Ai että, selasin blogista viime syksyn ja talven asukuvia muistellakseni, että mitäs sitä on tullut viileämpinä vuodenaikoina päälleen puettua ja mitä ihania ahaa-elämyksiä mä koinkaan!

Tässä kuukausia ballerinoissa, sandaaleissa ja tennareissa tallustelleena mä olin jo ihan ehtinyt unohtaa mitä kaikkia kenkäaarteita mun kaapeissani piilotteleekaan. Mahtava tunne kokea jälleen uutuudenviehätystä ostamatta yhtään mitään.

Muotibloggaaja Veera Korhonen Minun tarina -palstalle.

kuva: Harri Joensuu

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

punmartens

Punaisten kiiltonahka-Martensien olemassaolon mä kyllä muistin, ne kun ovat olleet eteisessä koko kesän, mutta asukuvia katsellessani mä muistin taas sen miten mahtavilta ne näyttää jalassa. Kyseisten kenkien kanssa on kyllä vaarana, että jumiutuu pukeutumaan mustaan, koska kengät pääsevät kokomustan asun kanssa erityisen hyvin oikeuksiinsa.

20130526-233523

Keväällä sain EMP:ltä mustat sisarukset punaisille Martenseilleni. Näitä en ole ehtinyt vielä kauheasti käyttää, joten vahinko on korjattava nyt syksyllä. Nämä passaa yhteen suurinpiirtein koko mun vaatekaapin kanssa.

veerakenkia

Mä ”löysin” myös monia muita mahtavia jalkineita blogia selatessani. Omenanvihreät desert  bootsit ovat väriltään hieman villi kortti mun kaapissani, mutta ehkä juuri siksi niin makeet. Tuo viininpunaisten samamreisen ja vihreiden kenkien kombo täytyy ehdottomasti muistaa pukea päälleen tänäkin syksynä.

Mutta viimeisenä ehkä se suurin ”ylläri”. Nuo Tukholman Zarasta viime syksynä ostetut leopardinilkkurit mä olin ihan oikeasti kesän aikana tyystin unohtanut. Ja nyt mulla pon tunne kuin mulla olis uudet kengät, kun muistin ne taas. How cool is that!

Oletko sinä tehnyt hyviä löytöjä omasta kaapistasi viime aikoina?


Edellisten asukuvien minihameininki sai melkoisesti vastapainoa seuraavan päivän vähemmän naisellisesta maastotakki, farkut ja saappaat -lookista.

camotakki

Nyt on tainnut löytyä ensimmäinen keltainen vaate, josta oikeasti tykkään. Mulla oli vuosia sellainen epätoivoinen suhde keltaisen kanssa, että lähes joka kesä erehdyin jossain auringonpistoksessa ostamaan jonkun keltaisen topin tai t-paidan, mutta aina ne jäi käyttämättä.

Mutta tuon Henkkamaukan t-paidan kaunis syyskesäinen viljankeltainen sävy yhdistettynä yhteen mun lempimateriaalin, eli pellavaan, onnistui yllättäen muodostamaan vaatteen, josta saattoikin tulla yksi tämän syksyn lemppareista.

camotakki

Kiskaisin joku ilta kauppaan lähtiessä tuon camotakin tuon teepparin päälle ja hissin peilistä sitten huomasin, että käypäs ne kivasti yhteen väreiltään, joten piti siis toki hyödyntää yhdistelmää sitten toisena päivänä ihan tarkoituksella.  Mähän alan pian pukeutua sujuvasti lähes mihin tahansa väriin! Paitsi siniseen, se ei oo edelleenkään mun juttu.

Jos muuten nuo mukavat ja edulliset t-paidat kiinnostaa, niin H&M:n nettikaupasta tuo v-aukkoinen teeppari löytyy TÄÄLTÄ.

camotakki

vahapintaiset farkut-H&M Mama/pellava t-paita-H&M/maastotakki- UFF/kengät-kirpparilta (Bianco)/hattu-H&M

T-paidan lisäksi erityismaininnan tiistain kamppeista ansaitsevat kengät, jotka ovat kirrpislöytö viimeisimmältä Helsingin reissulta. Ihanan rentut ja huolettomat nahkasaappaat lörpöillä varsilla ja nilkkojen ympäri kiedottavilla remmeillä löytyivät Kaivarin Kanuunasta ja maksoivat vaivaiset 12 €.

bianco_kirppissaappaat

kuvat: Susanna Rinne

Biancosta alunperin kotoisin olevien saappaiden koko on 38 ja siten itselleni hieman reilu, mutta menevätpähän myös talvella villasukkien kanssa. Minulla ei ollut entuudestaan mitään tuollaisia vaaleita kenkiä yksiä herrainkenkiä lukuunottamatta, joten nämä toivat ihan uusia tuulia kenkäkaappiini.

Mietin kyllä ihan ensin tuosta väristä, että onko se turhan ”lässy”, mutta koska nuo löysät varret ja remmit olivat mielestäni niin mahtavat, päätin antaa kengille mahdollisuuden. Ja hyvä niin, sillä näin tummiin vaatteisiin yhdistettynä nehän näyttää just hyvältä. Aivan hillittömän hyvä löytö siis!


Olen ollut onnellinen Olympus-tyttö jo yli kahden vuoden ajan. Tutustuin PEN-mikrojärkkäreihin ensimmäisen kerran ollessani kesällä -11 Wienissä silloisen uutuusmallin E-P3 lanseeraustapahtumassa.

Nyt pari vuotta ja useampi kameramalli myöhemmin onkin huikeaa olla mukana Olympuksen Photostory -kampanjassa, jossa valokeilassa on pari kuukautta sitten kauppoihin saapunut PEN-malli E-P5. Sain kunnian olla mukana myös kun tämä malli esiteltiin lehdistölle huhtikuussa Berliinissä ja kyllä olikin pitkät kolme kuukautta odotella, että sai kameran vihdoin käsiinsä. Mutta siitä lähtien olemme olleet erottamattomat.

Meille bloggaajille annettiin muutama teema joita kuvaten meidän haluttiin tutustuvan uuden E-P5:en toimintoihin ja mahdollisuuksiin. Postauksen kuvat ovatkin tulkintoja noista kuvaustehtävän aiheista: Onni on.., Minun kaupunkini, Kauneinta kotonani ja Ihana valo. Kuvien alle merkitty käytetty objektiivi ja mahdollinen taidesuodin (joita E-P5:sta löytyy 12 erilaista)

olympus_veera_onnion kopioi

Kuten jo kerroin, niin olen kuvannut eri PEN-mikrojärkkäreillä jo yli kaksi vuotta. Mulle nämä pienet peilittömät järkkärit avasivat aikoinaan oven ihan uudenlaiseen valokuvaamiseen. En nimittäin ollut pätkääkään kiinnostunut raahaamaan raskasta ja suurta peilijärkkäriä enää minuuttiakaan töiden ulkopuolella, mutta pokkarit taas eivät tarjonneet minulle koskaan kaipaamiani kuvausominaisuuksia, joten hyvin pitkään valokuvaus ei kuulunut lainkaan mun vapaa-aikaan, vaan oli ainoastaan työaikana suoritettava velvoite, joka kipeytti paikat koska vehkeet painoivat niin pirusti.

Se olikin sitten lähes naurettavaa miten mä innostuin kuin pieni lapsi saatuani ekan kerran tuollaisen näppärän mikrojärkkärin käteeni. Muistan kuvanneeni Wienissä ihan intopiukassa ja pitkästä aikaa valokuvaaminen oli mun mielestä taas oikeasti kivaa. Kanssamatkaajat naureskelivatkin, että eivät ole ehkä koskaan nähneet kenenkään olleen niin innoissaan jostain kamerasta. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PENit siis tulivat mun elämään ja käsilaukkuun jäädäkseen. On ihan mahtavaa, että saan kätevästi mahtumaan pieneen laukkuun kameran lisäksi vielä pari vaihto objektiiviakin, jos tarve vaatii. Kuljetankin yleensä mukana vähintään kahta objektiivia: 17 mm f1.8  ja 45 mm f1.8  kiinteitä laseja joiden kanssa pärjää valovoimansa vuoksi loistavasti lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Piti tuohon minun kaupunkini -aiheeseen ottaa mukaan kaksi kuvaa, kun halusin sekä tuon  ylemmän kuvan läheisestä kauniista rakennuksesta, että myös tuon Appendixin keikkakuvan. Tuossa Porisperessä otetussa kuvassa yhdistyy kaksi asiaa: se, että Pori on ihan mahtava tapahtumakaupunki ja se, että keikkakuvaus on mun mielestä ihan hillittömän siistiä.

olympus_veera_minunkaupunkini2 kopioi kopio

Mun E-P5:lla ottamiani keikkakuvia tuli Porisperen jälkeen tykiteltyä useampikin postaus tänne blogiin. Jos jäivät näkemättä, niin TÄÄLTÄ löytyy kuvia Haloo Helsingin ja VHB:n keikoilta. PEN-sarjan lippulaiva E-P5 osoitti noilla keikoilla kuvatessa voimansa, tarkennus on ihan salaman nopea ja 5-akselinen kuvanvakaajakaan ei ole pelkkää myyntipuhetta.

Noissa PENeissä on mun mielestä ollut aina hienoa se, että ne sopii hyvin monen tasoisten kuvaajien käteen. Esim tuo EP-5 on helppo antaa kokemattomammankin kuvaajan käteen vaikkapa tilanteessa, jossa tarvitsen asukuvan blogiin. Voi pistää vaan kosketusnäytön päälle ja käskeä painamaan naaman kohdalta. Helpommaksi ei vois enää mennä. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisaalta taas ominaisuudet ovat niin moninaiset, että kokeneemmaltakaan kuvaajalta ei lopu säätömahdollisuudet kesken. Itsehän olen käyttänyt tätä E-P5:sta myös työkeikoilla. Juuri viime viikolla kuvasin yhden yrityksen kuvituskuvat sillä ja parin viikon sisällä ollaan oltu myös hääkeikalla.

Jottei ihan pelkäksi hehkuttamiseksi kuitenkaan menisi, niin aiempiin malleihin verrattuna kaksi muutosta ottaa hieman päähän. Näyttö ei tässä mallissa käänny asentoon, joka mahdollistaisi itserakkaan oman pärstän kuvaamisen toisin kuin E-PL5-mallissa ja yksi valintakiekko oli muutettu sileäksi aiemman lovitetun sijaan joten siitä ei mun mielestä saa yhtä hyvvä otetta. Mutta jos ongelmat tosiaan on tuota luokkaa, niin ehkä mä kestän. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin bloggaajan näkökulmasta tämä E-P5 onnistui tuomaan mukanaan uusia käteviä ominaisuuksia jotka tekee vaikkapa reissussa bloggaamisen tai kuvien someen jakamisen todella nopeaksi ja helpoksi.

Toinen on Photostory-kollaasitoiminto, josta yksi esimerkki tuossa yläpuolella. Kamerassa on siis erilaisia valmiita useamman kuvan kollaasipohjia joihin voi kuvata suoraan. Jos siis haluaisin vaikka heittää blogiin pikaisen asukuvan yksityiskohtineen jostain reissunpäältä, voisin kuvata tuollaisen näppärän photostory-kollaasin sen sijaan, että joutuisin latailemaan useita kuvia pikapostaukseeni.

Ja sitten vielä se viimeinen nerokkuus, jonka ansiosta sen kuvan saa jaettua salaman nopeasti mihin ikinä tahtookin ilman, että tarttis olla mukana piuhoja, muistikortinlukijoita tms.. Langaton kuvien siirto puhelimeen tai tablettiin! Tämä jos mikä ominaisuus sai mut hyppimään riemusta.

OIS kopioi

Eilen illalla Instagramiani vilkaisseet ehkä näkivätkin tuon söpön sorsan. Kuvasin sen Kirjurinluodossa PENilläni, pistin kamerasta Wi-Fin päälle, liityin siihen puhelimellani, nappasin kuvan Olympus Image Share Appsillä puhelimeeni ja nakkasin Instaan. Kaikki n. 15 sekunnissa. Uutta puhelinta valitessani mun tärkein kriteeri oli, että se osaa jutella mun kameran kanssa. 😀 Eli Lumia ei käynyt, vaan valitsin Androidien ja iPhonen välillä ja päädyin iLuuriin. Ja asukuvienkin ottaminen onnistuu tästä lähtien vaikkei kuvaajaa löytyisikään, sillä langattoman yhteyden ansiosta puhelimeni toimii myös kameran kaukolaukaisimena!

Yks postaus ei oo riittävästi tästä aiheesta, voisin jatkaa selittämistä loputtomiin, mutta armahdan teitä. Pori Jazzeillakin tuli useampikin valokuvausta harrastava setä kyselemään kädessäni olevasta kamerasta, kun oli kuulema niin hyvän näköinen ja saivatkin sitten raukat vartin luennon aiheesta jokainen kyselijä. 😀

Tähän loppuun vielä kuva missä näkyy tuo itse intoilemani kamera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etualalla siis E-P5 kera 17 mm linssin ja taka-alalla vanha Olympus F filmikamera, jolta E-P5 on saanut vaikutteita kauniisen retrohenkiseen ulkomuotoonsa. Me like!

Kannattaa muuten vierailla tuolla Photostory-sivustolla, sinne nimittäin päivittyy tässä viikon aikana muidenkin bloggaajien kuvia noista haasteen aiheista (onni on.., minun kaupunkini, kauneinta kotonani ja ihana valo). Ja parin viikon päästä sivustolla alkaa myös äänestys johon osallistumalla voi voittaa itselleen PEN-kameran. Infoan kyllä sitten vielä erikseen, kun äänestys on auki.