Katkaistaanpa tämä useamman päivän hiljaisuus eilisillä asukuvilla. Matkailin taas vaihteeksi muutamaksi päiväksi Iinan luokse saamaan nauruterapiaa kaiken stressin keskellä. Pari yötä täällä jo olleena totean hoidon toimivan loistavasti. 🙂

20130827-113839.jpg

20130827-113846.jpg

mekko-S.T.I./sandaalit-H&M/laukku-Global Accessories/kaulakoru-Glitter (saatu)/aurinkolasit Dolce & Gabbana (saatu)

20130827-113854.jpg

Eilen ohjelmassa oli kaupungilla juoksentelua ja palaveri-picnic kuun vaihteessa starttaavan Re:fashion-portaalimme porukan kanssa. Jotenkin outoa, että on jo elokuun loppu, mutta eilinen päivä tuntui ihan siltä kuin kesää olisi vielä enemmänkin jäljellä ja että edessä voisi olla vaikka mitä kesärientoja.

S.T.I.:n viininpunainen trikoomekko henkii väriltään jo syksyä ja olikin pitkien hihojensa vuoksi hieman tukala auringon porottaessa kuumasti. Paljaana vilkkuneet kalkkunan kalpeat sääret ja vaaleat kengät ja laukku yrittivät kuitenkin epätoivoisesti pitää kokonaisuuden vielä kesässä.

20130827-113901.jpg


 Mä toistan itseäni kuin papukaija, kun sanon, että kengät on mulle ehkä tärkein osa pukeutumista. Vaatteet mulla on etenkin arjessa hyvinkin tylsiä, mutta tylsiä kenkiä en siedä. Muistan edelleen sen vatsasta kouraisseen kauhuntunteen, kun kerran kiireessä ulos juostuani tajusin, että mulla oli tummien farkkujen kanssa tummat, kärjistään kovin tylsät nilkkurit joiden varressa olevat soljet ja muut jujuna toimivat killuttimet olivat piilossa punttien alla. Aikaa ei ollut kääntyä takaisin, eikä lahkeita voinut survoa kenkien sisään, joten oli vaan nieltävä ahdistuksensa ja juostava tapaamiseen. Muistin nolon ja tylsän kenkävalintani koko illan.

TP_pandora

Omissa kenkävalinnoissani mielenkiinto syntyy yleensä väreillä, kuoseilla ja materiaalien mielenkiintoisilla yhdistelmillä ennemmin kuin erikosilla kenkämalleilla. Rakastan kaikenlaisia peruskenkiä kuten ballerinoja, maihareita ja herrainkenkiä, sillä pelkistetty malli jättää loistavasti tilaa väreillä ja kuoseilla leikittelylle.

Muistan kuinka jo ala-asteikäisenä kaipasin värikkäitä kenkiä ja ehdin vuositolkulla haaveilla punaisista nilkkureista ennen kuin vihdoin sellaiset löytyivät. 90-luku + pieni kainuulaispitäjä ei ollut se yhdistelmä, joka olisi tarjonnut kummoista iloittelua kenkärintamalla. Toppalenkkari-iän ohitettua talvi- ja syyskengistä oli tarjolla ne tutut ja luotettavat surkea ja harmaa. Yhdet havunvihreät punaisin nauhoin varustetut mokkanilkkurit sentään muistan omistaneeni.

Nykyään on onneksi asiat vallan toisin! On ilahduttavaa, että on olemassa kenkämerkkejä jotka panostavat nimenomaan upeisiin väreihin. Yksi tällainen merkki on ruotsalainen Ten Points jonka yllä näkyvää, äärettömän mukavaa Pandora-mallia löytyy itseltänikin herkullisen tummanpunaisena. Ten Points ei uusi joka sesonkiin kaikkia mallejaan, vaan hyväksi havaitut perusmallit elävät kaudesta toiseen päivittyen aina vaan uusilla ajankohtaisilla väreillä. Siitä hyvänä esimerkkinä juurikin tuo kepeä Pandora-maihari. Kesäksi on ollut tarjolla pastelleja ja hiekan sävyjä ja nyt syksyn tullen kirkkaat värit valtaavat kaupat. Kuinka mielelläni ottaisinkaan nuo kullankeltaiset kaunottaret!

TP_3

Kun tiirailin näitä syksyn uutuksia kuvapankista tuntui ihan mahdottomalta valita kengistä vain kahta tai kolmea omaa suosikkia. Ten Points tuntuu tarjoavan kengissä juuri sitä mitä minä kaipaan, konstailemattomia malleja upeissa väreissä valmistettuna laadukkaista materiaaleista. Tulin näitä kuvia katsoessani ihan hirvittävän iloiseksi siitä, että pian voi taas kaivella syyskengät kaapeista ja voin ottaa jälleen käyttöön omat Pandorani ja viime syksynä saamani punaruskeat kiilakorkonilkkurti, jotka ovat malliltaa noiden ylläolevien punaisten kaltaiset, mutta ilman remmejä. Aluksi hieman meinasin vierastaa tuota melko möhköä korkoa, mutta kenkien mukavuus ja niiden tuoma lisäpituus saivat minut puolelleen. Loistavat mekkokengät syksyyn. TP_nilkkureita

Tämän postauksen kuvissakin on jo niin monta paria, jotka tahtoisin itselleni, että toivon todellakin, ettei näitä tulisi hirveästi paikallisiin kenkäkauppoihi tai minä joudun vararikkoon. Himotuslistalle mahtui ainakin kullankeltaiset Pandorat, ruskeat vetoketjukoristeiset bikerit, molemmat alemman kuvan punaisista nilkkureista sekä nuo mustat niitein kuorrutetut nilkkurit. Nimensä mukaisesti Ten Points saa minulta tälläkin kaudella täydet kymmenen pistettä valikoimastaan.

Mieheni todennäköisesti toteaa tähän, että ”noihan on kaikki samanlaisia mitä sulla jo on”, mutta se ei vaan selkeästi tunnista selkeitä punaisten sävyeroja eikä sitä minkä eron tekee onko kengässä niittejä vai ei. Mutta eipä sillä, en minäkään näe mitään eroa hänen kymmenissä samannäköisissä farkuissaan. 😀

Löytyikö teille suosikkeja ja himotuksia?


Itsestä tuntuu aina niin hassulta miten tämä bloggaaminen tuntuu olevan edelleen sellainen aihe josta jaksetaan kirjoittaa lehtijuttuja. Siis ihan sellaisia aika yleisellä tasolla ”toi tyyppi kirjoittaa blogia” -henkisiä artikkeleita.

Minuakin on haluttu tänä kesänä haastatella paikallislehtiin niin täällä Porissa kuin koti-Kainuussakin. Mutta ei mulla mitään tietenkään sitä vastaan ole, että juttuja tehdään, ihan mielelläni olen haastatteluihin yleensä suostunut.

Harmittaa oikeastaan, että viime muuton yhteydessä heitin vahingossa muutamat sellaiset lehdet menemään, missä oli itse mukana. Minulla ei nyt ole tallessa esimekiksi sitä Trendiä -jonka farkkujutussa poseerasin naama myrtsinä, kun kuvaaja ei antanut minkäänlaisia ohjeita enkä tajunnut hänen vielä oikeasti edes kuvaavan. 😀

Tuon surullinen buldoggi -kuvan juttuineen haluaisin ehdottomasti jostain metsästää. Onko kenelläkään tallessa tuollaista Trendiä ja haluaisi siitä luopua? 2011 syksy olisiko ollut kyseessä… tarkkaa kuukautta en muista.

Viime syksyn Naked Truthin sivuaaltoina ilmestyneet lehtijutut onneksi muistin kerätä talteen. Onhan se nyt hienoa, että oma todella karu näppynaamakuva on koristanut sivua useammassakin aviisissa ja puolustanut paikkaansa iltapäivälehden verkkosivuilla Huippumalli haussa -voittajan vierellä. Ai että. 😀

Mutta se niistä vanhoista jutuista, voisin tähän väliin linkata uusimman joka ilmestyi viime perjantain Porilaine -lehdessä.

porilaine

Mä olen niin ylpeä tuosta mun jo lähes kuolemattomaksi muodostuneesta sloganistani, joka kelpasi tällä kertaa jopa otsikoksi asti. Uudessa blogissa ajattelin sisällyttää tuon asennettani kuvaavan lausahduksen näkyvästi jo banneriin. 😀

Tuo viime viikon Porilaine on luettavissa TÄÄLLÄ ja meikäläisen voi bongata sivulta 8.

Kahden päivän vakavan peiton alla  -masistelun jälkeen onnistuin vihdoin tänään kömpimään kolostani ja tekemään monta tärkeää kohtaa valtavalta to do -listaltani. Loppuviikostakaan ei hommaa puutu.. vuorossa olisi muutamien hääkuvausten lisäksi jälleen kerran paskamainen homma nimeltä portfolio, sillä ammattitutkinnon viimeinen näyttö kummittelee muutaman viikon päästä.

Kuvakavalkadin lisäksi tekemistä odottavat myös hervottomat kirjalliset tehtävät samaa hemmetin näyttöä varten. Mä olin ajatellut ettei ole mitään paskamaisempaa kuin portfolioiden kasaus, mutta nämä omaa työtä ja ammatillisia tavotteita ja suunnitelmia syväluotaavat kirjalliset tehtävät todellakin ovat sitä. Yääk ja plääh. Lähettäkää opintojen loppuunsaattamisenergiaa!!!