Posted at 21:41h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Sipsuttelin eilen ensimmäistä kertaa ulkona menneellä viikolla saapuneissa Bronxin nilkkureissa. Kengät ovat todella ihanat, mutta niissä on ehkä joitakin ominaisuuksia joiden vuoksi joku astetta harkitsevampi, fiksumpi ja ei niin kenkäorientoitunut henkilö saattaisi jättää ne ostamatta.
Ihan noin niin kuin pienenä vastoinkäymisenä mainittakoon, että nilkkureisa ei ole varressa vetoketjua, joten ne on ihan pirun hankala kiskoa jalkaan. Voi sitä ähräämisen ja nyhräämisen määrää. Myös kenkien poistaminen jalasta on ”pienoinen” haaste. Totesin viime yönä murulle, että kyseessä on sellainen pulmapelin tyyppinen ratkaisu, joita esim viinipullojen kylkeen ” hassuina lahjoina” myydään. On siis ratkaistava ensin pienoinen pulma ennen kuin pääsee käsiksi sisältöön. Eli niin kauan kuin mimmillä on kengät on jalassa, ei lähde sukkahousutkaan. Miehen voimakkaalla avustuksella ne kengät sitten saatiin kiskottua jalasta, mutta hänkin totesi kyseessä olevan aika hankalat tapaukset.
Tänään puolestaan kerroin kaverilleni J:lle uusista kengistäni ja pienestä ongelmasta niiden kanssa. Totesin kuitenkin, että ”mutta eihän se ole mikään syy jättää kenkiä ostamatta, jos niiden pukeminen ja riisuminen sattuu olemaan hankalaa ja haastavaa” ja vastapuoli nyökkäili mukana. Murun veljen 10-vuotias tytär kuuli keskustelumme ja kysäisi, että mikä sitten on syy jättää kengät ostamatta. Hölmistyneenä kysymyksestä katsoimme J.n kanssa toisiamme ja totesimme kuin yhdestä suusta ”ei mikään…. paitsi jos ne on rumat”. Ja näinhän se tuntuu meidän kenkäfriikkien naisten mielessä asia usein menevän. Mitä siitä jos hieman sattuu (hieman= ei pysty kunnolla kävelemään), kun ne on vaan nätit.
Viime yönä puolestaan päivitin blogin Facebook statukseen seuraavaa: Uudet Bronxin nilkkurit nyt koeajettu. Ovat sen verran liukkaat että niilla ei ole asiaa ulos ilman tiukasti kainalossaan pitelevää herrasmiestä. Ehkä sit keväämmällä. Tai toisaalta, ei mulla oo mitään sitä vastaan, et kipitän komeen uroksen kainalossa. 😀 Ystävän kommentti asiaan oli: No hei!! Kunhan kengät on hyvännäköiset niin rumempikin käy! Niinpä niin, kunhan näteistä kengistä ei tarvitse luopua! kerran jos toisenkin on tullut kopattua joku kolli itseä taluttamaan, kun kengät ovat olleet kaikkea muuta kuin käytännölliset. Onneksi apua yleensä löytyy, jos nätisti pyytää. 😀
Yhteenvetona siis todettakoon, että jos miestä valitessa pienet puutteet ulkonäössä voikin helposti antaa anteeksi sisällön ollessa kunnosa, niin kenkien valinnassa asia on usein juurikin päinvastoin.
Koska sisältöä ei kuitenkaan kärsisi ihan kokonaan unohtaa, taitavat uudet kaunokaiseni päästä hieman paranneltavaksi. Anna-Maria ystävällisesti vinkkasi kumisten puolipohjien käytännöllisyydestä, joten ajattelinkin suunnata pikaisesti suutariin. Ulkonäöllä pääsee pitkälle, mutta kauniilla ja luistamattomilla kengillä vielä pidemmälle. Mitä pukemisen ja riisumiseen hankaluuteen tulee, niin se on kaiken ihanuuden keskellä helposti anteeksi annettu. Eikös se niin ole, että kauneuden eteen täytyy hieman kärsiä.
