Viime viikon Helsingin reissun kohdalle osui sopivasti Bestsellerin Fashion Fair -tapahtuma, jossa pääsi tutustumaan mitä heidän brändinsä tarjoavat ensi kevääksi. Kiertelin toki lähes kaikki osastot Vilasta Vero Modaan ja Selectedistä Onlyyn, mutta tarkimmin selasin luonnollisestikin loppukesästä Suomen markkinoille tulleen Junarosen uutuudet.

20130903-154510.jpg

Tämän pluskokoisille suunnatun merkin tämän hetkinen syysmallisto on mielestäni täynnä vaikka mitä mielenkiintoista. Itseä kiinnostaiai päästä kokeilemaan ainakin yksiä nahkahousuja sekä muutamia mekkoja ja takkeja.

Ensi kevään tarjonta ei kuitenkaan ainakaan ensi näkemältä aiheuttanut samanlaisia innostumisia. Hirmuisesti kuoseja ja jopa pelottavia sellaisia, mutta toki seassa oli muutamia itsellekin kelpaavia vaatekappaleita, mutta itselleni ominaiseen tapaan syysmallistot iskevät aina kevättä enemmän.

20130903-154522.jpg

Nappailin muutamia kuvia Junarosen osastolta. Vaikkei näissä kauheasti kokonaisia vaatteita näy, niin pientä esimakua ne kuitenkin antavat malliston fiiliksistä.

20130903-154538.jpg

Väreistä jäi päällimmäisenä mieleen meleerattu harmaa ja armyvihreä. Jälkimmäinen niistä on mieleeni, ensimmäinen ei juurikaan. Kuoseissa valtaa ensi kevään Junarose tarjonnassa pitävät jo pitkältä ajalta tutut eläinkuosit sekä erilaiset tribaaleista inspiraatiota saaneet graafiset printit ja aplikoinnit.

20130903-154547.jpg

Omia suosikkejani olivat malliston farkut ja takit. Farkkuja oli tarjolla perinteisten denimsävyjen lisäksi mm. fuksian ja armeijavihreän sävyissä. Takeista silmiin osui erityisesti yksi makea bikernahkarotsi ja tuo alla oleva nahkaisin hihoin varustettu parka.

20130903-154600.jpg

20130903-154608.jpg

20130903-154625.jpg

Vaatteita oli innokkaana tutkimassa myös Mimmi!

20130903-154633.jpg

Kyllä sieltä rekeiltä muutamia väripilkkujakin löytyi esimerkiksi pirtsakan sinisen ja fuksian muodossa, mutta kokonaisuudeltaan tarjonta oli mielestäni aika vähäväristä ollakseen kevätmallisto.

20130903-154640.jpg

Puhuin tuolla alussa pelottavista kuoseista… Tarkoitin sillä noita yllä näkyviä 60-lukua henkiviä psykedeelisiä paitapuseroita. Not my cup of tea..

20130903-154700.jpg

Takit olivat tosiaan eniten minun mieleeni ja niitä kelpuuttaisinkin kaappiini useammankin niin Junarosen syys-talvimallistosta kuin ensi kevään tulokkaistakin. Parkan lisäksi nuo kuvollisin hihoin varustetut takit näyttivät ihan superhyviltä ja jotenkin raikkailta.

20130903-154713.jpg

Itse en ole ehtinyt vielä mihinkään kauppaan katselemaan Junarosen vaatteita, joten omat kokemukseni rajoittuvat näihin showroom-katselmuksiin. Kovasti haluaisin kyllä päästä sovittelemaan muutamia syksyn juttuja, joten seuraavalla Helsingin reissulla on ehdittävä sovituskoppiin.

Kävi muuten ilmi, että jonoinverran tuota Junarosea on tarjolla myös täällä Porissa Iccon Vero Modassa! Pitänee käydä tsekkaamassa mitä tuotteita heidän valikoimissaan on.

Netissä Junarosea myy mm. Boozt, Asos, Zalando ja tietenkin Bestsellerin oma nettikauppa.

Onko teistä joku jo hankkinut Junarosen vaatteita tai käynyt tutkimassa tarjontaa? Mikä fiilis?


Mä muistan miten mä teini-ikäisenä äidin vanhoja 70-luvun vaatteita päälle kiskoessani ja niistä intoillessani mietin, että ”nää mun omat vaatteet ei kyllä varmasti ikinä tule uudelleen muotiin”. Jotenkin se tuntui ihan mahdottomalta asialta, että itse ikinä katselisi kaupassa vaatteita jotka muistuttaisivat nostalgian ja kauhunsekaisia muistoja omasta nuoruudesta. Eihän 14-vuotiaana osannut edes kuvitella olevansa joskus niinkin vanha kuin kolmekymppinen!

Mutta niin ne vuodet vierivät tuoden mukanaan ensiksi nolouden, joka nousee pintaan katsellessa kuvia kymmenen vuoden takaisesta itsestä. (Vuosi 2003 ja Christina Aguileran Dirty-videolta tuttu tyyli baarireissuilla.. I say no more..). Sitten kuluu toinen vuosikymmen ja silmiisi alkaa sattua koko ajan enemmän ja enemmän asioita, jotka tuovat vääjäämättä mieleen sen Tenetin yläasteen jumppasalissa otetun luokkakuvan vuodelta -95.

20130902-230333.jpg

Se hetki, kun omasta teini-iästä tutut asiat ovat jälleen myynnissä muuallakin kuin perähikiän maksipörssitalousmarkkarobinhoodin poistokorissa, on pysäyttävä. Elämä vilisee yhtäkkiä silmien edessä filminauhana kuin sekunti ennen hirvikolaria ja katsoessasi vaatekaupassa seuraavan peiliin, näkee kasvoillaan enemmän uurteita kuin koskaan ennen.

Vagabondin syysuutuudet vuodelta 2013 (kyllä, se on tämä vuosi jota elämme) ovat kuin suoraan yläastetta käyneen Veeran kenkäkaapista. Mustat paksukorkoiset matalat nilkkurit löytyi samoin tuollaiset ruskeat nilkkurit.

Yhtä hyvin kuin, että kengät ovat valmistettu tänä vuonna, ne voisivat olla kotoisin Vagabondin kellarivaraston peränurkasta löytyneestä pölyisestä pahvilaatikosta, jonka kannessa lukee autumn-95. En epäilisi hetkeäkään.

Ainakin nuo mustat varrettomat tolppakorkonilkkurit tuntuvat vielä liian henkilökohtaisilta voidakseni ottaa ne tosissaan nyt vuonna 2013.

Olen varma, että kenkien paksuja kantoja yhteenkopauttamalla päätyisi Ozin ihmemaan sijasta Tenetin pihalle ja olisin taas se pitkätukkainen (kyllä!), pastelliväriseen vekkihameeseen pukeutunut tyttö, joka välituntien loputtua suunnitteli reitin luokkaan sen mukaan missä sen hetkisellä ihastuksen kohteella oli tunti.

Noilla kengillä joutuisin varmasti takaisin pulpetin taakse takapenkkiin tirskumaan sellaisten opettajien tunneille kuin karvajalka, vappu-ukko, activity ja pikku-kalle.

Mä en oo valmis vielä tuohon aikakoneeseen! Milloin musta tuli näin vanha, että tämä on mahdollista?


En tiedä miksi yhtäkkiä kirjoittaminen tuntuukin jotenkin vaikealta. Iso osa blogin historiastas muutti kanssani, blogia päivitetään edelleen samalla tavalla Worpressillä kuin aiemminkin ja minä olen ihan sama ihminen kuin eilenkin, mutta siitä huolimatta on jotenkin hirveät paineet siitä, että miten tämä bloggaaminen täällä uudessa osoitteessa kuuluisi aloittaa.

Olisi varmasti hyvä jotenkin esitellä itseä, jos tänne joku uusikin lukija eksyy, mutta juuri nyt, juuri tänään, mä en itsekään oikein tiedä mikä, kuka ja millainen olen. Mutta kerron sen vähän mitä osaan.

20130827-231727.jpg

Olen siis Veera, asun Porissa ja ikää minulla on kalenterin mukaan 31 vuotta, omassa päässäni huomattavasti vähemmän. Aloitin blogini maaliskuussa 2007 ollessani sairaslomalla ison leikkauksen jälkeen. Blogissa on alusta asti kirjoitettu todella paljon kengistä, niitä on piilotettu asuntoomme toistasataa paria.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutenkin blogin keskiössä on kaikenlaiset rättihöpinät: päivän asut, himotukset ja hankinnat. Oman vaatekokoni vuoksi painotus on luonnollisesti plussapalleroiden vaatteissa, mutta shoppailen taspauolisesti niin läskinurkkauksissa, normikokoisten puolella kuin mammaosastollakin.

Paljon muutakin tänne sekaan kuitenkin mahtuu: reissuja, yleistä elämän kiemuroiden ihmettelyä ja tasaisin väliajoin muistutuksia siitä kuinka tärkeää on rakastaa itseään ehdoitta.

Olen ehtinyt blogiurani aikana olla opiskelija, vastavalmistunut, valokuvaajan uran alussa, työn ohessa opiskelija ja seuraavasta statuksesta ei sitten tällä hetkellä olekaan tietoa. Samalla, kun uudet tuulet puhalsivat blogilleni tämän muuton myötä käy hurrikaani myös työn saralla. Blogi on nyt uudessa osoitteessa, mutta minä en tiedä mihin suuntaan elämä minua itseäni kuljettaa. Elämänmuutosten aiheuttamia pohdintoja voi siis olla luvassa täällä blogissakin.

IMG_7780_rajkuva: Nelly Stenroos

Lässytän täällä blogissa enimmäkseen itserakkaasti itsestäni, mutta toisinaan mukana on myös ystäviä (etenkin rakkaita blogityttöjä) ja jo kymmenen vuotta rinnalla pysynyt avomieheni Tommi, josta on vuosien myötä kehittynyt jo ihan varteenotettava bloggajan poikaystävä, kamera pysyy jo räpylöissä.

Kuten en tulevaisuudestani muutenkaan nyt tiedä, niin myöskin se on hieman auki millaiseksi blogini täällä uudessa osoitteessa muodostuu. Tarkoitan lähinnä sitä, että ainakin nyt syksyllä minulla on entistä enemmän aikaa bloggaamiselle ja toivon sen näkyvän positiivisesti. Haluaisin vihdoin ehtiä toteuttaa monet päässäni pyörineet postausideat.

Mutta se siitä ympäripyöreästä itsensä esittelystä. Palaan viimeistään huomenna ihan normaaliin postailuun. Esittelyä odottaa ainakin pari päivää sitten noutamani mittatilauksena tehdyt Nomo-farkut ja pari muutakin Helsingin reissun hankintaa.

Tervetuloa uuteen blogikotiini niin uudet kuin vanhatkin lukijat!

PS.  Mitä blogin arkistoihin tulee, niin täältä löytyvät kaikki Indiedaysin aikaiset postaukset. Sitä vanhemmat oli nyt hyvä heivata menemään, sillä reilun vuoden takaisen Vuodatuksen (blogin eka koti) kämmin vuoksi lähes kaikki 2007-2009 kuvat katosivat eikä niitä tekstejä ole mitään järkeä lukea ilman kuvia. 😛 Eli 2010 alusta tähän päivään tuli historia mukana tänne uuteen kotiin!

PPS. Blogin tiedot päivitetty sekä Blogloviniin, että Blogilistalle.