09.01.2014 Ruokaa rennosti
Kuten jo blogin ekasa postauksessa kerroin, niin tässä blogissa ei ole kyse laihduttamisesta ja kaloreiden laskemisesta. Mutta ruoka tulee silti olemaan yksi blogin teemoja, sillä siinä missä yritän herätellä innostusta liikuntaan, on minulla sama tavoite myös ruoanlaiton kanssa. Olen sillä tavalla onnellisessa asemassa oleva nainen, että mun mies tykkää puuhastella hellan äärellä ja hän laittaakin 90% tämän talouden ruoista. Minä olen kuitenkin huomannut pikku hiljaa kiinnostuvani enemmän ja enmmän siitä mitä keittiössä oikein tapahtuu ja miehen siirtyessä keittiöön tuppaudunkin yleensä apukokiksi pilkkomaan ja hämmentämään ohjeiden mukaisesti sillä opin siinä samalla itsekin kaikkea.
En minä siis mikään uusavuton täystumpelo ole. Kyllä multa kaikenlaiset perusruoat keitoista lihapulliin syntyy ja ohjeen mukaan edeten saisin aikaiseksi paljon muutakin, mutta homma on vaan kymmenen vuoden yhdessäolon aikana muotoutunut niin, että saan useimmiten astua valmiiseen pöytään ja sen vuoksi en ole itse kovinkaan kokenut kokki. Mutta kuten sanoin, viime aikoina ruokaa on laitettu enenevissä määrin yhdessä murun kanssa, joten minäkin alan innostua ja sehän johtaa siihen, että tekee mieli alkaa itsekin kokeilemaan.
Syömiseen pätee mulla sama asia kuin liikuntaankin. Mielen ollessa matalana turvautuu helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, eikä jaksa nähdä vaivaa. Ja siinä missä ajattelin etsiä hyvää oloa liikunnasta haluan hakea sitä myös ruoasta. Laihdutus- ja sporttiblogien kymmenet ja kymmenet kuvat maustamattomasta kananfileestä ja pakastevihanneksista saavat minulta karvat pystyyn. Ajattelen, että jos opin tykkäämään ruoanlaitosta, tulee minun väkisinkin tehtyä parempia valintoja kuin aiemmin. Eikä siihen parempaan oloon tarvita kalorien laskemista tai keittiövaakaa raejuuston punnitsemiseksi. Tällä rennolla meiningillä ja ilon kautta siis aion lähestyä ruokaakin täällä Rapakunnossa.
Tänään syötiin illalliseksi valmiita tortellineja kaupan hyllystä ja niille keiteltiin tomaattisoosi Henri Alenin ”kohu-Mutti” -ohjetta mukaellen. Muutama edellinen päivä pupellettiin minun alkuviikosta tekemääni marokkolaishenkistä jauhelihataginea, koska väänsin sitä kunnon suurpeheannoksen. Ja viime viikonloppuna nappasin yöllä baarista tullessa juustoaterian, ihan ilman minkäänmoista huonoa omaatuntoa.
Olen huono syömään herättyäni, mutta heti kun alkaa alas mennä, niin syön esimerkiksi All Bran -muroja banaanin ja maidon kanssa, tai nappaan pikaisen jugurtin tai banaanin. Leipää syön lähinnä iltapalaksi. Siinä pientä esimerkkiä syömisistä. Suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut huonosti hallussa oleva ruokarytmi ja siihenkin olisi mukava saada jotain tolkkua, mutta en ota siitä vielä stressiä ennen kuin on se vedenjuonti hanskassa.
Alemmassa kuvassa muutamia aineksia huomisen ruokaa varten. Määräsin ihan itse itseni ruoanlaittovuoroon ja päätin tehdä linssikeittoa! Voin sitten raportoida miten onnistui vai menikö metsikköön.
Toivottavasti teitä kiinnostaa myös ruokahöpinät!
