09.08.2013 Bloggaajan kulissit

Ai että, niin se kuulkaa elämä vaan on mielenkiintoista, että kun ehtii nillittämään yhdestä asiasta äänee, niin äkkiäkös sitä ilmestyy toinen kurkkua kuristava katastrofi nurkan takaa. Yksityiskohtia sen enempää kertomatta totean vain, että nyt kuulkaa pikkusen huolettaa.

Mutta tämä on oikeastaan tilanne, jossa huolettaa jo siinä määrin, että ajatus kääntyy loppujen lopuksi toisin päin ja alkaa ajatella, että jospa tämä katastrofi olisikin sellainen joka kääntyykiin loppujen lopuksi voitoksi. Yhtä aikaa siis hätääntynyt ja luottavainen fiilis.

Joo, tiedän että tällainen ”mulla on yks juttu josta en voi kertoo” on ärsyttävää, mutta halusin kuitenkin kertoa millaisissa tunnelmissa täällä mennään vaikka syistä en puhukaan. Tämä postaus on nimittäin hyvä esimerkki siitä millaista osatotuutta sitä yleensä blogissaan esittelee. Yleensähän sitä kun ei avaisi juurikaa noita negatiivisia tunnelmiaan, vaan postaisi vaan seuraavanlaiset kuvat.

Ai että, siinä ne on bloggaajalla taas uudet yhteistyökumppanilta saadulla lahjakortilla tilatut korkokengät jalassa. Justhan se esitteli edelliset. On se vaan tuonkin ihmisen elämä helppoa ja kepeää, kun kengät on ilmaisia ja kosmetiikkaakin vissiin pukkaa postiluukusta enempi kuin ehtii käyttää. 

Sillä tavalla on kyllä nyt vähän outo tää bloggaaja, kun ei mitään tonnien merkkiveskaa roiku käsipuolesta. Ehkä se on jo kyllästynyt siihen viime viikolla ostamaansa Vuittoniin. Ja mihin se skumppalasikin on kuvasta unohtunut? Eiks ne bloggaajat juo kuplajuomaa lounaallakin?

Aina se vaan hymyilee kuvissa leveästi! Eikö sillä oo ikinä huono päivä? Mutta hymyilyttää kai se kun itseään kuvaamalla ja kengistä kirjoittelemalla rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ja se on varmaan menossa taas johonkin ilmaisen skumpan kekkereihin minkä jälkeen saadaan kymmeniä kuvia sen bloggaajakavereista.

farkut-Lindex Generous/silkkitoppi pitsiliehukkeilla -Coast (ostettu Manchesterista vuonna 2010, käytetty kerran, eilen löysin sen  ja rakastuin) korkokengät – Morgan (saatu Spartoolta)

Niin, semmoseltahan kuplivan keveältä ja helpoltahan se saattaa jonkun ihmisen elo blogin perusteella vaikuttaa. Sitä kun kertoo mieluummin niistä ihanista kesäjuhlista joissa näki ystäviä, siitä uudesta lempparihuulipunasta joka maistuu vadelmalta ja niistä näteistä kengistä jotka jalassa tuntee itsensä hetken ajan maailman valtiattareksi.

On helpompaa hymyillä 1/200 sekunnin verran asukuvassa kuin kertoa miltä tänään tuntui, mikä pelotti ja huoletti. Uudet kengät, alennsmyynnistä löydetyt farkut ja omasta kaapista uudelleen löydetty silkkitoppi ovat niitä pikkuisia makeita rusinoita tässä arjen pullataikinassa.

On helpompi nyppiä pullasta se rusina ja esitellä sitä kuin maistattaa ihmisillä itse taikinaa, joka voi toisinaan olla raakaa ja joskus taas täysin pilalle palanutta. (ai että minkä metaforan siinä leivoin!! 😀 )

Tämän postauksen alussa kerrotut fiilikset ja parin päiväinen avautumispostaukseni koskien (mielen)terveyttä kuitenkin nyt ehkä osoittavat, että siitä ainaisesta blogikuvissa hymyilemisestä ja ystävien kanssa kilistellyistä skumppalaseista huolimatta sinne taustalle mahtuu hirvittävästi asioita, myös niitä elämän ikäviä puolia. Että vaikka tyyppi bloggaisi korkoja, kolttuja ja kikatusta, niin se saattaa silti itkeä.

Mm. muotiin, tyyliin, kauneuteen ja sisustukseen keskittyviä blogeja lukiessa saattaa hämääntyä luulemaan, että niiden kirjoittajien elämän pahimpia kriisejä ja ongelmia ovat luksuslaukun ratkennut vetoketju, talvisaappaiden irronneet korkolaput, myynnistä poistettu lempi huulipuna ja designesineiden järjestys olohuoneessa.

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään noista edellä mainitsemistani ongelmista, mutta pari-kolme muuta vähän eritasoista kyllä. Niistä huolimatta aion edelleenkin keskittyä blogissa pääosin hymyilemään ja iloitsemaan kengistä ja koltuista. Haluan pitää n. 99% blogin sisällöstä kepeänä ja hymyilevin otoksin kuvitettuna.

Minulle on kuitenkin tärkeää, että te lukijat tiedätte myös sen, että vaikka kotini pursuilee kenkiä, mahtuu sinne myös huolia. (Mutta onneksi sinne mahtuu myös haleja ja rakkautta! Monta ihanaa kuvaa tuli eiliseltä, mm tuo raatihuoneen portailla otettu halipusikuva)

Kiitokset muuten kaikista tsemppi- ja vertaistukikommenteista kilpirauhaskitinään! Mä jatkan nyt vähän murehtimista muilla asioilla, mutta voitte olla varmoja, että aina välillä mä pistän huolet hetkeksi ajatuksista sivuun ja lepuutan aivoja selaamalla netistä mitäs muutakaan kuin kenkiä!

PS. Postauksen kengät tosiaan siis tarjosi Spartoo. Härskisti siis mainoshommia kaiken ”on mullakin välillä vaikeeta” -kitinän keskelle.