27.05.2015

Posted at 13:23h in Yleinen by
0 Likes

Pari käytännön juttua tähän väliin. Ensiksikin kommentoinnista. Jos joku on ihmetellyt, että miksi ei kommentit mene läpi tai en kommentteihin vastaile, niin minä pölhö puolestaan tässä pari viikkoa ihmettelin miksei kukaan kommentoi. Nyt vasta havaitsin, että spämmifiltteri olikin jossain tuossa puolen kuun vaiheilla alkanut nakella oikeastaan ihan kaiken roskakoriin. Ja koska siellä roskakorissa oli n. 4000 ihan oikeaa spämmiä, niin oikeat kommentit ihan kirjaimellisesti hukkuivat sinne sekaan. Nyt kun ongelma on paikallistettu, niin ongin parhaan kykyni mukaan uusimpien postauksien kommentit hyvksyttäviksi ja vastailinkin parhaani mukaan. Voi kuitenkin olla, että joitakin kommentteja on mennyt ohi ja taivaan tuuliin, kun deletoin kaiken turhan kakan.

Älkää siis missään nimessä lopettako tyystin kommentointia, mä tutkailen nyt tuota kommenttifiltteröintiä ja teen parhaani, että homma saadaan pian taas skulaamaan. Siihen saakka käyn postauksien roskakommenttikansiot päivittäin läpi ja manuaalisesti hyväksyn teidän kommenttinne. Eli jos ei kommentti heti näy, niin se odottaa mun hyväksyntää. Pahoitteluni tästä hässäkästä. Sitä ehti vuosien portaalielämän aikana tottua siihen, että joku datavelho hoiti kaikki ongelmat puolestani, joten on nyt vähän opettelua näiden wordpressin asetusten ja lisäosien kanssa. 😀

Toinen infoluontoinen asia on se, että Blogilistahan lopettaa toimintansa ihan muutaman päivän kuluttua, joten muistuttelisin missä muissa kanavissa blogiani voi seurata.

Bloglovin on hyvä paikka useampien blogien seurantaan. Kaikki uudet postaukset päivittyvät sinne automaattisesti.

Linkit postauksiin löydät myös blogin FB-sivulta.

Lisäsin blogini juuri äsken myös juuri löytämääni kotimaiseen Blogipolku -palveluun.

Instagramissa (@vieruska) häröilen aktiivisesti etenkin silloin kun en syystä tai toisesta ehdi bloggaamaan.

 

Viimeisenä tiedostusasiana vielä kerrottakoon, että maanantaina ollut valokuvaajan ammattitutkinnon viimeinen näyttökoe, jota täälläkin ehdin stressaamaan, meni läpi! Mä oon nyt sit vissiin ihan oikeasti valokuvaaja enkä mikään valekuvaaja. 😀


26.05.2015

Posted at 15:58h in Yleinen by
0 Likes

Koska tänään vietetään Sydänliiton masinoimaa huulipunavallankumousta, on oiva hetki julkaista nämä luonnoksissa jo viikonlopusta saakka pyörineet kuvat. Huulipunavallankumouksen ideaa kuvaillaan tapahtuman FB-sivulla seuraavasti: "Huulipunavallankumoukseen osallistumalla osoitat, että naisten sydänterveys on lähellä sydäntäsi. Punainen kannustaa ja innostaa naisia pitämään huolta hyvinvoinnistaan pienillä teoilla. Uskomme, että onnistumiset saavat lisäpotkua rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Mikäpä muu olisi siihen parempi onnenamuletti kuin rohkeasti punaiset huulet?"

Niin pieni asia kuin huulille sipaistava väri, onko sillä todella vaikutusta rohkeuteen ja itsevarmuuteen? Omalla kohdalla täytyy sanoa, että omalla tavallaan kyllä, käytän huulipunaa luomaan itselleni huolitellumman olon etenkin sellaisina hetkinä kun ehostautuminen on ehkä muuten vähän retuperällä. Kasvoilla näkyvä väsymys ja nuutuneisuus kaikkoavat ainakin piirun verran, kun huulille kiskaisee räväkän sävyn.

 

Itselleni huulipunista on tullut erityisen tärkeitä sen jälkeen, kun suosiolla luovuin kaikesta silmämeikin käytöstä työpäivinä. Väsyin siis siihen, että olipa silmämaalit mitä hyvänsä veden, loskan ja paskan kestävää, niin hetken kuvaamisen jälkeen peilistä kurkisti panda. Niinpä työmeikkini koostuu nykyään meikkipohjasta, poskipunasta, kulmien meikkamisesta ja hyvin usein huulipunasta.

Sain Lumenelta kokeiluun Wild Rose -huulipunasarjan (ne tutut sinihylsyiset punat) uudet kesäsävyt ja sain ilokseni todeta, että kaikki kuusi sävyä ovat itselleni käyttökelpoisia. Näitä voi siis ripotella käsilaukkuihin, jotta aina on kädenulottuvilla edes joku hätäpuna.

Ehkä tuo sävy 50 Horsmien meri tuntuu hieman barbipinkiltä omaan makuun, mutta en silti tyrmää täysin. Pinkin sävyistä suosikkini on on puolestaan tuo alarivin keskellä näkyvä 51 Syklaamiaika, joka on makuuni riittävän tumma pinkki. Kyseinen puna onkin jo ehtinyt huulille useampana päivänä.

 vasemmalta alkaen: 54 Kukkia niityllä, 53 Nuput aukeavat, 55 Tulen loimussa, 50 Horsmien meri, 51 Syklaamiaika ja 52 Kukkien tuoksua

Oranssin sävyjä minulla tulee käytettyä huomattavasti harvemmin kuin pinkkejä tai rehellisen punaisia, vaikkakin nyt kun noita kuvia katsoo, niin noissa ylärivin kuvissa näytän ehkä kokonaisuutena paremman väriseltä kuin pinkkien punien kanssa. Jännä miten pieni asia vaikuttaa visuaalisesti ihan koko kasvojen sävyyn. Noissa kuvissa joissa punat on huulilla, on noista oranssin sävyistä hankala oikein nähdä kummoisiakaan eroja, mutta yllä oleva "sävykartta" ehkä hieman selventää. Näistä suosikkini on ehdottomasti 53 Nuput aukeavat, kun taas lämpimämpi sävy 55 Tulen loimussa tuntuu kaikista vieraimmalta.

Mitä näiden Wild Rose -punien koostumukseen tulee, niin ainakin omasta mielestäni punat ovat todella keveitä ja levittyvät helposti. Normi arjessa en jaksa käyttää huultenrajauskynää (oikean sävyinen on aina just hukassa) enkä sen kummemmin myöskään pohjusta huulia, vaan vetelen punat paikoilleen suoraan puikosta ja lisään tarvittaessa päivän mittaan.

Omaan makuuni Wild Rose -punat on sen verran ohuita, että kunnon lopputuloksen saamiseksi väriä on hyvä laittaa pari kerrosta. Mitään syömisen tai pussailun kestäviä nämä eivät ole, mutta ilman kummempaa huulin kohdistuvaa toimintaa pysyvät paikoillaan varsin hyvin. Itse en kyllä sellaisista superextralonglastinkaikensekestää -huulipunista oikein tykkääkään, niistä tulee liiaksi sellainen olo, että aine imeytyy jonnekin syvempiin ihokerroksiin saakka ja poistamiseen tarvitaan tärpättiäkin järeämpiä aineita.

Kaivelin tässä käsilaukkuani ja tsekkasin mikä puna tänään tarttui matkaan. Tämä tiistai on sävyä Kukkien tuoksua, taidankin heti sipaista sitä huuliini! -Postauksen tuotteet saatu testattavaksi Lumenelta-


24.05.2015

Posted at 15:58h in Yleinen by
0 Likes

Ihana, ihana, ihana viikonloppu osaksi takana ja onneksi vielä hetken aikaa meneillään. Pitkästä aikaa pystyin tekemään ihan mitä itse tahdon ja mieleen juolahtaa ilman, että kalenterissa olisi kummitellut jotakin päivätyöstä vapaille päiville ymppäämiäni omia töitä. Vapaat lähti heti rennosti käyntiin, kun työkaveri tuli perjantaina työpäivän päätteeksi kysymään, että "tuutko juomaan meille olutta. Tai jos et juo olutta, niin skumppaakin on?". Ehkä otin, ehkä en.

Eilen mahtavuusviikonloppu jatkui Helsingissä, jonne saavuin sillä ajatuksella, että tänään sunnuntaina näen pitkästä aikaa Iinaa ja Nöppis-vauvaa. Käytin kuitenkin tilanteen hyväkseni ja varasin itselleni hotellihuoneen ja tulin kaupunkiin jo eilen ja vietin ihan vaan aikaa itsekseni ja nautin hotellielämästä. Iltapäivä kului mukavasti mm. Siivouspäivän puistokirppiksellä kierrellen.

Aamulla sitten saatiin vanha blogimimmiporukka kasaan, kun Iina, Jonna ja Salla saapuivat mun hotellille aamiaistreffien merkeissä. Enpä edes muista koska ollaan viimeksi oltu tuolla remmillä kokonaan koolla, joten kiva että saatiin tällaiset treffit aikaiseksi.

Sokos Hotelli Aleksanterin valoisat ja värikkäät aulatilat kannustivat vielä syömisen jälkeen asukuvailuun, joten sain Iinan avulla yhden eilisistä kirppislöydöistä heti ikuistettua osana asuani.

housut-S.T.I./pusero-Kaiio, Sokos/laukku-H&M/kengät-Bianco, 2nd hand/kaulakoru-Greenika /rannekoru-Syster P (saatu)/korvikset-Kalevala

Minähän kerroin ostaneeni nuo S.TI.n housut ennenkaikkea työkäyttöön. No, voin kertoo, että ovat olleet jalassa siitä lähtien niin töissä kuin vapaallakin. Ja samoilla mukavuuspöksyillä oli siis  luonnollista lähteä parin päivän reissullekin. Lähdin matkaan kenkien puolestakin hieman enempi mukavuus edellä valituilla tossuilla, mutta aamulla piti saada jalkaan eiliseltä kirppikseltä löytämäni kauniit sandaalit. Nahkaiset Biancon kiilakorkosandaalit olivat niin sisä- kuin ulkopohjiensa kunnon perusteella olleet hyvin vähällä käytöllä, joten 10 € näistä kesäkaunottarista oli todella pieni summa. Hotellin sisätiloja pidemmälle en kengillä tänään vielä sateen vuoksi viitsinyt lähteä, mutta kai se kesä sieltä oikeasti kohta tulee.

Mä olin vielä muutama vuosi sitten 99% hopeakorujen käyttäjä ja kullan sävy tuntui itselle ihan vieraalta. Nyt onkin sitten selkeästi kelkka kääntynyt. Luulen, että yksi suurin syy asiaan on hiusten sävyn muuttuminen pikku hiljaa pehmeämmäksi ja lämpimämmäksi. Nykyiseen melko luonnollisen hiusvärini myötä huomaan tykästyväni pehmeämpiin ja lämpimämpiin sävyihin kuin tukkani ollessa tummimmillan.

Tänään Tallinnasta ostamani Greenikan kaulakoru sai kaverikseen Kalevalan melko huomaamattomat Jive-korvakorut ja muutama viikko sitten saamani ruotsalaisen Syster P -nimisen korumerkin hennon sulkakoristeisen rannerenkaan. Valitsin itse asiassa tuon rannerenkaan ihan sillä ajatuksella, että mietin sen olevan kiva kaveri tuolle kaulariipukselle ja olin ihan oikeassa.

Jottei kullankimalluksesta varmasti olisi pula, nappasin käteeni vielä H&M:ltä kympillä löytyneen paperinarusta tehdyn pikkulaukun. 

Tämä loistava vapaa viikonloppu jatkuu edelleen täällä Iinan ja Nöppis-vauvan seurassa ja illalla siirryn vielä hyvästelemään Jonnan luokse hyvästelemään hänen asuntonsa ja viettämään viimeisen yön siinä osoitteessa. Samassa kämpässä olen ehtinyt viettää huikeita hetkiä niin Jonnan  kuin siellä välillä asuneen Iinankin kanssa ja kyseinen katu ehti viime vuosien aikana muodostua itselleni ns. Helsingin kotikaduksi, joten ilmassa on pientä haikeutta.

Aamulla sitten bussin nokka kohti Tamperetta ja edessä on vihdoin se jo muutaman viikon ajan stressaamani ammattitutkinnon loppunäyttö. Wish me luck! PS. Huolimatta ootsikon aiheuttamista mielleyhtymistä, Israelin Golden Boy ei kuulunut omiin suosikkeihini. 😀 Omat lempparini olivat Viron Goodbye to Yesterday ja Belgian Rhytm Inside.