18.11.2010

Posted at 17:22h in Yleinen by
0 Likes

Kuinka paljon voikaan yksi ainoa mainoskuva piristää jonkun ihmisen ankeaa aamua? No kun sattuu olemaan kyse alla olevasta mainoksesta, niin vastaan, että melko hurjasti! 😀

tervas_joutsen

Juuri tällä viikolla jossain yhteydessä tuli vastaan tuon Kalevala Korun uusi Tervas -kaulakoru ja ehdin miettiä, että ompas hieman tylsä ja siitä tuli ihan mieleen sellaiset festarikojuissa myytävät halpis rokkiriipukset mieleen. Mutta sitten tänä aamuna Soundia lukiessa tärähti tuo mahtava kuva silmille, enkä mä enää yhtäkkiä keksinyt mitään negatiivista sanottavaa tuosta korusarjasta. (mistähän tuo mahtais johtua.. 😀 )

Tai no. Jos katselen noita Tervas-koruja ilman tuota upeaa rokkikukkoa, niin sellaista perus mainstream rokkijäbä -kamaahan nuo on. Vaikka itse en sarjalle juurikaan lämpene, niin olen melko varma, että se löytää kyllä  ostaja- ja käyttäjäkuntansa. Hopeaa ja nahkaa yhdisteleviä koruja kuvaillaan Kalevala Korun sivuilla erityisesti musiikkimiehen kaulaan ja ranteeseen sopiviksi. Saattaa siis useampikin tummiin pukeutuva pitkätukka löytää Tervas-korun joulupaketistaan tänä vuonna.

Mutta se täytyy kyllä hymy huulilla sanoa, että äärettömän hyvän mallin ovat mainokseensa valinneet. Kukapaa muukaan passaisi paremmin Kalevala Korujen mannekiiniksi kuin Kalevalasta inspiraatiotaan ammentavan Amorphiksen tappavan hyvän näköinen solisti? Ei kukaan. Mä vielä kehystän tuon kuvan seinälleni.. 😀

Tämä mainos ei muuten suinkaan ole ainoa Kalevala Korua ja Amorphista yhdistävä tekijä, sillä esimerkiksi ukkosenjumalan asetta symboloiva Thorin vasara on nähty hyvin samannäköisenä sekä koruna, että Far From The Sun levyn kansikuvana.

thor

Ja nyt minä mietinkin, että miksi minun korulippaastani ei voi niiden rippilahjaksi saatujen pronssisten Kalevalariipusten sijaan löytyä tuollainen hopeinen Torin vasara? Tuota voisin hyvinkin ajatella käyttäväni sekä ulkonäön, että tuon Amorphis-symboliikan vuoksi. Joulupukki, kuuletko minua? 😉


14.11.2010

Posted at 20:22h in Yleinen by
0 Likes

Kirjoittelin heinäkuussa massiivisesta irtoripsitilauksesta jonka teimme ysäväni Encen kanssa Cheapsmellsiltä ja lupailin silloin, että mikäli ikinä onnistun karvat silmiini sohimaan, laitan tästä ihmeestä kuvia blogiin. Kuukausitolkulla räpsyttimet lojuivat meikkipöydälläni, mutta en vaan uskaltanut yrittää kiinnitysoperaatiota omin päin. Joku siinä räpeltämisessä ja liiman kanssa tuhraamisessa pelotti ja kaipasin hieman kokeneemman apua. Edellisen kerran olen kokeillut tekoripsiä joskus reilut kymmenen vuotta sitten, kun  suunnattiin kaverin kanssa Back To The Sixties -bileisiin enkä muista sen silloinkaan onnistuneen ihan ongelmitta.

Eilen oli pitkästä aikaa taas SingStar-iltamien aika ja sainkin muutaman upean mimmin viihdyttämään naapureita kanssani. Mä olen ihan varma, että ne oli jo ehtineet kaivata esimerkiksi mun ja Annin Whitney Houston ja Bonnie Tyler -tulkintoja. Voi sitä tulkinnan tuskaa.

Laulaa loilottamisen ohessa nautiskeltiin vähän kuplajuomia ja sohittiin maalia naamariin. Ja koska räpsyripsi -konkari Ence sattui olemaan paikalla, värväsin hänet auttamaan  omassa ripsikokeilussani. Pron avustuksella sain kuin sainkin hämähäkin jalat silmiäni ympäröimään. Ja tältä se sitten näytti. Aika kissafiilis ainakin omasta mielestäni.

ripset

ripset2

Kerroin silloin tilanneeni ”muutamat melko maltilliset mustat räpsyttimet”, mutta täytyy nyt näitä kuvia katsoessa ottaa kyllä hieman sanoja takaisin.. ei nuo nyt ainakaan mun mittakaavalla oo ihan kauheen maltilliset. 😀

Mutta pitää kyllä sanoa, että ihastuin ihan suunnattomasti omaan peilikuvaani nuo päässä. Katse terästyi kyllä melkoisesti. Voisin kyllä melkein vannoa, että lisäkarvoitusta tullaan näkemään silmissäni useamminkin juhlatunnelmissa.

Olen jo välillä harkinnut nyt niin kovasti muodissa olevia ripsipidennyksiäkin, mutta aloin sitten miettiä, että miten ne mahtaisivat toimia, kun tuntitolkulla hieroo silmäänsä kameran etsintä vasten. Pitäisi ehkä laitattaa ripset testin vuoksi. Tai sitten vaan tyytyä aina erikoistilaisuuksien tullen liimailemaan näitä kertiksiä. Täytyy vaan vähän vielä hioa tuota omaa tekniikkaa, jotta homma onnistuu ihan itsenäisesti ja tätä eka kertaa siistimmin.

Mä olin niin tyytyväinen tuohon räpsylookkiin ja silmämeikkiin muutenkin, että en olisi millään raskinut pestä meikkejä pois enkä riipiä ripsiä irti kotiin tultuani. Huikkasinkin murulle sen jo mennessä sänkyyn, että ”oota, mun on ihan pakko vielä vähän ihailla itteeni peilistä!” Ihan hyvä tulos parin euron panoksella siis. 😀


12.11.2010

Posted at 17:43h in Yleinen by
0 Likes

Tiedättekö sen mahtavan onnistumisen ja riemun tunteen, kun ostoskassissa makaa jotain todella mieluisaa ja myyjän käteesi ojentamassa kuitissa on miinumerkin jälkeen iso luku? Koin tuollaisen alennuskaadon jälkeisen voittajatunteen viimeksi toissapäivänä. Metsästysmaat tätä riemullista vahingossa vastaan tullutta saalista varten tarjosi paikallisen Ratsulan toripäivät.

Suuntasin Ratsulaan postin minulle kiikuttaman Toripäivärahan (-10 € yli 50 € ostoksesta) kanssa varmana siitä, että mitään tarpeellista tai mielenkiintoista tai ainakaan minun kokoista vaatetta tuskin alennusrekeistä löytyisi. Ohitin tylsät -30% ja -40% kamat suosiolla ja tarkastin vain kunnon alennuksilla varustetut tuotteet siltä varalta, että joku suunnaton löytö lymyilisi niiden joukossa.

sand2

Ja kyllä minä tätä kohtuullisen hyväksi löydöksi kutsuisinkin. Katselen Ratsulassa käydessäni joskus myös tanskalaisen SANDin vaatteet läpi, ja pitänytkin monesta näkemästäni yksilöstä. Hinnat ovat kuitenkin olleet hieman oman budjettini yläpuolella, joten en ole viitsinyt syventyä valikoimiin mitenkään tarkemmin. Tässäkin löytämässäni unelman pehmeässä merinovilla neuletakissa alkuperäinen hinta oli 219 € ja se olisi kyllä ihanuudestaan huolimatta jäänyt täydellä hinnallaan sovittamatta. Olisin vain tyytynyt hivelemään sen pehmoista materiaalia varovasti sen enempiä edes harkitsematta sen hankintaa. Toripäivien kunniaksi neuleeseen oli kuitenkin paiskattu alennustarra, jonka väri kertoi hinansta lähtevän pois kokonaiset 70%. Eipä siis muuta kuin sovituskoppiin ja salamarakastuminen.

Minulla on jokunen pitkä musta neuletakki ennestäänkin, mutta ne ovat materiaaliltaan puuvillaa ja niistäkin toinen on jo ihan poisheitto kunnossa. Tämä lämpöinen, pehmeä ja yksinkertainen tulokas olikin siis varsin mukava lisä talviseen kerrospukeutumiseeni. Juuri sopivan pitkä jotta se ylettää mekkojeni helmoja pidemmälle, muttei liian pitkä talvitakkieni alle puettavaksi. Todellinen arkipäivien tehokäyttövaate siis.

Ja mikä se suuri luku siinä kuitissa siis oli? No -153,30 € ja sitten vielä seuraavalla rivillä -10 € lisää. Maksettavaa jäi loppujen lopuksi hurjat 57,70 €. Mun Mammalta oppimalla matikalla tuli siis 163,30 €  ihan puhdasta säästöä! 😀