Huomasin tässä eräänä päivänä, että on todella vaikeaa yrittää kuvata itse omassa ranteessaan olevaan kelloa niin, että se näyttäisi mitenkään järkevältä. Päädyin siis nappaamaan saamastani uudesta söpöläisestä kuvan ihan perinteisesti pöydällä. Mutta melkoisen kaunis ja rauhallinen otos siitä sitten tulikin.

Jet set addiction

Kevätjuhlista on jo pian kuukausi aikaa, mutta vastaanotin vielä yhden lahjan tällä viikolla. Lahjakassissani oli Km-kellon lahjakortti, jolla sain valita itselleni mieluisan värisen Jet Set Addiction kellon. Koska vaihtoehtoja oli melkoinen määrä, piti asaa pyöritellä jokunen ilta ennen päätöstä. Musta olisi tietenkin ollut todella helppo ja ilmeinen valinta, mutta kaipasin hieman enemmän haastetta.

Valikoima sisälsi mm. violetin, pinkin, sinisen, keltaisen, vihreän, mustan, harmaan jne.. ja ne kaikki vielä normivärin lisäksi läpikuultavina versioina ja strasseilla tai ilman. Rajasin vaihtoehtoni pinkkiin ja tuohon baby pinkkiin ja kysyin miehen mielipidettä. Yllätyksekseni hän äänesti tuota babya ja itsekin pidin sitä niin söpönä, että lukitsin vastauksen. Strasseihin en sentään tässä söpöilyssä sortunut, niitä olisi vaikea yhdistää omaan tyylini, mutta riittävästi hattaraa tässäkin.

Kuten Haaremin koruaarteista kirjoittaessani kerroin, että ne muistuttivat minua lapsuuden suklaamunayllätyksistä, muistuttaa myös kaikki vaalenapunainen minua samoista ajoista. Ollessani n. 4-7 vuotias ihan kaikki piti olla vaalenapunaista. Jopa isän nikkaroima pupusänky piti maalata vaalenapunaiseksi, samoin pulpetti ja monta muuta asiaa. Ensimmäinen rannekelloni oli luonnollisesti tietenkin vaaleanpunainen. Uusi kelloni onkin ihana paluu lapsuuden hattaramaailmaan. Ja kaiken lisäksi se sopii hienosti yhteen polkupyöräni kanssa. Aikarauta onkin päässyt ranteeseen jo monen mustan päivän piristykseksi.

En ehkä olisi itse ikinä uskaltanut ostaa itselleni hattaran väristä kelloa, mutta nyt kun minulla on sellainen, olen siitä äärettömän iloinen. 🙂

Bongasin muuten Km-kellon sivuilta kilpailun jossa omaa suosikkiväriään äänestämällä voi voittaa itselleen Jet Set Addiction kellon. Mikäli kiinnostaa, niin kilpailuun pääsee osallistumaan TÄSTÄ.


Vapaapäivä! Vapaapäivä! ja huomenna toinen heti perään. Pitkästä aikaa oli mahdollista lähteä haahuilemaan kaupungille tarkoituksena tutkia ekat alennusrekit ja koittaa löytää jotain mihin tuhlata muutamia lahjakortteja. Mulla olis yhdestä blogimiitin arvonnasta voitettu 100 € Vero Modaan/Onlyyn ja sitten mun ihanan pomon yllärinä mulle antama 50 € Vilaan. (ai miten niin ihana pomo?)

En saanut tuhlattua lahjakortteja kuin n. 30 €, mutta kuten arvata saattaa niin muihin liikkeisiin sitten upposikin muutama kymppi enemmän. Pitkästä aikaa mä löysin kivoja vaatteita jotka mahtui ja jotka vielä on jotain muuta kuin mustaa! Joo, ihan totta. Pitänee esitellä löydöt vielä viikonlopun aikana.

Mutta nyt ensin ihan tämän päivän asuun josta itse pidin ihan valtavasti. Rentoa, mutta samalla siistiä. Asun lisäksi tsekatkaa lämpimät tunnelmat taustalla. 😀 Mä muuten näytän jotenkin ihmeen pieneltä noissa kuvissa. Johtuneeko siitä, että kuvat on ottanut Ence, eli kamera on ollut noin kolme metriä mua korkeemmalla. 🙂

2010_06_18_B_2

2010_06_18_B

Housut on Kapp Ahlin aletangosta pari kuukautta sitten löytämäni ihanuudet jotka on nähty aiemmin tässä postauksessa. Mulla on noita samoja pöksyjä nyt sitten itse asiassa kolmet kappaleet, rakastuin niihin niin kovasti, että haluan että sellaiset on varmasti aina puhtaana ja yhdet saavat olla kaapissa fiinimpiä tilanteita varten. Kolmet housut maksoivat yhteensä n. 18 €. Normihinta oli vissiin 39,95 /pala.

Miss Sixtyn loimi toimi tänään kietaisupaitana ja alla oli valkoinen toppi hieman kokonaisuutta kirkastamassa ja kengät mätsättiin sitten toppiin. Björn Borgin nahkatossut ovat aivan unelmat jalassa ja mua niin itkettää, että noiden mustat ballerinaversiot oli pakko jo heittää roskiin kahden kesän rankan käytön jälkeen. Nyyy!

Uskaltauduin tänään pitkästä aikaa ottamaan jonkun mun laukun kuin rakkaan Poloiseni, mutta rentoiluun sopi paremmin tuo CK jeansin olkalaukku ja koska kaikki kamat ei siihen mahtuneet antoi Weekdayn kangaskassi lisätilaa. Ranteessa ukin vanha Seiko ja auringon pilkahdusten varalta mukana Wayfarerit. Omaan makuuni ihan perfecto rentoilu kaupunkiasu.


Vaikka kuinka ajattelee oman tyylinsä oleva melko yksinkertainen ja pelkistetty ja yrittää vakuutella itselleen, että kirkkaat värit ja bling bling eivät ole minun juttuni, niin välillä niitä mielitekoja ei vaan voi välttää. Kirjavat kankaat ja kirkasväriset korut näyttävät kaupassa ja toisten päällä petollisen ihanilta ja sitten palaa taas niihin tunnelmiin, kun lapsena pääsiäismunasta paljastui ihanaakin ihanempi lukemattomissa väreissä loistava helmirannekoru. (Minulla on edelleen tallella kaksi rakkainta suklaamuna rannekoruani. Olin ne saadessani ehkä 5-vuotias. Että miten niin hieman tunnesiteitä ja vaikeuksia heittää tavaraa pois?)

Koruharakan tänään kauppaan saapuneet haaremin aarteet palauttivat minut nimenomaan siihen hetkeen kun olin viisi tai korkeintaan kahdeksan. En voi lakata ihastelemasta kirkkaissa väreissä säteileviä koruja. Missä on se pelkkään mustaan pukeutuva minimalismin rakastaja nyt? En tiedä, enkä välitä. Odotan vain innolla yllätyspakettiani, jossa luokseni saapuu kenties joku näistä alla olevista ihanuuksista. Annoin tytöille vapaat kädet valita minkä korun tahtovat minulle lahjoittaa.

Mikäli paketista kuoriutuu jotain räjähtävän värikästä, aion rohkeasti uskaltautua kokeilemaan sitä kunhan vaan loput asusta on mustaa. Tai no, en mene vannomaan sen mustankaan nimeen, kesäaikaan itsehillintäni värien suhteen ei nimittäin aina toimi.  Mustat korut, etenkin tuo upea ketjukasa puolestaan sopisivat itselleni aivan saumattomasti ilman, että siihen tarvitaan eritiystä uskallusta tai kesämielentilaa. Katsotaan miten käy ja mitä postilaatikosta tupsahtaa. 🙂

35605_406029336165_312124686165_4288008_3081798_n

Koruharakka_haaremi

Koruharakka_haaremi

Koruharakka_haaremi

Koruharakan uutuuksiin pääset käsiksi tästä.