Käytin nyt lauantain iltavuorossa pienen hetken napatakseni taas vaihteeksi työvaatteista kuvia, kun päälle oli päätynyt parikin tämän syksyn suosikkiasiaa. Kirjoittelin rentouteen ja mukavuuteen pohjaavasta työpukeutumisestani edellisen kerran n. kuukausi sitten eikä asiaan toki ole tyylillisesti mitään muutosta tullut, mutta syksyn edetessä on pitänyt hieman pistää lämpimämpää päälle.

Työkaverini oli aamulla huolehtivainen ja soitti minulle ennen kuin ehdin lähteä töihin kertoakseen mistä käyttämäni freekuvaajan kamerakamat löytyisivät ja infotakseen, että minulla olisi edessä keikka jäähallille ja kehotti pukeutumaan riittävän lämpimästi. Tuli hyvä mieli tuollaisesta ajattelevaisuudesta. 🙂 Kaivelinkin sitten suosiolla kaapista toisen tämän syksyn suosikkineuleistani ja heitin laukkuun varulta vielä hupparin, kun en tiennyt kauanko hallikeikalla menisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeisen reilun kuukauden ajan päälläni on erityisen hyvin viihtynyt kaksi Elloksen alesta hankkimaani kasmirneuletta. Alen alessa olleista neuleista piti ottaa ne värit mitä sattui olemaan jäljellä, mutta onneksi molemmat sopivat loistavasti omaan värikarttaani. Näissä kuvissa neuleista toinen, vain 24 € loppupeleissä kustantanut viininpunainen versio, jonka harmaa sisarus on aiemmin nähty asukuvissa mm. TÄÄLLÄ. Harmaasta versiosta taisin pulittaa jopa melkein neljäkymppiä, mutta sanoisin, että kaksi unelmanpehmoista kashmirneuletta n. kuudellakympillä on silkkaa mahtavuutta!

Samaa neulemallia löytyy Ellokselta myös tämän syksyn uutuuksista viidessä eri värissä ja neuleen normaalihinta on satasen. Itselläni on ollut noita Elloksen kashmirneuleita jo useamman vuoden ajan ja ovat ohuesta (ja kashmiriksi edullisesta) materiaalistaan huolimatta kestäneet ilahduttavan hyvin. Kainalon tienoot toki nukkaavat aika helposti, mutta sitähän ne tuppaa tekemään korkeampilaatuisissakin yksilöissä. Kokonaisuutena olen joka tapauksessa ollut sitä mieltä, että nämä Elloksen edulliset kashmirtuotteet tarjoavat hyvää vastinetta hinnoilleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/neule-Ellos e-Basics/huivi-Boss Orange/pipo-Pieces/kengät-Merrel (saatu)

Toinen kuluvan syksyn pukeutumissuosikkeihin kuuluva asia on nuo Merrellin Gore Tex-vaelluskengät, jotka passaavat väriensä puolesta loistavasti neuleeni pariksi. Jalkani on sopivasti mallikappalekokoa, joten sain nuo kengät itselleni pr-toimistovierailun yhteydessä. Grassbow Sport -nimeä kantava malli on kepeä vaelluskenkä kenkä, joka hylkii vettä ja likaa. Pohjien iskuja vaimentavien tyynyjen ansiosta jalkineet tuntuivat törkeän mukavilta heti ensi sovituksella. Vaikka en lähtökohtaisesti mikään vaelluskenkäihminen olekaan, niin arvasin kyllä välittömästi, että nämä osoittautuisivat syksyn parhaiksi työkengiksi ja oikeassa olin. Pitävillä pohjilla uskaltaa kiipeillä ja kömpiä erilaisissa maastoissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukavuudestaan huolimatta mä en ihan helposti tämän tyyppisiä kenkiä jalkaani kiskoisi elleivät miellyttäisi myös silmääni. Nuo harmaat pohjat nyt on tuollaista perus ulkoilukenkäosastoa eivätkä mitenkään nätit, mutta kenkien pirtsakka väritys tekee niistä kelpoiset omaan vaativaan makuuni. Sama kenkä toisissa väreissään ei pääsisi jalkaani. Nämä pinkit kuitenkin menevät hienosti tämän hetkiseen lenkkari- ja sporttikenkämuotiin ja olen ilolla kipitellyt Merrelleissäni sekä töissä, että sporttiasujen kanssa. Veera & vaelluskengät.. didn’t see that coming!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Loppuun vielä pari kuvaa mun duunipäivän ulkoiluhabituksesta. Takki on viimekeväinen ns. pakko-ostos/alelöytö. Tarvitsin maaliskuussa Ylläkselle lähtiessä jonkun ulkoiluun sopivan takin, jonka alle mahtuisi myös jotain lämmintä, joten kiertelin kaikki lähistön kaupat paniikissa lähtöä edellisenä päivänä ja Anttilasta hanskaan tarttui tuo kolmekymppiä maksanut plussamallisto Double Beautyn kevyt parka. Takki on sittemmin osoittautunut varsin hyväksi ostokseksi, sillä se on palvellut hienosti kaikenlaisissa ulkokuvauksissa. Taas yksi osoitus siitä, että toisinaan hyviä löytöjä voi tehdä niistäkin kaupoista joihin ei ehkä ensimmäisenä tulisi mieleen vaateostoksille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Ulos siirtyessä lisäsin vielä lämmikettä kaulaan kashmirkaulaliinan muodossa. Tämäkin unelmanpehmeä neuleasia on hurjan hyvä alelöytö, sillä tilattiin noita äidin kanssa yhteensä neljä kappaletta keväällä Shopbopin loppualeista ja maksoivat yhteensä postikuluineen n. satasen. Kashmiria isoilla alepronsenteilla, enpä montaa ihanampaa asiaa näin syksyn viimassa keksi.

Varsinainen tyylibloggaaja tässä siis moi! Kaikki asun osat valittu puhtaasti mukavuus ja käytännöllisyys mielessä visuaalisuutta sen enempiä miettimättä. Mutta tällainen se totuus on useimpina päivinä.


Huh, mä olen ollut tällä viikolla ihan totaalisen poikki ja väsynyt. Siis olen oikeasti nukkunut sellaista 14-16 tuntia vuorokaudessa. Herännyt käymään jossain kuvauskeikalla ja reissulta palattuani suunnannut suoraan takaisin nukkumaan. Alkuviikosta pari päivää myös palelin ihan kuin horkassa ja sen kammottavan kylmän ja väsyneen olon vuoksi jäi tiistaina treenitkin väliin. Kuumetta ei kuitenkaan ole ollut enkä muutenkaan ole ollut mitenkään kipeä, mutta ehkäpä tämä selittyy taas noilla kilpparihommilla. Tiistain verikokeen mukaan nimittäin oli TSH kohonnut sitten edellisen tarkistuksen (josta on kyllä vähän turhan paljon aikaa) ja sen perusteella sitten lääkäri käskikin nostamaan tyroksiini-annosta. Täytyy toivoa, että korotettu annos purisi pikaisesti ja toisi hieman lisää virtaa, ettei nyt ihan menisi elämä ohi nukkuessa.

Paria kuvauskeikkaa ja labra-/lääkärikäyntejä lukuunottamatta tämä viikko onkin sitten mennyt ihan kotona oleillessa ja tosiaan melko sumussa. Nyt perjantaina kuitenkin kävin hieman harjoittamassa vähälle käytölle jääneitä sosiaalisia taitoja ja kaveerasin yhden illan aikana oikein urakalla. Ensin suuntasin syömään ystäväni Pauliinan kanssa, seuraavaksi käytiin Tommin kanssa hyvästelemässä yhteinen kaveri hänen läksiäiskemuissaan ja sieltä poistuttuani pyörähdin vielä loppuillasta päivittämässä kuulumiset viinilasillisen ääressä bestikseni Annin kanssa. Vaikuttaakohan se tyroksiiniannoksen nosto näinkin nopeasti, sillä kaksi päivää vasta isompaa annosta ja pärjäsin jo tämän perjantaipäivän ilman päikkäreitä ja jaksoin vielä tuollaisen useamman tunnin kaverirundinkin.

Viinilasillisten jälkeen tyrkkäsin Annille kameran käteen ja hän nappasi näyteikkunoiden loisteessa nämä kuvat illan asusta. Kuvissa parasta on ehdottomasti oikeassa reunassa näkyvä Myyrän heijastus. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pusero ja takki -Lindex/hame ja kengät -Your Face/laukku-COS, 2nd hand/kaulakoru-Pieces (saatu) 

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Lääkäri kertoi eilen myöskin kuulevansa sydämestäni pienen sivuäänen ja kilpirauhaseni vaikuttavan hieman suurentuneelta. Kummastakaan ei kuitenkaan tarvitsisi kuulema tässä vaiheessa huolestua. Yritän noudattaa tätä ohjetta. Sivuääni voi kuulema aiheuttaa ongelmia ehkä joskus sitten, ”kun sinä joskus vanha nainen”, kuten venäläinen, hieman heikosti suomea puhunut lääkärini asian ilmaisi. Mutta kyllä se hieman pisti miettimään, että pitäisikö asiaa kenties tutkia lisää.. hui. Kellään muulla kokemusta sivuäänistä sydämessä? Onko automaattisesti tutkittu lisää, vai ohitettu olankohautuksella?

Sydämestä mieleen tulikin sitten rakkaus. Tuon aiemmin mainitun väsymyksen lisäksi elämääni on viime aikoina leimannut kovasti rakkaus. Onhan se tuon murun kanssa ollut läsnä aina ja koko ajan, mutta nyt on taas joku sellainen järjettömän rakkaudenpuuskan aika. Vietetään todella paljon aikaa yhdessä ja minusta tuntuu, että Tommi tekee niin paljon ihania pieniä asioita, että mä ihan pakahdun niistä välittyvän rakkauden määrästä. Se huolehtii, että muistan ottaa lääkkeet, muistuttaa ottamaan eväät töihin, tallettaa joka päivä jonkun söpön eläinvauvavideon minulle näytettäväksi, silittää iltaisin ja pitää kädestä öisin, linkkaa eteensä osuneet artikkelit lempibändistäni, peittelee joka ilta, vaikka aikoisi vielä itse valvoa ja huolehtii sadoista pienistä asioista, jotka itse unohtaisin, mutta jotka vaikuttavat minun hyvinvointiini. Ehkä näin on ollut aina, mutta nytkö minä vasta olen viimeisen vuoden aikana ehtinyt kiinnittämään kaikkeen siihen huomion, kun elämästä on tullut monella tavalla kiirettömämpää?

Love is in the little things.

 

 


Paska laukkuhaasteilija tässä moi! Hyvä, kun potkitte tätä saamatonta otusta perseelle ja olette kyselleet laukkukuvien ja haasteen tilanteen perään niin blogissa kuin instassakin. Tilanne on se, että laukut ei todellakaan ois vielä loppu, mutta A) olen vaan ollut saamaton niiden raportoimisessa ja B) mulla on ollut todella paljon päiviä jolloin en ole oikeasti käyttänyt mitään muuta kuin kameralaukkua, joten haaste on alkanut tuntua vähän hölmöltä omalta osaltani.

Että joo, joka päiväksi riittäis eri laukku, mutta esittelisin sitten päivittäin jonkun veskan, jossa en ole oikeasti mitään kantanut. Eli vaikka mulla noita kasseja nyt tuntuu vieläkin riittävän vaikka pariksi-kolmeksi viikoksi, niin kyllä Mikko on mun mielestä tän haasteen oikea voittaja, vaikka sen laukut loppuisi huomenna, sillä hänellä on oikeasti ollut lähes joka päivä joku laukku oikeasti käytössä. (Iinalla homma loppui lokakuun alussa)

Itselleni nämä kuluneet viikot ovat tehokkaasti näyttäneet millaisille ja minkäkokoisille laukuille minulla on eniten käyttöä ja osoittaneet armottomasti millaiset veskat jäävät kerta toisensa jälkeen hyllyyn vaikka olisivat ulkonäöltään miten ihania. Monta todella kivaa laukkua jäi haasteen aikana vielä käyttämättä, mutta yritän saada joitakin arkistojen aarteita käyttöön lähiaikoina niin, että pääsevät blogissa esille. Jatkan siis laukkukokoelmani läpikäymistä vaikka virallisen haasteen suhteen nyt luovutankin.

Tässä vielä siis täysin sekalaisessa järjestyksessä käyttämiäni laukkuja menneiltä haasteviikoilta nro. 5, 6 ja 7. Tämän postauksen myötä kruunaan Private Blend -blogin Mikon haasteen voittajaksi!

asuperjantai-800x794

Lindexin pieni leo-clutch passasi kivasti mustan ja punaisen kanssa.

laukut postaukseen

Jep, pieniä mustia laukkuja ja ei varmaan saa selvää kaikista, mutta ei näitä nyt tähän yksitellenkään viitsi tiputella. Näitä clutcheja ja pieniä olkalaukkuja on ollut helppo yhdistellä melkeinpä mihin tahansa asuun päivinä jolloin ei ole tarvinnut kantaa läppäriä.

Ylhäältä oikealta: pikkuinen keinonahka olkalaukku-Monki (saatu), mokkanahkainen kirjekuorilaukku kirppikseltä, superlempparein niittiveska-Diesel

Alhaalla vasemmalta: pehmeä nahkaolkalaukku – Zara, pyöreä reunainen olkalaukku kirppikseltä (huomasin vasta kotona, että läpässä lukee Hermés 😀 Tarkoituksella en olisi feikkilaukkua hankkinut), keinonahkainen niitticlutch-Soaked in Luxury (saatu)

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.45.07

Jonain arkisena kahvila-toimisto-työpäivänä pakkasin läppärin ruskeaan nahkalaukkuun ja sen vaikutuksesta päälle päätyi muutakin ruskeaa. Olin kaukana mukavuusalueeltani tummassa denimissä ja ruskeassa. Laukku tosin on väristään huolimatta ihana. Mamman Italian tuliainen vuosien takaa tämäkin.

laukut postaukseen1

Päivän mittaiselle Helsingin pyörähdykselle pakkasin kamat punaiseen NYPD:n nahkakassiin, joka on muiden kaltaistensa ostoskassimaisten nahkalaukkujeni tavoin todella paljon käytössä. Taustalla näkyvät VANSin kangaslaukut sain ystävämyynneistä kantaakseni kaikki kengät kotiin.

Oikealla puolestaan Fashionstorelta jokunen vuosi sitten saamani simppeli Calvin Kleinin musta nahkalaukku kaverinaan äidiltä lainassa oleva Rimowan matkalaukku. Näiden kanssa matkasin parin viikon takaiselle blogityttöjen Junarose-risteilylle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Risteilyltä julkaisinkin jo tämän asukuvan, jossa laukun paikkaa piteli farkkua ja nahkaa yhdistävä Dieselin clutch, jonka hankin toissa talvena Stockan joulunjälkeisitä aleista IInan kannustamana. Kaikki omistamani Dieselin laukut ovat osoittautuneet aina loistaviksi hankinnoiksi ja päässeet todella ahkeraan käyttöön.

laukut postaukseen2

Äidin vanha käärmeennahkainen vintagelaukku ei istu tyyliini, mutta pääsi yhtenä kotipäivänä rahapussin kantovälineeksi käydessäni kaupassa. Olen tainnut napata laukun kotikotoani alunperin joitakin teemabileitä varten. Oranssi pytoninnahkainen clutch on tämänvuotinen nimipäivälahja äidiltä.

Punaoranssi Rils’in clutch puolestaan ns. pakko-ostos jokunen vuosi sitten suunnatessani suoraan Bulgarian Sunny beachillä vietetyltä rantalomalta Olympuksen PEN-lanseerauskemuihin Wieniin. Koska käänne tuli yllätyksenä ja sinne siirryttiin kulkematta lähtöruudun kautta, oli mun hankittava muutamassa tunnissa Helsingistä juhlaillallisille passelit kuteet ja asusteet, matkalaukun ollessa täynnä paskaisia rantaleninkejä. Mutta vaikka olikin kiireessä tehty pakkohankinta, niin laukku oli onnistunut ostos ja on päässyt käyttöön muutenkin.

Mitään mekkokemuja ei tähän viime viikoille ole osunut, mutta kanniskelin sitten joku päivä avaimet, puhelimen ja pankkikortin töihin tuossa Minna Parikan Ginger-laukussa, joka on aiemmin nähty kirsikkamekkoni kaverina. Laukku on tosiaan 10 € kirppislöytö Kaivarin Kanuunasta.

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.46.12

Läppäriä tuli jonnekin työntekopaikkaan kanniskeltua myös tässä viime vuoden Muotikirppikseltä ostamassani Marc O’Polon kiiltäväpintaisessa canvaslaukussa. Tämä on usein mun sadepäivien laukkuvalinta, kun en tahdo kastella nahkalaukkujani.

Näyttökuva 2014-10-21 kello 19.46.21

Vansit leosliparit (saatu) saivat yhtenä syksyisenä päivänä kaverikseen krokotiilinnahkaisen olkalaukun, joka kuten lähes kaikki muutkin matelijalaukkuni, on peräisin alkujaan äidin kokoelmista.

Näiden vajaan parinkymmen laukun myötä siis kruunaan Mikon haasteemme voittajaksi ja jatkan laukkujeni tsuumailua sillä silmällä mitkä joutavat kirpparille. Saattaahan tuolta jokunen ylimääräinen kassi löytyä.. 😀