Matkattiin viikonlopuksi murun kanssa Helsinkiin ja syy siihen oli eilinen Don Huonojen 25v juhlakeikka jäähallissa. Hankittiin liput jo heti silloin marraskuussa, kun tulivat myyntiin ja Donkkareiden lisäksi odotettiin yhtä kovasti ellei jopa enemmänkin pitkältä keikkatauolta myöskin palannutta Maj Karmaa. Maj Karma potki kovasti ja sopivan kiukkuisesti. Vajaan tunnin keikka sisälsi loistavan valikoiman kaikkia todella tykkejä voimabiisejä kuten Ukkonen, Salama ja Attentaatti. Meillä oli paikat istumakatsomosta ja kolmesta bändistä ainoastaan Maj Karman rutistus oli sellainen, että olisimme mieluusti olleet heilumassa ja huutamassa nyrkki pystyssä permannolla. Kaiken kaikkiaan Ylppö, Häiriö, Kurittu ja Savolainen osoittivat olevansa edelleen hyvin ajankohtaisia, ainakin itselleni.

Don Huonot puolestaan sai vajoamaan 15-20 vuoden takaisiin teiniakoihin ja se oli toki ihan mukavaa, mutta samalla myös jotenkin surullista. Biisit herättivät päässä eloon tunteita, ajatuksia ja muistoja ajoilta jotka ovat jo kaukana menneisyydessä. En löydä juurikaan yhteistä nykyisestä itsestäni ja siitä tytöstä jonka korvalappustereoissa aikoinaan soi Verta Pornoa ja Propagandaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää yötä ja huomenta -levyn haikeat slovarit haisivat ja maistuivat 90-luvun lopun kesäfestarien aamuyön tunneilta ja saivat miettimään, että vaikka en enää missään nimessä haluaisi olla 19 vee enkä edes 25, niin on ihan hiton haikeeta, että kaikki ne vuodet ovat jo takana. Mietin keikan aikana moneen kertaan sitä kuinka elämä on muuttunut kaikin puolin tasaisemmaksi, niin hyvässä kuin pahassa. Mikään ei enää nykyään aiheuta sellaisia tunteiden vuoristoratoja mitä noihin nuoruuden biiseihin päässään liittää. Takana ovat väkevät ihastuksen ja pettymyksen tunteet, ensirakkauden ahdistus ja huuma, erokipuilut lapsuuden ja nuoruuden ystävien jäädessä taa ja itsetunnon kanssa hapuilu. Toisinaan pieni osa minusta kuitenkin kaipaa sitä, kun asiat vielä tuntuivat suurilta elämyksiltä. Jokainen keikka, jokaiset festarit, jokainen lentomatka, uusi kaupunki,  tuntui nuorena huikealta ja jännältä ja jokaisen kivan pojan kohdalla mietti, että voisiko tuo olla kenties sellainen ”oikea”. Nykyään matkustaminen on arkipäiväistynyt ja se jopa toisinaan tympii, festareilla ei todellakaan jaksa rypeä eikä sen kuuman rokkikukon näkeminen keikalle enää nosta pulssia kahteen sataan.  Mut toisinaan sitä teiniajan fiilistelyntaitoa kyllä kaipaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin hyvältä ja tutulta kuin bändi kuulostikin, ja niin tiukasti kuin tyypit soittivatkin, niin keikka oli silti ennen kaikkea jäähallillinen entisiä nuoria kokemassa flasbackeja menneisyydestä bändin tehdessään parhaansa saadakseen meidät edes hetken aikaa tuntemaan itsemme taas nuoriksi ja villeiksi. On eri asia kuunnella jotain bändiä vaikka 20 vuotta, jos yhtye tuottaa koko ajan uutta musiikkia. Bändi kasvaa ja kehittyy siinä vierellä ja eri levyt tulee korvamerkittyä eri elämänvaiheisiin. Kun joku nuoruuden suosikki tekeekin paluun yli kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen, on se vain yhtä muistotilaisuutta. Menneissä vellominen ei oikein ole minun juttuni, joten lähes kaksi tuntia teiniaikojen melankoliaa oli aika raskas paketti. Mutta siitä huolimatta, olen iloinen, että menin. Kuulin oikeastaan kaikki ne kappaleet joita toivoinkin: Hannu ja Kerttu, Kissaihmiset, Verta Pornoa ja Propagandaa, me olemme kuin veljet. Mutta nyt korvani kaipaavat vastapainoksi jotain musiikkia, joka lennättää mut kohti upeaa tulevaisuutta!


Kuten jo aiemmin mainitsin, Ida ja Mari veivät meidät bloggaajat manse-viikonloppuna vierailulle pariin lempiputiikkiinsa. Toinen niistä oli Tampereelle Kuninkaankadulla sijaitseva Inch -farkkukauppa. 

Inch oil just sellanen vaatekauppa, jollaisessa on kiva asioida: myyjät on mukavia, asiantuntevia ja äärimmäisen kiinnostuneita vaatteista ja tekevät hommaa suurella sydämellä. Tyylillisesti Inchin valikoima sisälsi paljon omaan makuun sopivaa kampetta, mutta mukana oli toki monta sellaista brändiä, jonka vaatteista ei koot veny kaltaiseni pyllerön tarpeisiin asti. Turha vierailukohde ei liike silti ole plussamimmeilekään, sillä toki sieltä osa valikoimasta oli itsellekin sopivaa enkä minäkään joutunut poistumaan tyhjin käsin.

inch

Inchin tytöt kertoivat tekevänsä kaikki sisäänostot aina livenä eivätkä katalogeista tilaamalla. Jokainen myymälään valittu tuote on siis heidän itsensä kokeilema ja hipelöimä. Sillä varmistetaan, että he voivat seistä jokaikisen myymänsä tuotteen takana ja myydä niitä ilolla. Inchistä löytyy huolella valittuja tuotteita sekä naisille, että miehille mm sellaisilta merkeiltä kuin MInimum, BLK Denim, Converse, Denham, Tiger of Sweden ja monta muuta.

inch2

Me vietettiin Inchissä pari tuntia ja voin kertoa, että sovituskoppien verhot heiluivat tiuhaan, kun mimmiporukkamme sovitteli kymmeniä vaatekappaleita. Erityisellä innolla kiskoimme jalkaan farkkuja, joita Inchistä löytyi loistovalikoima mm. merkeiltä Diesel, Levis, G-Star Raw ja Tiger of Sweden.

Itsehän katselin farkkuhyllyä ihan varmana, että mulle ei mitään sopivaa löydy. Olen niin tottunut siihen, että ns. merkkifarkuista loppuu kotimaisissa kaupoissa tuumakoot johonkin 31:een, myyjän selittäessä, että ”kyllä sitä vamistetaan isompanakin, mutta me ei olla otettu valikoimiin, kun ei ole menekkiä”. No saattais ollakin, jos kokeilisitte joskus..

farkut

Minähän olin kuitenkin hyvin väärässä, sillä välittömästi heitiettyäni ”ei varmaan löydy mitään mulle” -haasteen kehiin kiskaistiin hyllystä yllä näkyvät denimpöksyt ja käskettiin painella sovariin. Ja siinäpä ne sit olikin, niin järjettömän ihanan tuntoiset, pehmoiset pillit, ettei mitään järkeä. Nuo Leviksen Innovation super skinnyt ovat yksinkertaisesti ihanat jalassa. Muita en sitten alkanut edes sovittelemaan. Pientä mietintää aiheutti kuitenkin farkkujen todella sininen väri ja sulattelinkin asiaa pitkän aikaa, että tottuisko sitä tuollaiseen sinisyyteen. Muita värejä ei tuosta farkusta ollut nyt tarjolla, mutta tiedän jo nyt, että mustat on haettava, kun ne tulevat syksyllä Inchiin.

Ryhmäpaine ja kannustus on tehokas väline ja kun kaikki muut mimmit olivat vakuuttaneet pöksyjen olevan just siistin väriset ja kuvailleet minulle miten mahtavasti ne sopisivat yhteen sen ja tämän ja tuon oman vaatteni kanssa, päätin uskaltautua uuteen ja tuhlasin Inchiltä saamani 100 € lahjakortin farkkuihin.

Unohdin tuolla housuja sovitellessa otattaa enempi kuvia farkuista, joten kuvaan farkkuahterini tänne heti kun ehdin. Tässä nimittäin on varsin mainio pillifarkkuvinkki niin kaltaisilleni pylleröille kuin monen muunkin malliselle mukavuuden ystävälle.

inch1

Pelkällä lahjakortin tuhlaamisella en todellakaan suoriutunut shoppailuretkestämme, vaan tein vielä todella freesin kenkälöydön -50% alenurkkauksesta. Voitteko kuvitella, että vaikka kenkäkokoelmani on kolmenumeroinen, puuttui minulta vielä muutama päivä sitten valkoiset tennarit?! Mutta eipä puutu enää. Vaikka olenkin tennareissa hyvin pitkälti Vans-tyttö, niin Conversen platform-pohjaiset perustennarit näyttivät jalassa niin raikkailta ja keväisiltä, etten voinut niitä vastustaa. Etenkin kun näyttivät niin täydellisiltä uusien farkkujeni kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös Niina löysi itselleen uudet Conssit ja innolla vaihdoimme uudet tossut jalkaamme heti hotellille päästyämme. En muista koskaan pärjänneeni yhdessäkään kuvassa näin hyvin pituudessa Niinalle, mutta kerrankin tilanne oli niin, että tuolla blondilla hujopilla oli jalassaan oikein lättänät kengät (hän rakastaa Conversen slim-mallia) ja minulla puolestaan oli muutaman sentin lisää tuovat platform-pohjat.

Vallan mahtavasti passasivat puhtaanvalkoiset tennarit tuonkin Michael Korsin niittimekon kaveriksi. Mulla olikin aluksi sitä päälle kiskoessani jotenkin liian aikuinen nainen -fiilis, kun mukana oli mustat korkonilkkurit, mutta vaihtamalla kengät tennareihin karisi asusta liika pönötys.

Varsin hyvä shoppailuilta siis Inchissä ainakin mulla ja väittäisin, että myös muilla, sen verran siellä pankkikortteja vinguteltiin vielä lahjakorttien käytön jälkeenkin.


Hiljaisessa iltavuorossa oli aikaa kaivella hieman nettikauppoja, joten syntyi taas matkipelle-kollaasi. Inspiraationa toimi tammikuun loppupuolella päälläni nähty rento tennarit ja hame -asu, jota piristi raidallinen yläosa.

 matkipelle3

 

 

Itselläni tässä asussa yläosan virkaa toimitti viikonloppunakin päälläni nähty Dieselin raitamekko. Kommenttiboksissa eräs lukija harmitteli, että jätti samaisen mekon joskus aikoinaan ostamatta, niin vinkataanpa nyt tässä, että jos sattuu koko S mahtumaan, niin sitä näyttäis olevan saatavilla vielä YOOXista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA