Mitä jää rapakuntoisesta tonnikeijusta jäljelle burpeesien jälkeen? Näyttökuva 2014-10-27 kello 17.06.05

Tämän näköinen hikikuviointi salin lattiaan!!! 😀 😀 😀

Siihen tää ämmä lysähti kaiken sen könyämisen jälkeen ja muodokas ja kostea ruhoni sai aikaan melkoisen taideteoksen, jonka perusteella hikoan erityisesti tissien alta. Erityisesti läntissä nauratti tuo napa, siellä on tuon merkin perustella kyllä napanöyhtävillakoirat hukkuneet. Olin aiemmin vain kuullut tuosta crossfitin kauhusta nimeltä burpees, mutta nyt pääsin asian tosiaan itsekin kokemaan. Ja voin sanoa, että laittaisin heti tilaukseen paidan teksitllä "I f***ing hate burpees!!!", jos vaan sellaisen jostain löytäisin. Jos on burpees itselle vieras juttu, niin TÄSTÄ KUVASTA voit tsekata mistä on kyse. Ja jos ette sitä itse arvanneet, niin voin kertoa, että ihan tuollaista kuvasarjaa ei kyllä itsestäni saisi tuota suorittamassa. Mikä ihmeen punnerrus?!? Itselläni ennemminkin punggerrus! Annoinkin tuolle kaikki mehut mätisäkistä imeneelle liikesarjalle kuvaavamman nimen 'könyäminen', sillä sitä se ainakin omalla kohdallani oli. Lysäytetään ruho lattiaan ja könytään sen jälkeen ylös äärimmäisen vaikean näköisesti ja tuntoisesti ja yritetään sen jälkeen saada tossut irti lattiasta edes sentin verran. Eilen oli siis Lastaamon starttikurssin viimeiset treenit ja burpeesien lisäksi tutustuttiin myös hieman käsillä seisonnan harjoitteluun hilaamalla tossuja taivasta kohti seinän vierellä. Aivan sairaan pelottavaa oli se. Nuo käsilläseisontahommat ja leuanvedot sun muut on kyllä sellaista settiä johon en usko, että ite ikinä pystyisin vaikka kuinka harjoittelisin. Siinä seinään tuettuna niitä käsiseisonnan alkeita kokeillessakin tuntui lähinnä siltä kuin olisin nostanut norsun tulitikkujen varaan. Ehkä jonkun 30 kiloa kevyempänä ja sadan vuoden harjoittelulla vois tuollaiset sirkustemput onnistua, mutta ei tässä massalla. 😀 Sen verran kuitenkin sain starttikurssista intoa monesta paskamaisesta jutusta (kuten roikkuminen) huolimatta, että otin itselleni kuukausikortin ensi kuuksi ja suunnitelmissa olisi osallistua ainakin kahvakuulaan ja Crossfit voima -tunneille. Jälkimmäisillä keskitytään siis enempi voimaharjoitteluun ja jätetään ne burpeesit ja muut pomppimiset vähemmälle. Mua kiinnostaa enempi se raudan nostaminen.


No missäs sitä bloggaaja nappaisikaan laadukkaammat asukuvat kuin vessan oven edessä kehnossa keinovalossa! Ollapa siisti ja rauhallinen luonnonvalostudio, ja sitä luonnonvaloa! No mutta se tästä olosuhdenarinasta, kyllä näistä kolttu erottuu ja kenkien ihanan kimalluksen voitte kuvitella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä rätit siis eiliseltä, kun kestitsimme päivällisvieraita. Kotona kun hiippailtiin, niin ei mulla oikeesti mitään kenkiä ollut jalassa, mutta jos olisi tuossa asussa pitänyt eteistä pidemmälle poistua, niin paljettiset herrainkengät olisivat oleet varsin oiva valinta.

Jos jotain olen elämässäni reilussa kolmessakymmenessä vuodessa oppinut, niin se on se, että useamman ruokalajin syömistä varten kannattaa pukeutua joustaviin materialeihin. Tai ainakin valita superkireiden housujen pariksi niin pitkä paita, että ähkyjen jälkeen avattu sepalus jää piiloon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Marimekko/kashmirneuletakki-Peter Hahn/sukkikset-H&M Mama/kengät-RAS/korvikset-Uhana Design

Vyötärön ympäryksen räjähdysmäisestä kasvusta saatiin todisteita esimerkiksi viime perjantaina, kun suuntasimme raskaana olevan ystäväni P:n kanssa ravintolaan. Meiltä lähtiessä hän tuskaili, että ”olisi pitänyt ottaa se raskausvatsalle sopivampi takki.. tää parka alkaa olla ihan siinä ja siinä, että meneekö kiinni..” No, toistaiseksi rotsin vetskarin puolet vielä ylsivät yhteen, mutta toisin oli kuulkaa puolitoista tuntia myöhemmin.

Pöydästä noustessamme P kysyi veikkaustani, että mahtaako takki vielä yltää vatsan ympäri. ”No niin oli pinkeetä touhua jo aiemmin, että ei kyllä enää ton äskeisen pihvin jälkeen onnistu!” Tulosveikkaus meni ihan oikein ja siinä sitten repeiltiin ihan huolella sen vetskariäherryksen tiimoilta. Ei kuulkaa toivoakaan. Väliin jäi useampi sentti. Pihvi + jäätelöpallo olivat se viimeinen niitti.

Meidän eilinen kolmen ruokalajin menu olisi myös voinut aiheuttaa itselleni ongelmia vääränlaisella asuvalinnalla, mutta oman elämänviisauteni mukaisesti pukeuduin herkuttelun sallivaan joustavaan trikoomekkoon. (Marimekon mekko nähty aiemmin mm. TÄÄLLÄ) Päivällisen kellonajankin olin valinnut viisaasti siten, että väliin jäi riittävän monta tuntia sohvalla makaamiseen ja sulatteluun ennen illan treenejä. Hyvää ruokaa, kivat vaatteet ja kamalat treenit, niistä oli loistava sunnuntai tehty!


Kutsuttiin sunnuntain ja siivotun kodin kunniaksi päivällisvieraita, Appiukko puolisoineen tykästyi tarjoiluihin siinä määrin, että luvattiin laitaa reseptit eteenpäin ja sehän on sitten sama tehdä täällä blogissa, kun tuli kerran jokunen kuvakin napattua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän menu kirjoitettiin keittiönpöydän yläpuolelle juuri muuttaneelle liitutaululle ja ruoan valmistaminen aloitettiin jo aamupäivällä nakkaamalla lihat ja kasvikset punaviinin kanssa uuniin ja tekemällä pannacotta.

Alkupaloina tarjoilimme söpöt kannettomat miniburgerit.

sunday dinner1

Tommi nappasi tämän herkullisen burgerin ohjeen alunperin Jamie Oliverin ohjelmasta ja tehtiinkin näitä samoja kerran ihan normikokoisina pääruoaksi. Nyt muru kuitenkin hieman sovelsi ja taikoi minikokoiset burgerit alkupaloiksi tekemällä ”sämpylän” patonkisiivusta. Kansi jätettiin suosiolla pois, koska tornista olisi tullut jo turhan korkea ja annos näytti nätimmältä näin. Alunperin suunnitelmissa oli käyttää lampaan jauhelihaa, mutta ei ehditty lauantaina ajoissa kauppahalliin, joten mentiin naudan paistijauhelihalla. Molemmat siis passaa!

Omenainen miniburger

1 pieni punasipuli
sokeria
50 gr/ruokailija  jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
punaviinietikkaa
1 pieni omena
jotain voimakasta sinihomejuustoa (Tommi sanoo, että EI Auraa)
patonkia
ketsuppia

Viipaloi punasipulit kippoon ja lorauta päälle hieman punaviinietikkaa ja ripsauta sokeria. Anna marinoitua n. puolituntia.

Muotoile mahdollisimman vähällä vaivaamisella jauhelihasta pienet pihvit ja rouhi päälle suolaa ja mustapippuria. Paista pihvit kuumalla pannulla haluamaasi kypsyyteen. Lisää sinihomejuustosiivut pihvien päälle ja laita pannun päälle hetkeksi folio, jotta juusto sulaa.

Viipaloi omena ja lämmitä patonkiviipaleet (meillä oli esipaistettua patonkia ja nostettiin se uunista juuri sopivasti ennen burgerien kokoamista). Sipaise patonginpalalle hieman ketsuppia ja lisää omenaviipale. Jatka tornin rakennusta pihvillä, jonka päälle juusto on ihanasti sulanut ja viimeistele marinoidulla punasipulilla. Tarjoile välittömästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sunday dinner

Pääruoaksi taloutemme ykköskokki kehitteli tunteja viinissä muhinutta naudan niskaa. (Ja kuten naudalle aina lautaselle päätyessään käy, se vaihtoi sukupuolta ja seinällä ollessaa menussamme ruoka esiteltiin härän niskana. 😀 ) Lisukkeena tarjoiltiin sametin pehmeää palsternakka-perunasosetta. Ohjeet näihin molempiin löytyivät Suolaa ja Hunajaa -blogista, joten ne voi halutessaan lukea TÄÄLTÄ. 

Vasemman puoleisessa kuvassa lihat ja kasvikset ovat vain ruoanvalmistuksen välivaiheen aikaisessa levossa, eivät tarjoiluastiassa.

sunday dinner2

Jälkkäriksi oli alunperin suunnitteilla tyrnipannacotta, mutta kun kaupasta eilen haettu tyrnimehu osoittautui pilaantuneeksi, piti suunnitelmaa muuttaa lennosta. Niinpä yhdistelin vähän useampaa ohjetta ja lopputuloksena oli herkullinen omenapannacotta. Peruspannacottaohjeesta poiketen liiallista makeutta leikkaamaan osa kermasta korvattiin turkkilaisella jugurtilla.

Omenapannacotta (4-5 annosta)

2 liivatelehteä
2 dl kermaa
1 dl tuorepuristettua omenamehua
1 rkl sitruunamehua
1 dl sokeria
2 dl turkkilaista jugurttia
2 pientä omenaa
2 rkl voita
2 rkl sokeria
halutessa kanelia

 

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta kerma, omenamehu ja sokeri kattilassa. Purista liivatelehdistä vesi ja vispaa ne kermaseokseen. Lisää joukkoon jugurtti ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada seos annosmaljoihin ja siirrä kylmään jähmettymään. (Itselläni ei 3,5 tuntia riittänyt jähmettämään massaa, joten fiksua ehkä tehdä tämä vaihe valmiiksi jo edellisenä päivänä)

Kun kermaseos on jähmettynyt, leikkaa omena pieniksi lohkoiksi ja paista ne pehmeäksi voin ja sokerin kanssa paistinpannulla. Mausta halutessasi kanelilla. Lisää lämpimät omenalohkot pannacotan päälle ja tarjoile.

Meillä tämä määrä riitti 5 Iittalan Kartio-laseissa tarjottuun annokseen. Syöjiä oli neljä, joten yksi annos tuolla vielä kummittelee kaapissa, mutta tuskin kauaa!

 

Kyllä vaan hyvä ruoka ja innokas kotikokki on molemmat asioita jotka tekevät onnelliseksi. Tokihan itsekin olin tänäänkin mukana ruoan valmistuksessa, mutta kyllä se tuo Tommi meillä tosiaan on se pääkokki ja minä sitten vaan leikkaussalihoitajan tavoin avustan operaatiossa tohtorin ohjeiden ja käskyjen mukaan. Mukavaa yhdessäoloa siis tuo keittiöpuuhastelu ja samalla opin itsekin uusia asioita kokkailusta.

Sellainen sunnuntaipäivällinen siis meillä!