Olenkohan mä joskus maininnut täälläkin, että raidat eivät ole minua varten. Olen viimeksi pukeutunut selkeisiin raitoihin joskus 16-kesäisenä. Eipäs kun, otetaanpas hieman sanoja takaisin.. onhan minulla ollut 2008 kesällä nähty H&M mekkotunikawhatever. Mutta se olikin väriltään musta-harmaa, sitä ei siis oikeastaan lasketa. Mutta siis oikeita raitoja, minulle? Olin varma, että ei koskaan. Mutta never say never… Mulla taisi jotakin napsahtaa perjantain ostosreissulla. Katsokaa ja ihmetelkää!

raitapaita_2010_06_21_B

Ihanasta kuvasta saadaan tällä kertaa kiittää mun pomoa, joka maailman paras sellainen. 🙂

Seppälän -40% alesta löytynyt neuletakki vain jotenkin tarttui mukaani sovituskoppiin enkä enää voinut poistua kaupasta ilman sitä. Olen jo pitkään kaivannut garderoobini piristykseksi jotakin valkoista, mutta kokovalkoiset vaatteet eivät ole minua varten. (jep, ”Sininen ei oo mua varten”, ”raidat ei oo mua varten”, ”valkoinen ei oo mua varten”.. kattellaan taas hetken päästä uudelleen tuotakin väitettä..)

Ongelmani raitojen kanssa on ollut joko se, että raidat ovat olleet niin ohuita, että kuosi on vilkkunut silmissäni tehden minut hulluksi tai sitten raidat ovat olleet niin leveitä, että ne ovat harhauttaneet etupuskurini näyttämään entistäkin muhkeammalta. (pahin asia mitä olen ikinä sovittanut päälleni on ollut leveäraitainen pooloneule.. 😛 ) Mutta jollain ihmeen tavalla tuon neuleen raidoitus onnistui mahtumaan juuri siihen pieneen raitakuosien joukkoon, joka ei tainnuta minua vilkkumisellaan hypnoosiin, eikä myöskään  aiheuta ikäviä optisia harhoja mittojeni suhteen (tai siis, ei kerro totuutta) vaan ehkäpä jopa hieman imartelee.

Jostain kumman syystä koen, että raikkaat raidat kaipaavat seurakseen ehdottomasti ripauksen reipasta punaista. Minä tunsin itseni raidoissa ja punaisissa kengissä ja huulissa jotenkin epätavallisen reippaaksi. Asu sopikin siis oikein loistavasti tämän päivän kouluttajan rooliini johon jouduin töiden puolesta. Nousisikohan yleinen vireystasoni jos hankkisin kaappiini lisää raikkautta muodossa tai toisessa ja luottaisin useammin huulipunan voimaan?

What can I say.. I’m in love!


Edellisessä postauksessa esitellyn korkokenkätyylin lisäksi uudet housut taipuvat mukavasti myös meikittömiin sadepäiviin tennareiden kavereiksi.  Koska oma naamani ei ollut prinsessakakun, tuulihattujen ja skumpan ostoretkellä oikein kuosissa, piti Mikki-ystäväni huolen hymyilemisestä. Isokorvainen kaveri ilahduttikin jälleen vastaantulijoita melkoisesti ja päästiinpä me jopa joidenkin turistien ikuistamaksi + polttareitaan viettänyt mies possuasussaan vilkutteli mulle (tai ehkä kuitenkin Mikille) melko vihjailevasti. Mikistä voi lukea lisää tästä postauksesta.

mikki

housut/edelleen H&M, samoin t-paita ja lasten osastolta hankitut kangaskengät, rinkulahuivi/perjantainen ostos Vilasta, Marianne-jäätelö/oma, toinen jäätelö/kuvaajan rekvisiittaa


Oon nyt viikonlopun aikana tullut siihen tulokseen, että asukuvat pitäis aina ottaa parin siiderin tai skumppalasillisen jälkeen. Jotenkin sitä vaan kuvissa esiintyi silloin astetta rennompi ja iloisempi ilmestys. Nämä kuvat perjantai-illalta jolloin kävin mystery shopping-tehtävää suorittaneen ystäväni seurana istumassa hetken aikaa läheisessä kuppilassa. Muru nappasi ne minusta hieman puolen yön jälkeen kotiin palattuani. Yleensä kuvia on kolme joista valiten vähiten huonon, mutta tällä kertaa hovikuvaajani teki omasta mielestäni niin hyvää työtä, että joudutte katselemaan naamaani ja uusia housujani useamman kuvan verran.

2010_18_06_ilta2 2010_18_06_ilta1

toppi/Vila, trikoolärpäke/Ellos, housut/H&M, kengät/Bianco, laukku/Vila, korut/kirppislöytöjä ja äidin vanhoja

Saattaa kyllä olla, että kuvien onnistuminen johtuu muustakin kuin alkoholituotteista. Olen nimittäin muutaman viime päivän ollut pitkästä aikaa jotenkin hyvin hyvin onnellinen. Syitä iloitsemiseen on mm se, että  löysin jälleen monta vuotta kateissa olleen valokuvaamisen riemun. Löysin myös pitkästä aikaa kaupasta kivoja ja itselleni sopivia vaatteita ja se nosti myös fiilistä ja sai olon nätiksi. Typerä hymy kasvoilla johtunee myös siitä, että mä tajuan päivä päivältä vaan rakastuvani muruuni entistä enemmän. Mulla on nyt meneillään joku super-rakkauskausi. <3 Onnelliseksi minut tekee myös se, että kesälomani häämöttää ihan muutaman viikon päässä ja vaikka se onkin vain viikon mittainen niin se tarkoittaa sitä, että pääsen vihdoin kotiin isin ja äidin hoiviin. Ihan jos yhden rästihomman saisin vihdoin hoidettua alta pois ja kämpän siivottua jälleen kodin näköiseksi, niin sit olis jo aika täydellistä. 🙂

Mut lässytyksistä sit noihin päälle eksyneisiin lumppuihin. Nuo vihreät pöksyt löytyivät mun perjantaisella shoppausreissulla henkkamaukasta ja olen niihin kovin kovin tykästynyt. Hintaa ohuilla housuilla oli 19,95. Olen jo jonkin aikaa salaa toivonut, että saisin kaappiini rennot housut jotka ovat väriltään jotain muuta kuin mustaa ja oikeastaan ainoa värivaihtoehto jonka saatoin kuvitella oli juurikin tuollanen army-vihreä. Hieman ehkä harmittaa, että otin sovituskoppiin vain suurimman löytyneen koon eli 46 enkä edes testannut pienempää kokoa. Housut nimittäin löystyivät melkoisesti jo ekalla käyttökerralla, joten pienemmätkin olisivat voineet mahtua.

Voin sit muuten kertoo, että tuollainen tissipaita ei oo ehkä ihan ykkösvaihtoehto pubiin joka on täynnä keski-ikäistä jalkapalloyleisöä. Ihan pikku vinkkinä vaan, jos joku muu haluaa olla fiksumpi ja välttyä epämukavilta ja melko pitkiltä katseilta. 😀

Voi olla, että te ette sitä näe, mutta mä olen ihan oikeasti saanut hieman väriä pintaan! Purkista totta kai. Kävin ostamassa sitä monen suosittelemaan Acon kevyesti päivettävää voidetta ja jo kolmen päivän käytön jälkeen mä olen saanut ihanan terveen värin pintaani ilman yhtäkään ikävää rantua. Olen niin iloinen! Mahtava tuote.

Nyt vähän eilisitä prinsessakakkua aamiaiseksi ja sitten hoitaa yks rippikuvaus. Illalla sitten taas tän bloggauksen pariin, olis nimittäin parikin postausta jo luonnoksen muodossa odottelemassa. Ihanaa sunnuntaita kaikille!