Tänään on fiilis taas vaihteeksi sen verran luottavaisempi ja positiivisempi, että voisi olla hyvä rako valottaa näitä verhoa noiden elämässä tapahtuvien muutosten edestä, joista olette jo rivien välistä ja sivulauseista saaneet lukea. Arkeni on kuitenkin sen verran mukana täällä blogissa, että olisi hölmöä olla kertomatta näin isosta muutoksesta.

(postauksen kuvituksena randomeja puhelimella kuvattuja kuvia mun arkitouhuista. Yritin nimittäin saada kasattua sellaisen ”päivä kanssani postauksen, mutta toki se kusi aina viimeistään iltapäivällä, kun oli pirusti töitä. :D)

kuva-1

Aamut on vaikeita aina.

Osa teistä voi olla asiasta jo hieman perilläkin, mutta tilanne on siis se, että multa loppui vakityö. Tai no, virallisesti työsuhde päättyy tuossa vajaan parin viikon päästä, mutta en ole enää pariin viikkoon ollut töissä muutamia kuvauksia enempää, sillä olen pitänyt pois kertyneitä lomiani. Huomenna on vuorossa viimeiset kuvaukset vanhan työpaikan piikkiin ja sen jälkeen käyn hoitelemassa enää pari muuta sovittua työtä jotka vaativat nimenomaan minua tekijäkseen.

kuva-2

Aamiainen

Ja mikä se on sitten tässä se iso juttu? Kyllähän ihmiset vaihtaa työpaikkaa jne.. No niin, niinhän ne vaihtaa, mutta minulla on nyt se tilanne, että ei ole mitään käryä tulevasta. Se on se epävarmuus ja epätietoisuus tulevasta joka minua on tässä viime viikkoina ahdistanut ja olen tuosta ahdistuksesta maininnutkin.

Hieman asiaan tuli helpotusta toissa viikolla, kun kollega naapuripitäjästä soitti ja kysyi pystyisinkö tuuraamaan hänen studiollaan syys- ja lokakuun ajan hänen itsensä ollessa sairaslomalla. Se oli kuin lottovoitto tähän tilanteeseen, jossa ehdin jo panikoida, että millä ihmeen rahalla mä elän syksyn.

kuva-11

”..pikimustat tähdet tuijottaa takaisin..”

Minulla on nyt siis pariksi kuukaudeksi osa-aikaista työtä, joten se yhdessä blogista saatavien tulojen kanssa kannattelevat jonkin aikaa. Odotan kiivaasti lopullista verotuspäätöstä, jotta tiedän saanko veronpalautuksena sen verran rahaa, että sillä eläisi joulukuun. Minulla on siis näillä näkymin vuoden loppuun asti armonaikaa löytää uusi työ.

Vaikka hetkeksi helpottikin, takoo mun takaraivossa koko ajan huoli siitä, että löydänkö mä itselleni töitä. Mun kauhukuvissa ja painajaisissa olen syrjäytynyt pitkäaikaistyötön, jolla ei riitä rahat edes vuokraan.

kuva

Kamat kasaan ennen keikalle lähtöä (suurin osa kuvan vehkeistä saatu)

Välillä tuntuu, että muut ihmiset uskovat muhun huomattavasti itseäni enemmän. Kaikki ovat sitä mieltä, että ihan takuuvarmasti minulle löytyy töitä ja että tuon yhden oven sulkeuduttua on edessäni jotain entistä parempaa.

Menneisyys tukee kyllä tuota ennustusta, sillä en mä hirveästi ole joutunut elämäni aikana työhakemuksia lähettelemään. Edellisen työn loppuessa itkeä tuhersin kaksi päivää isin ja äidin helmoissa, koska olin silloinkin varma, ettei minulle löydy töitä, mutta jo kolmantena työttömänä päivänä minulle tarjottiin töitä puhelimitse. Tultiin siis niinsanotusti kotoa hakemaan. Nyt kun tuon työpaikan ovet sulkeutuvat pian takanani, olen jälleen samassa ahdistuksessa, kuin muutama vuosi sitten. Pelkään ja panikoin.

kuva-3

Pyörällä asiakkaan luo

Vielä pari viikkoa sitten minulla oli sellainen olo, että en kehtaa kirjoittaa asiasta tänne blogiin. Koko sana työtön on itselleni jotenkin niin karmiva, että ajattelin olevan ihan suunnattoman noloa kertoa joutuvansa ehkä työttömäksi. Mutta nyt kun sain armonaikaa tuon tuuraustyön myötä, tuntuu se vain luonnolliselta kertoa kaikille, että tässä on nyt menossa siirtymäaika johonkin tuntemattomaan.

kuva-4

Mustikoiden muotokuvausta. 😀

Moni varmaan ajattelee, että ainahan mä voin perustaa oman toiminimen ja jatkaa valokuvaamista. Joo, niin toki voisin, mutta ei sekään asia ole niin yksinkertainen. Minulla olisi monen vuoden työkokemuksen jälkeen valmiuksia valokuvausyrittäjäksi ryhtymiseen varmasti paljon enemmän kuin monella joka ryhtyy, mutta saman aikaisesti minulla on suunnattoman määrä tietoa ja realismia tiedostaakseni, ettei se ole välttämättä järkevää.

kuva-7

Myöhäinen lounas, sipulipiirakkaa ja rucolaa.

Joudun lähipäivinä kirjoittamaan koulua varten liikeotoimintasuunnitelman kaikkine laskelmineen, joten tuleepa nyt sellainenkin tehtyä, mutta ainakaan toistaiseksi mä en ole kiinnostunut kokopäiväisestä yrittäjyydestä valokuvauksen saralla. Onneksi sattunaista keikkaa voi kuitenkin heittää laskutuksen onnistuessa laskutuspalvelujen kautta, joten ei mun tarvii ihan puhdasta eiootakaan myydä, jos joku ihan hirveästi hinkuu minua kameran taakse.

kuva-10

Päivän eka duunikeikka ohi, illalla lisää!

Tilanne on nyt siis tosiaan se, että syksyn voin nyt suht rauhallisin mielin downshiftailla tekemällä osa-aikatyötä ja bloggaamalla. (+suorittamalla kouluni loppuun), mutta jatkosuunnitelma on kehitettävä jostakin. Löydänkö työpaikan? Löytyisikö jonkinlainen osa-aikatyön ja yrittäjyyden yhdistelmä? Mitkä on mun vahvuudet ja sellaiset taidot jotka on mahdollista muuttaa tuloiksi?

kuva-5

Tilasin uuden rakkaan ja se saapui reilussa vuorokaudessa!

Mulla on hirveä huoli esimerkiksi siitä, että hakiessani töitä olen työnantajien silmissä ainoastaan valokuvaaja. Että ”mitä tuo nyt tällaista paikkaa hakee, sehän on ammatiltaan valokuvaaja”.

Toisaalta yritän sanoa itselleni, että mun työhistoria on oikeastaan aika monipuolinen ja mulla on ihan saumat hakea monia erilaisia viestinnän töitä. Mutta toisaalta kyseisellä alalla ei kyllä todellakaan ole tällä hetkellä mikään ruusuinen tilanne työpaikkojen suhteen. Onkohan millään?

kuva-6

Ja heti asentamaan Photaria!

Kaikkia ahdistuksia ja kauhukuvia siis risteilee päässäni koko ajan. Panikoiminen ei todellakaan ole se paras asia tällä hetkellä, kun olisi sataa asiaa hoidettavana. Tällä viikolla olen hoitanut niin vanhan työpaikan hommia, tuuraustyöpaikan kuvauksia, heittänyt yhden omankin ison keikan ja kaiken lisäksi mun viimeisen VAT-näytön (valokuvaajan ammattitutkinto) tehtävät ovat edelleen kesken ja aikaa ei ole enää paljoa.

kuva-13

Tänä syksynä on aikaa sellaisellekin luksukselle kuin yhteiset päikkärit sohvalla.

Keskittyminen on ollut viime viikkoina melkoisen hankalaa ja tällä viikolla on alkaneet yöunetkin kärsiä. Se on tällaiselle 99% ajasta hyvin ja helposti nukkuvalle ihan kaamea katastrofi. Herätessäni aamuöisin miettimään ja stressaamaan tiedän oikeasti käyväni hieman huolestuttavilla kierroksilla.

kuva-8

Junan odottelua töistä tullessa

Sellaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Toisaalta on huippufiilis ja mietin, että nyt on kaikki ovet avoinna. Tuo valokuvausduuni sellaisenaan, kun olen sitä viimeiset 5,5 vuotta tehnyt, oli jo alkanut maistua hieman puulta ja tiesin, että en halua kymmenien vuosien päästä eläköityä studioon hautautuneena riittikuvaajana. Mutta toisaalta on sitten tuo edellä selittämäni pelko perseessä, sillä en tiedä mistä ne ”kaikki ovet” oikein aukeaisi.

Muutosta olin elämääni toivonut jo pitkän aikaa. Nyt sitä sitten tulee. En vaan tiedä vielä minkälaista. Hui. Mutta huomenna kaikki on vielä niin kuin ennenkin ja käyn tekemässä pari hääkuvausta. Nostan kameran eteeni ja höpötän sen edessä olevat ihmiset rennoiksi. Ja hetken aikaa mä teen vaan työtäni enkä huoli huomisesta.


-postaus sisältää mainontaa-

Tänään oli mustaa niin mieli kuin vaatetuskin. Mielen väritykseen vaikutti mm jo toista vuorokautta putkeen jatkunut kiristävä toispuoleinen päänsärky ja matala mieli puolestaan teki pukeutumisesta todella epäkiinnostavaa ja halusin vaan piiloutua ja sulautua, olla huomaamaton.

Mitäänsanomattomista vaatteista huolimatta päälle päätyi kenkien ja korun muodossa sellaisia juttuja, että piti pyytää Nelly nappaamaan muutama kuva allekirjoittaneesta hapannaamasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain valita kesällä pari korua kotimaisen La Puellan valikoimista ja iskin silmäni ensimmäisenä tuohon eri värisiä metalleja yhdistelevään ketjukasaan. Metrin mittaiset ketjut  sopivat käytettäväksi yksin kerroin, mutta ylettyvät myös tuplasti kaulan ympäri, kuten minulla tänään. Ketjut ovat sen verran ohuita, ettei koru ole painava materiaalistaan huolimatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metallinhohtoa ei löytynyt tänään ainoastaan kaulalta, vaan kiedoin myös varpaani kultaan. Tilasin nämä glittertöppöset Spartoon lahjakortilla alennusmyynnistä äidilleni, mutta halusin testata niitä myös itse ennen kuin lähetän kengät eteenpäin.

Tohvelimalliset kimaltavalla keijupölyllä kuorrutetut kävelykengät ovat merkkiä RAS samoin kuin viime talvena tilaamani mustat paljettiset herrainkengätkin.

TYkkään kengistä itsekin, mutt kyllä ne menevät mammalle kuten on ollut tarkoitus. Minä vaan hieman pehmitin niitä valmiiksi! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja tältä näytti koko mörökölli. Ei ihan kauhean pirteä tapaus. Elämässä on nyt moni asia hieman hukassa. En oikein tahdo löytää toimivaa päivärytmiä itselleni ja sen vuoksi tuntuu, että työt ja tehtävät kasaantuvat koko ajan uhkaavalla tavalla. Tälläkin viikolla kalenterissa on ollut vanhan työpaikan hommia, yhden tuurauspaikan töitä, omia duuniprojekteja ja vielä koulutehtäviä.

Odotan vaan sitä hetkeä, kun aikataulut hieman selkeytyvät muutaman viikon kulutta, mutta ennen sitä on vielä saatava To Do -listaa purettua oikein urakalla. Kyllä tää tästä. Kai. Jospa mua pian taas vähän hymyilyttäiskin.


Vihdoin mä sain sen käyttööni! Nimittäin tuon mustavalkoisen H&M:n neuletakin. Tilasin tuon puuvillaneuleen (kyllä 100% puuvillaa, iloinen yllätys henkkamaukan akryylin keskellä) jo viikkoja sitten, mutta ensimmäisenä valitsemani XL osoittautuikin harvinaislaatuisesti turhan reiluksi itselleni roikkumalla rumasti hartioilta.

hmprod

Tänään sitten sain noudettua uuden lähetyksen, jossa saapui yhtä kokoa pienempi versio kirjavasta kaverista.Se on aina kiva hetki, kun joskus harvoin saa vaihtaa vaatetta pienempään kokoon. Useammin kun tilanne on se, että kaipais isomman, mutta sellaista ei ole. 😀

Hienosti kyllä näkyy tuota H&M:n ja minun  omaa kuvaa vertaamalla, että hihan pituus on pikkuisen erilainen tuollaisella hoikalla ja pitkällä mallilla ja sitten tällaisella normipituisella largea käyttävällä pylleröllä. Mallilla hihat on tyylikkäästi vajaamittaiset ihan vaan pienellä hihojen ruttaamisella. Meikäläinen käänsi hihoja useamman sentin ja sittenkin ne saa vielä kiskaista ihan kunnolla ruttuun, jotta saa nätisti paljastettua ranteet. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERAsammarit ja neuletakki H&M/ballerinat-Ellos/pellava t-paita-Esprit/laukku-Diesel (saatu, Spartoo)

Kauheen kivan näköinen tuo neule on mielestäni minunkin päällä, vaikken hoikka ja pitkä mallikaunotar olekaan. Neule on oikein hyvä lisä vaatekaappiini, sillä en tainnut entuudestaan omistaa mitään kuviollista neuletakkia, bleiseriä taikka muuta lämmikettä.

Mut oonko mä ainoa jonka silmiin tuo mallin päällä oleva neule näyttää siltä kuin siinä olisi enemmän mustaa kuin mun versiossa? 😮

Nyt kun on kerrankin niin tuore vaate, että sitä on edelleen myynnissä, niin linkataanpa se tännekin. Neuletakki löytyy H&M:n nettikaupasta TÄÄLTÄ. Hintaa puuvillaisella mukavuudella on 39,95 € ja koot tosiaan mun kokemukseen melko reilut.

PS. Tilasin muuten myös tuon keltaisen pellava-teepparin joka on tuossa H&M:n kuvassa. Ihan vaan siksi, kun se näytti niin kivalta tuon neuletakin kanssa. Ja mä olen ihminen, joka on aina saanut huomata, ettei keltainen oo mun juttu. Katsotaan oisko se tällä kertaa..