei pettäneet Paula ja Mira tälläkään kertaa. Ne ämmät vaan toimii joka ikinen kerta. Vaikka uusin levy onkin harvinaislaatuisesti sellainen PMMP-levy, että siinä on biisejä jotka skippaan suosiolla yli, kun en jaksa kuunnella, niin livenä meno oli jälleen sellaista, että sekuntiakaan ei tehnyt mieli deletoida.

Vielä joskus vuosia sitten valokuvaus oli harrastukseni. Etsimen läpi tuijottelun muututta työksi ainoa valokuvauksen muoto, joka on säilyttänyt paikkansa rakkaissa harrastuksissani, on keikkakuvaus. Rakastan homman haastavutta ja kymmenien ja kymmenien susiruutujen ruutujen joukosta toisinaan löytyviä helmiä. 99% lavoilta taltioiduista kuvista on suoraan sanottuna puhdasta p***aa, mutta sitä suuremmalla syyllä ne harvinaiset onnistumisen tunteet ovat todella huikeita.

(Huom! Tämä postaus sisältää veloituksetta saadun materian hehkuttelua, eli mainontaa)

Ison järkkärin kanssa täytyy keikoille lähtiessä aina punnita, että jaksaisiko sitä kameraa nyt mukanaan kantaa ja miten ison laukun se vaatii. Sitten kun joskus harvoin päättää keskittyä pelkästään musiikkiin, ja jättää kameran kotiin, taikookin valomies juuri sellaiset valot jotka tekisivät kuvaamisesta mahtavaa ja artisti intoutuu heittämään kärrynpyöriä lavalla. Silloin päänsisäinen sulkija sanoo raks raks raks, ja sielun silmät näkevät kaikki ne upeat ruudut jotka menetin, kun jätin taltiointivälineen kotiin.

Pienikokoisten peilittömien järjestelmäkameroiden myötä onkin avautunut mahdollisuus sulloa pikkuruiseen käsilaukkuun monipuolinen varustus ilman, että hartiat huutavat armoa laukun painosta. Paras kamera on ehdottomasti se, jota jaksaa kuljettaa mukana.

Minulla on ollut nyt reilun vuoden ajan käytössä Olympukselta saamani PEN E-P3, jolla otettuja keikkakuvia on nähtävissä esim. Porispere-postauksessa. Nyt viikon ajan olen puolestaan saanut tutustua Olympuksen uusimpaan malliin PEN E-PL5:een, joka saapuu kauppojen hyllyille ihan lähiviikkoina.    

Eilisen keikan valot olivat sellaista värien sekamelskaa, että värikuvat olivat makuuni liian puuroa. Niinpä otin käyttöön suuresti rakastamani ”rakeinen filmi” -nimisen taidesuotimen ja paukuttelin keikkakuvat suosiolla rosoisina mustavalko-otoksina. On hillittömästi tukkomustaa, puhkipalaneita naamoja ja hemmetisti raetta ja kohinaa, mutta juuri niiden ansiosta mimmien hikinen  ja pomppiva punk-energia pääsee loistavasti esille.

Objektiiveista käytössä olivat oma 45 mm 1.8 ja sekä kokeeiluun saamani huikea 75 mm 1.8. Lisäksi mukana oli vielä  pancakeksikin kutsuttu 17 mm 2.8, mutta sille ei melko laajan polttovälinsä vuoksi ollut juurikaan käyttöä. Kamerarunko ja kolme objektiivia mahtuivat kaikki sulassa sovussa lompakon, puhelimen, avainten ja huulipunan kanssa pikkuruiseen olkalaukkuun, josta ei olisi ikinä voinut päällepäin arvata sen syöneen järjestelmäkameran. Ehdottomasti hyvän kameran merkki!

Omasta mustan mekon + punaiset ballerinat sisältäneestä asustani ei ole sen kummemmin kuvaa, mutta lärvi ja tämän kertainen tukkahärpäkeyhdistelmä sentään ikuistuivat hissin peilin kautta kotiin palatessa. Pohjana jälleen Cailapilta saamani Jona-tyllihuivi, johon iskin tällä kertaa runsautta tuomaan laatikoideni pohjalta löytyneen tyllikukkasen. Se ei oma pääkään näytä yhtään niin hervottomalta kuin normaalisti, kun tukkahärpättimelläkin on kunnolla kokoa.

Tuosta uudesta PENistä (E-PL5) tulossa myöhemmin vielä lisää juttua viikonlopun aikana. Samalla pistän jakoon lippuja 2.-4.11.2012 Helsingin messukeskuksessa järjestettävään DigiExpoon, missä tuokin uutuuskamera on ensimmäistä kertaa kuluttajien hypisteltävissä Olympuksen osastolla. Mikäli tapahtuma kiinnostaa, niin pysy kuulolla!


01.10.2012

Posted at 18:48h in Yleinen by
0 Likes

Hahhahhaaa!!! Ai hitto, mun ja murun sunnuntaina Satakunnan museolla otetusta kuvasta tuli ihan huikee! (kertoilin kuvauksesta, ja näyttelystä johon se liittyy, TÄÄLLÄ)

20121001-173500.jpg

Musta tää näyttää enemmänkin siltä kuin tässä olis äiti ja poika kuin pariskunta! Olen tuossa paitapuserossani, hatussani ja hymyttömässä olemuksessani sellaisen keski-ikäisen lesken näköinen. ”Varakas kauppiasmieheni kuoli, kun poika oli viiden vanha ja siitä lähtien olemme eläneet kaksin perintörahojen turvin. Onneksi aikuinen poikani asuu edelleen kotona ja huolehtii äidistään”. 😀

Mutta onpahan kerrankin meistäkin joku upea yhteiskuva!