07.03.2015 Rakastuin mä ahteriin!

Nää kuvat on nyt hieman toistoa, sillä sama asu nähtiin nahkarotsin kera jo pari päivää sitten, mutta kun nää mun sydämen, vai sanoisinko hanurin, hurmanneet farkut nyt vaan ansaitsevat tulla hehkutetuksi ihan yksinään.

Kirjoittelinkin jo bloggaajaviikonloppumme vierailusta Farkkukauppa Inchiin ja kerroin miten mimmit kiskaisivat hyllystä mulle kertalaakista täydellisen passelit denimit. Ja minä kun olin ihan varma, että kaltaiselleni plussapallolle ei tuollaisessa kaupassa todellakaan olisi kokoja. Olin väärässä. Ensimmäinen sovituskoppiin mulle tuupattu housupari oli heti oikeata kokoa ja hurmasi mukavuudellaan.

Tuon omaan silmääni kovin sinisen värin kanssa aluksi vähän epäröin, mutta muiden kannustamana päätin sitten toivottaa ripauksen itselleni hieman vierasta väriä kaappiini. Ja onneksi sen tein, sillä asiassa kävi juuri niin kuin arvelinkin, farkut on päällä niin unelman tuntoiset, että haluaisin pitää niitä koko ajan ja olen jo ihan täysin unohtanut sen, että pöksyjen väri aluksi jotenkin vierastutti.

Mutta nyt, mä olen farkkujen lisäksi rakastunut myös omaan persukseeni! En muista aikoihin nähneeni farkuja jotka imartelisivat omaa ahteriani näin hyvin. Taskujen sijoittelulla ja tikkauksilla on todellakin merkitystä ja samoista pakaroista saa hyvinkin eri näköisen taskuja muuttelemalla.

Kuten jo tikkauksistakin tunnistaa, niin kyseessä on siis Levikset. Malli 710 Innovation Super Skinny. En ollut uskaltanut enää vuosiin haaveilla mistään tällaisista peristeisistä farkkumerkeistä, vaan olen hankkinut omat farmarihousuni mm. Lindexin läskiosastolta ja henkkamaukan mamma-valikoimasta, sillä farkkukaupat ovat kysellessä myyneet ei oota kaikkien itseä kiinnostavien merkkien ja mallien kohdalla. Se on ollut se tuumakoko 31 useassa paikassa se raja sille mitä sisäänostetaan vaikka olemassa olisi isompiakin kokoja.

Kai ne kauppiaat ajattelee, ettei me läskit mitään farkkuja kaivata. Mutta kyllä mä vaan kaipaan! En mä halua elää 24/7 leggingseissä vaikka myönnän niin jokunen vuosi sitten ehkä tehneenikin. Nämä Super Skinnyt kyllä ovat mukavuudeltaan jotakuinkin legginssien luokkaa, mutta toisin kuin leggareissa, näissä farkuissä kehtaa esitellä takamustaankin.

Super Skinnyissä on kaltaiselleni omenavartalolle sopiva riittävän korkea vyötäro ja koska vyötärönauhakin joustaa, ei se poraudu niin häiritsevästi vatsamakkaroiden väliin kuin ns. jäykempi denim. Näissä pöksyissä elastaania näyttäis lapun mukaan olevan 4%.

Inch-postauksen kommenttiboksissa jo kyseltiinkin, että onko farkut löystyneet käytössä minkä verran, niin vasta nyt viikon käyttökokemuksella ei ainakaan ole housut tuntuneet muuttuneen oikeastaan lainkaan. En kuitenkaan tiedä voiko näin lyhyellä käytöllä vielä antaa kovinkaan luotettavaa analyysiä, mutta eivät siis ainakaan ihan muutamalla käyttökerralla kyllä venähdä ja lörpähdä.

Mitä kokoihin tulee, niin näissä on aika imarteleva kokopolitiikka, sillä itselleni mahtui tuumakoko 32", kun olen useimmiten kuitenkin tuumakokoa 34". Olisin saattanut pystyä pakottamaan päälleni yhtä kokoa pienemmät, mutta se olisi sitten ollut jo sitä inhoamaani vyötärönauhan läskien väliin hirttämistä. Nyt tämän 32" koon kanssa muffin top -ilmiö on sellaista tasoa, että sen voi vielä halutessaan tasoittaa kevyesti slimmaavalla alustopilla joita käytän ahkerasti.

Farkut melkein kiljuivat kaverikseen raikasta valkoista neuletta, joten Gina Tricot:sta lähti tällä viikolla matkaan tuollainen takaa kivasti aukeava pusero. Ostin tällä kertaa ihan tietoisesti edullista akryyliä ja polyesteriä, sillä en halunnut pistää tähän hetkelliseen vaatehimotukseen paljoa rahaa. Minulla ja valkoisilla vaatteilla kun on hieman konstikas suhde. Tuon saman valkokauhun vuoksi en ole vielä uskaltanut ulkoiluttaa farkkujen kanssa yhtä aikaa ostamiani Converseja. Kadut näyttävät vielä aivan liian rapaisilta. Tajusinkin, että tuo valkosten vaatteiden kanssa läsnä oleva sotkemisen pelko se on varmaan ollut se syy miksi en ole valkoisia tennareita aiemmin omistanut. Katsotaan nyt miten mun ja conssien yhteiselo lähtee käyntiin. Ne ois kyllä ihan match made in heaven noiden farkkujen kanssa.

Ja nämä uudet rakkauden kohteeni on siis valittu Inchin minulle antamalla lahjakortilla. Eli saadut, mutta itse heidän tuotevalikoimastaan vapaasti valitut. Ja omalla rahalla on aikomuksissa hankkia samoja pöksyjä sitten muissakin väreissä, jos vaan kokoja jostain löytyy. Tähän saakka kokeilemani kaupat (tuota Inchiä siis lukuunottamatta) niin netissä kuin kivijaloissakin ovat tarjonneet Super Skinnyä vain kokoon 30" saakka. Mutta luotan siihen, että ainakin Inchistä löytyy sitten ainakin syksyksi mustat samanmoiset minunkin koossa.

Koska mä olen urpo ja ilmeisesti tykkään nolata itteeni, niin laitetaas tässä vielä loppuun mun kaikilla tavoin päätön video, jolla koitan osoittaa farkkujen mukavuutta ja istuvuutta. 😀