Aika esitellä loput torstain kirputorisaaliista. Kyseessä oli tosiaankin Rakastajat-teatterin kirpputori ja esittelin jo aiemmin tämän upean pääkallosormuksen. Vitosen kokonaissijoituksella matkaani tarttui sormuksen lisäksi kaikki seuraavien kuvien killuttimet sun muut.

tuntolaatat2

tuntolaatat

Himmeäksi harjatut ”tuntolevyt” hyppäsivät korukasasta suoraan päälläni olleen armyvihreän t-paidan kimppuun. Ketjun pituus on hieman ikävästi juuri pituutta tissivako, mutta en anatnut asian häiritä. Pitää vaan valita kaveriksi juuri oikean kokoisia kaula-aukkoja.

kirppiskorut2

Etualalla näkyvä pyörein niitein koristeltu clutch on alunperin kotoisin Biancosta ja muistan hypistelleeni sitä jo viime talvena liikkeessä. Nyt tuo himotusteni kohde tarttui käteeni kirppiksen laukkulaatikosta silkkipaperit ja alkuperäinen hintalappu (23 €) vielä sisällään. Läpän toinen neppari oli kylläkin onnistunut irtoamaan, mutta se ei muuten priimakuntoisen laukun kohdalla paljoa huolettanut, etenkin kun ostoksia ei ollut hinnalla pilattu. Minulla onkin ollut melkoista kyllästymisen tunnetta ilmassa mitä tulee mustiin pikkulakkuihini, joten tämä veska oliihan tervetullut piristys kokoelmaan.

Vasemmassa reunassa puolestaan lepäilee leveällä niittikoristeisella hihnalla varustettu kello, jonka toimintakunnosta ei ole varmuutta ennen kuin siihen kokeillaan uutta patteria, mutta järeän ulkomuotonsa vuoksi sekin pääsi kotiin vietävien löytöjen kasaan. Mutta kuten Ostos-tv:ssäkin sanottaisiin: ..eikä siinä vielä kaikki, lisäksi saat kaiken tämän!

kirppiskorut

Pronssisia koruja on alkanut viime aikoina näkyä etenkin toisissa blogeissa siinä määrin, etten ole voinut välttyä niiden pikku hiljaa hiipivältä vaikutukselta. Yllättävän hyvälyä tuo rannerengas sitten näyttikin sopivien väristen vaatteiden kanssa. (eli siis mustan 😀 ) Hopean värisiä rannerenkaita puolestaan löytyy jo ennestäänkin, mutta lisää mahtuu korulippaaseen aina.

Monivärisen pienistä renkaista kootun kaulaketjun kaupanpäälliksi sain näyttelijä Angelika Meuselilta tarinan sen vaiheista. Koru on ollut teatterin lavalla Meuselin esittäessä Suomi-iskelmän legendaa Armi Aavikkoa Rakastajien pikkujoulu-showssa. Rooliasuun oli tuon kasariketjun lisäksi kuulunut mm. mustat nahkahousut. Nyt siis nahkahousut ja vaalea peruukki vaan hakuun ja minäkin voin olla oman elämäni Armi Aavikko. Sitten puuttuu enää Iso-D.


Mamman lähettämästä paketista kuoriutui jo talvella kotipaikkakuntani Benettonilla ihastelemani Sisleyn kiiltonahkainen clutch. Pienten naarmujen vuoksi laukku oli myyty pois huomattavalla alennuksella, joten ihana äitini oli heti ajatellut ressukkaa tytärtään, jolla ei ole kovinkaan montaa laukkua.

sisley3

Sisältä löytyi vielä söpö huulipunakotelo!

sisley2

Se on kova ja se toimii loistavasti kättä pidempänä. Mulle ei siis kannata baarien narikkajonoissa ryppyillä!

sisley1

Täytyy tässä hieman testailla josko tämä patukka toimisi tänään juhla-asuni väripilkkuna.  Jos se nyt sattuu sopimaan yhteen yksienkään kenkien kanssa..

Onneksi vihkiminen on vasta neljältä, joten mulla on vielä ruhtinaallisesti aikaa tuskailla ja pähkäillä asuni kanssa ja käydä kaupungilla hoitamassa asioita. Viime hetken paniikkilistalle kuuluu mm. tekoripsien hankinta ja piipahdus kultasepän liikkeessä. Kaivelin eilen illalla mun rakkaat Weckströmin avaruushopeat korukaapista ja kauhukseni huomasin niiden tummuneen todella karmivan näköisiksi. En uskalla alkaa perintökalleuksia itse kiillottelemaan ainakaan ilman ammattilaisen ohjeita, joten pitää kipaista kysymässä vaikkapa Lindroosilla josko ehtisin saamaan vielä tänään apua.

Jos näin paljon aiheutaa stressaamista ja varustautumista jo pelkästään häävieraana olo, niin mitähän se on sitten kun itse menen naimisiin?  😀


Ei mennyt kenkähommat huomisia häitä ajatellen ihan putkeen ja täydellisesti itseä miellyttäneet jalkineet jäi lopulta löytymättä. Valitsin sitten loppujen lopuksi Andiamosta löytyneet kengät jotka sopivat kyllä todella kauniisti yhteen mekkoni kanssa, mutta eivät noin niin kuin yleisellä tasolla ole lainkaan oman oloiset.

haakenka

Koska harmaa pitsimekkoni on jo tyyliltään hyvin klassinen ja hillitty, olisin halunnut vastapainoksi modernit, seksikkäät ja sähäkän väriset superkorot, mutta metsästysaika loppui kesken. Nyt siis juhlatyylini on päästä varpaisiin asti sievä, hillitty ja  perinteinen. Adjektiiveja joissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta tuntuvat yhdistelmänä ehkä hieman vierailta.

Hieman vaan harmittaa, että kyseessä on kesän ainoat isot juhlat ja mulla ei ole hyvä olo asustani. Tykkään mekosta todella kovasti, mutta kaikki asustehommat onkin sitten ihan pyllyllään. Mulla ei ole mitään sopivaa tukkakoristetta, kengät on kompromissit, laukkuasiakin on tätä kirjoittaessa vielä auki enkä omista mitään kolttuun sopivaa lämmikettä.

Myönnetään, että mä otan tän asia nyt ehkä vähän turhan raskaasti. Eiköhän asia korjaannu viimeistään siinä vaiheessa, kun boolipönikät kannetaan paikalle ja kumoaa pari lohtumukia huiviin. (nyt mä kuulostan suruuni juovalta juopolta 😀 ) Mutta siihen saakka on kärvisteltävä asussa johon ei ole tyytyväinen. En tykkää. En tiedä haluanko esitellä ahdistusta aiheuttavaa vaatetusta täällä yhtään tarkemmin. Toivotaan, että vuorokaudessa tapahtuu vielä joku ihme ja kaappieni kätköistä löytyy jotakin mikä pelastaa kaiken. (realistisempaa olisi varmaan toivoa täysosumaa lotossa.)

Nim. Masentunut häävieras