Posted at 19:15h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Hahaa! Kyllä se eilen postaamani tantta-asu ilmeisesti ainakin muutamia teistä säikäytti. 😀 Voin kertoa, että kyllä oli naurussa pitelemistä, kun niitä vaatteita olin itselleni valitsemassa.
Syy miksi nuo itselleni täysin sopimattomat kuteet päälleni kiskoin, oli sellainen, että olin lupautunut meikkaajana ja opettajana työskentelevän ystäväni Satun malliksi ja opetusmateriaaliksi paikalliseen oppilaitokseen.
Teimme Satun kanssa pari vuotta sitten yhteistyötä paikallislehden muuttumisleikkien tiimoilta, joita Satu oli tekemässä minun kuvatessa lopputulokset. Satu olikin sitten eilen pitämässä kosmetologiopiskelijoille opetusta noista muuttumisleikeistä tekemänsä opinnäytetyön pohjalta ja halusi minut meikkimalliksi ja kertoilemaan hieman valokuvaajan kommentteja kuvausmeikin tekoon.
Toimenkuvaani kuului myös toimia live-esimerkkinä siitä miten erilaisilla vaatteilla vaikutetaan ulkomuotoon. Lähtökohta oli siis tuo eilen nähty itselleni täysin sopimaton tantta-look. Epäsopivan asun kohdalla sitten kerroin opiskelijoille hieman niistä asioista jotka tekevät noista vaatteista omalle kropalleni niin epäimartelevat.
Vaatteet lainasi Porin Isokarhun River co.
Että mistä sitä nyt aloittaisi.. Ensinnäkin tuo huonosti laskeutuva tunika on juurikin mallia teltta ja piilottaa kaikki viimeisetkin vihjeet siitä, että alla piilee hieman kapeampikin kohta. Ei se minun vyötärö nyt kummoinen ole, mutta on siinä nyt kuitenkin vielä iso ero tuohon rinnanympärykseen joten on tyhmää piilottaa se löysän kaavun alle. Lopputulos on vain se, että näytän entistä suuremmalta joka suunnasta.
Myöskään pussimaiset hihat eivät varsinaisesti kaunista tilannetta, vaan luovat illuusiota melkoisesti totuutta muhkeammista olkavarsista. Hihan pituus näyttää kuvissa astetta inhimillisemmältä kuin se oli todellisuudessa. Oikeasti hihat päättyivät juuri hölmöön kohtaan käsivartta saaden kädet näyttämään lyhyiltä ja totaalisen väärästä kohtaa katkotuilta.
Lisäksi tuossa puserossa oli tuossa etu-yläosassa sellaista rypytystä, joka sitten loppui juuri tuossa rintojen korkeimmalla kohdalla. Eli tissien päälle tuli kivasti sellainen vaakasauma, joka ei todellakaan minun ryntäilläni siihen kuulu. Puseron helman loppuminen tuohon juuri lantion leveimmälle kohdallekaan nyt ei varsinaisesti imartele itseäni.
Kuosista ja väristä voi sitten joku ehkä tykätäkin, mutta omasta mielestäni tuollainen vaaleapohjainen ruutukuosi ei kyllä näytä kovin hyvältä itseni kokoisen ihmisen päällä. Näytän tuo tunika päällä yläkropastani niin jättiläismäiseltä, että pää alkaa näyttää jo liian pieneltä. 😀
Ja mitä noihin housuihin tulee, niin varmaan ihan perussiistit housut ja puolustavat paikkaansa ehkä jossain missä pukeutumiskoodi vaatii suoria tummia housuja. Mutta jos tuollaiset joutuisin jostain syystä päälleni oikeasti pukemaan, niin yläosan olisi todellakin sitten oltava tyköistuvampi.
Farkut ja rotsi lainattu Porin Isokarhun Riveristä, loput vaatteet ja asusteet omia.
No mutta, sitten meikkihommien jälkeen kiskaisin lopuksi päälleni asun joka ainakin oman pukeutumisfilosofiani mukaan saa minusta esiin vähän imartelevampiakin puolia kuin tuo ”lähtötilanne”. Opiskelijat totesivat olemukseni selkeästi nuorentuneen ja kokoni visuaalisesti pienentyneen. Ja empä kyllä lähtisi väittämään vastaan.
Asun lähökohtana oli farkut jotka korkean vyötärönsä ansiosta pistivät sopivasti vatsamakkaroita kuriin. Pusero on selkeästi ensimmäistä istuvampi ja sen materiaali laskeutuvampaa, minkä ansiosta se ei laskeudu tissien päältä telttana vatsan ylle. Pusero on myös ruutupaitaa hieman lyhyempi ja paljastaa mun farkkuahterini, jossa ei mielestäni ole yhtään mitään hävettävää eikä peiteltävää.
No farkut on muuten Riverissä myytävää InTown -merkkiä ja tuo jalassani oleva malli yllätti mut tosi iloisesti loistavalla vyötärökorkeudellaan ja mukavuudellaan. Jäin jopa harkitsemaan pöksyjen ostoa, mutta haluaisin lahkeiden olevan alhaalta ehkä pikuisen kapeammat, joten jäivät vielä kauppaan.
Koska nilkat ja ranteet ovat niitä vartaloni harvoja kapeita kohtia, niin tykkään korostaa niitä käärimällä sekä hihoja, että lahkeita hieman lyhyemmiksi lämpötilojen niin salliessa.
Puseron päälle avoinaisena puettu rotsi ja pitkä kaulakoru ovat molemmat puolestaan luomassa kokonaisuutta kapeammaksi hämääviä pystylinjoja.
Myös asun voimakkaammaan värimaailman todettiin tuovan olemukseen rutkasti lisää itsevarmuutta ja näyttävyyttä sekä väriä kasvoille, kontrastiltaan laimeaan huonoon asuun verrattuna.
Rusetille solmitun huivin funktio puolestaan on tietenkin näytää nätiltä, mutta itse tällaisena pallopäänä tykkään myös siitä miten tuollainen korkealle nouseva yksityiskohta päähineessä feikkaa kasvoihin lisää mittaa pystysuunnassa, kun leveyssuunnassa noita poskia on ihan omasta takaakin.
Kuvat: Anu Lindfors
Tässä lopuksi vielä vertailun vuoksi vierekkäin nämä esimerkkiasut. Kyllä siinä mun mielestä on jokunen vuosi ja jokunen kilo eroa noissa kokonaisuuksissa.
Jotkut jo ehtivät kommenttiboksissa esittää harmistumisensa siitä, että tällä tavoin tuota tantta-asua minä ja jotkut kommentoijat haukuimme ja sen mukaisen tyylin lyttäsimme. Muistuttaisin kuitenkin, että tässä blogissa on edelleen kyse pääasiassa minusta itsestäni ja minun tyylistäni. Minä näytän tuollaisissa vaatteissa ihan hirveältä piste. Ja välillä on kiva kirjoitaa omasta pukeutumisesta myös tällaisesta vertailevasta näkökulmasta.
Mutta mitäs ajatuksia tuo ”muodon muutos” teissä herätti?
PS. Kiitokset vaatelainoista Riveriin, kivasta kokemuksesta Satulle ja kuvista harjoittelijalleni Anulle!
