Posted at 23:19h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Tiiättekö mitä? Mulla on perseessä joku lihas tai parikin. Ja reidessä taitaa olla myös. Mä tiedän sen, koska ne on aika hellänä. Ei niissä raukoissa vielä mitään voimaa ole, mutta on ne kuitenkin siellä paikoillaan.
Tein nämä shokeeraavat löydöt tänään. Sain vihiä asiasta jo heti herättyäni, kun edellisen päivän jalkaprässihommat muistuttelivat itsestään reisien tärinällä istuutuessani aamupissalle. Varmistuksen asiaan toi viimeistään tämän illan sporttiaktiviteetti nimeltä painonnosto.
Tai no… ettei nyt menis liialliseksi brassailuksi, niin tarkennettakoon, että omalla kohdallani kyse oli tällä kerralla vasta tangonnostosta…
Vinguin tosiaan eilen naamakirjassa sitä salikäynnin paskuutta, niin kommenteissa mut sitten haastettiin tulemaan tänään Porin Punttikarhujen salille aikuisten punttikouluun. Koska tuo kommentti sisälsi mm. seuraavat sanat: ”Et pysty?? Haaste heitetty. Jäät vielä koukkuun”, ei haasteeseen voinut jättää tarttumatta. Vai että en pysty!!! Yksi kaveri innostui mukaan ja siellä me sitten tänään oltiin parinkymmenen muun tyypin seassa harjoittelemassa tempauksen ja työnnön tekniikoita.
Totta kai tuonnekin meno hieman pelotti, mutta asiassa auttoi hieman, että tiesin paikalla olevan tämän tutun ihmisen, joka oli paikalle houkutellutkin. Onneksi ahdistus kuitenkin karisi aika hyvin paikan päällä. Mukana oli ihan kaiken ikäisiä ja kokoisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkin. Minä ja kaverini saimme samaan ryhmään kaksi mukavaa naista, jotka olivat käyneet punttikoulussa jo muutaman kerran ja valmentajien ohella me untuvikot saimme ohjausta ja tsemppausta myös heiltä.
Hirveesti meinasi hävettää ja nolottaa, kun kaikilla muilla tuntui olevan tangon päässä jotain painojakin ja itse en uskaltanut kyykätessä laskea persettäni kovinkaan kummoisesti kohti lattiaa edes pelkän tangon kanssa. Yritin kyllä lohdutella itseäni, että osa reisien tärinästä oli kyllä eilisen aiheuttamaa ja onnistuisin varmasti paremmin ensi viikolla.
Mutta oli hienoa oppia uutta. Tajusin, että tekniikan opettelu on musta kivaa. Keskityn siihen tekniikkaan, enkä niinkään ajattele tekeväni jotain kamalaa ja raskasta urheilusuoritusta. Mua ei vituttanut kertaakaan koko tunnin aikana. Se on kuulkaa minun kohdalla jo jotakin liikunnan iloa kaukaisesti muistuttavaa.
Ja tiiättekö mikä tässä on parasta? Se oli niin mukavaa ja mielenkiintoista, että me aiotaan mun kaverin kanssa mennä uudelleen! Mä jo ihan intona odotan, että opin ja kehityn siten, että voisi sinne tangon päähän laittaa jotain painojakin. Tai no, valehtelin, kun sanoin, että oli ihan pelkkä tanko.. oli mulla työntöjä tehdessä säälittävät 2,5 kg levyt tangon päissä ilkkumassa. 😀
Mut jumalauta! Jotain sporttia, mikä oli vaikeudestaan huolimatta mun mielestä jotenkin kivaa ja kiehtovaa ja mä haluun mennä takaisin! Viikon sisään jo kaks lajia löytynyt, uinti ja painonnosto. Kuka olisi osannut ennustaa tällaisen käänteen? 😀
Loppuun vielä video, jonka yksi kaveri ystävällisesti linkkasi tänään mulle FB:ssä, lun kerroin mihin olin menossa. Kaikilta näiltä onnettomuuksilta vältyttiin vielä tällä kerralla. 😀
