Huhhuh, olipas melkoisen hikistä puserrusta tänään aamupäivä. Mun oli alunperin tarkoitus ehtiä kahdeltatoista lähtevään Helsingin bussiin, mutta ei mennyt hommat ihan sillä aikataululla kuin ennustin. Herättyäni eka homma oli kirjoittaa loppuun yksi kouluessee. Fiksu olis tietty kirjoittanut sen kuntoon jo eilen illalla, mutta loppui vaan veto ja motivaatio kesken. Kello raksutti hurjaa vauhtia ja matkalaukku odotti vielä pakkaamistaan, joten teksti lähti palautukseen ilman oikolukemista. Saattaa opettajan punakynä vähän viuhua.

Esseen palautuksen jälkeen juoksin tuhatta ja sataa kaupungille hakeman pari reissussa tarvittavaa juttua ja sitten takas kotiin pakkaamaan matkalaukkua. Kuvittelin nakkelevani kamat kassiin näppärästi alle puolessa tunnissa, mutta sitten oli hukassa just se mekko jonka halusin mukaan ja riittävän pieniä pesuainetörppöjä ei meinannut löytyä jne jne. Vilkaisin kelloa ja tajusin, että homma menee ihan reisille jos yritän ehtiä suunnittelemaani bussiin. Vedin sitten henkeä, tsekkasin seuraavan bussin ja ilmoitin päivitin aikatauluni illan tapaamista koskien. 

Sitten saatoinkin tarkastella matkalaukun vierelle kasaan nakkelemiani kamppeita vähän kriittisemmällä silmällä ja ehdin pakkaamaan suht järkevän setin Rimowan sisuksiin. Matkapuvuston keräsin tuon kuvissa näkyvän mansikkarahkan värisen neuletakin ympärille, niin että kaikki passaa yhteen sen kanssa. Lennetään siis huomenna Tommin kanssa muutamaksi päiväksi Kööpenhaminaan lomailemaan. Tää on nyt se reissu, jonka paketoin jouluna lahjapakettiin palapelin muodossa.

Mitään suurempia suunnitelmia ei ole tehty lempibändini Amorphiksen lauantaista keikkaa ja miehelle tärkeitä panimoravintola piipahduksia lukuunottamatta. Otetaan rennosti ja katsotaan mihin tie vie. 

mekko-Benetton/neuletakki-Pieces/silmälasit-Dolce&Gabbana (saatu)

Mun viehtymys hattaraiseen vaaleanpunaiseen syttyi jo viime vuonna ja tuntuu vaan kiihtyvän. Tuo Vero Modasta löytynyt Piecesin edullinen (24,95 €) neuletakki oli pituudeltaan ja väriltään niin täydellinen, että päädyin joustamaan akryylinvastaisista periaatteistani. Lohdutuksekseni puoleksi akryyliä olevassa neuleessa on seassa huikeat 15% villaa. Katsotaan nyt miten tuon kanssa käy. Meneekö hermo sähköisyyteen? Minkä näköisenä neule tulee pesusta jne? Jos ostos osoittautuu katastrofiksi, niin osaapahan taas varmaan pidemmän aikaa pysytellä erossa vastaavista. 

Nyt mä köröttelen bussissa kohti Helsinkiä. Siellä on luvassa illaksi vähän töitä, mut sit mä vaihdan lomamoodiin. Muru tulee illalla perästä ja aloitetaan lomailu yöpymällä tutuksi käyneessä Hotelli Helkassa ennen huomista lentoa. 

Mulla on iPad mukana, joten jotakin pikaisia reissuterkkuja saatan viikonlopun aikana tönne heitellä, vaikkakin tää blogialusta toimii tällä

vehkeellä todella kökösti. Siitä tuokin typerä ylimääräinen riviväli johtuu. Jos yritän poistaa sen, häviää myös yksi kuva. En siis välttämättä pitkiä runoile, mutta Köpis-kuvia varmasti luvassa.

 


-Postauksen tuotteet saatu Olympukselta-

Kirjoittelin jokin aika sitten kauniista Olympuksen uuden Leather Collectionin kameralaukusta, joka hurmasi minut sekä ulkonäöllään, että tilavuudellaan. Sittemmin on myyntiin saapunut myös astetta juhlavampi veska, nimittäin nämä Style Collectionin metallinhohtoiset pikku clutchit ja niihin sopivat hihnat, jotka voi siis kiinnittää joko kameraan tai laukkuun.

Tämä kaunis nahkainen clutch oli livenä hieman pienempi mitä odotin, ja ensinäkemältä olinkin hieman skeptinen, että noinkohan sinne mahtaa mitään sopia. Mutta kaipa siellä on tarkkaan mittailtu PENejä ja objektiiveja, sillä tämäkin laukku veska nielee sisäänsä enemmän kuin ulkomuoto antaa ymmärtää. Ihan samoin minut yllätti myös aiemmin saamani olkalaukku.

Testasin aluksi varovaisesti seuraavalla setillä: PEN E-PL7, jossa kiinni 9 mm fisheye body cap lens, 45 mm 1.8, pikku salama, iPhone5, huulipuna ja pankkikortti. Mahtui mainiosti ja tällä lastilla laukku myös säilytti nätisti muotonsa ja mahtui kiinni ilman ongelmia. (kuva alla) Itselleni tuo pikku fisulinssi onkin usein valinta kemuihin lähtiessä. Sillä on kiva kuvata salaman kanssa baarien ja juhlatilojen hämärissä käyttäen pitkää valotusaikaa. (Esimerkkejä tuollaisista kemukuvista vaikka tässä.) Sillä kameran mukana tulleella 14-42 kittilinssillä mä en kuvaa oikeastaan ikinä missään, vaikkakin sen kanssa kamera tuohonkin laukkuun hyvin mahtuisi. 

Sovittelin kameraa laukun pohjalle eri asennoissa ja totesin, että PENin saa laitettua clutchiin monella tavoin. Fisun tai pannukakku linssien kanssa kamera mahtuu tuolla aiemmassa kuvassa näkyvään tapaan, niin että kameran "naama" osoittaa eteenpäin. Jos kamerassa on kiinni pidempi objektiivi, vaikkapa 25 tai 45 mm, voi kameran laittaa laukun pohjalle "selälleen". Se ehkä ihan hieman ns. venyttää laukun alaosaa, mutta jos ei muuten pakkaa clutchia kovin täyteen, pysyy laukku edelleen kauniin muotoisena.

Suurin määrä kuvauskamaa mitä sain tähän pieneen juhlalaukkuun ilman väkivaltaa ja ylilastausta sommiteltua, on tämä yllä ja alla olevissa kuvissa näkyvä setti. PEN E-PL7, joss kiinni edelleen 9 mm body cap lens, pikku salama, 45mm ja 12 mm linssit, iPhone5, huulipuna ja pankkikortti. Eiköhän noilla luulisi jo monenmoisissa kemuissa pärjäävän. Avainnippuni ei tosin tuonne enää kyllä mahtuisi, vaan pitäisi ottaa mukaan vain yksittäinen avain, jonka kyllä saa sujautettua laukun pieneen sisätaskuun.

Alla olevista kuvista näkee vielä minkä kokoiselta laukku näyttää olalla ja kädessä. Siro, tyylikäs ja yksinkertainen, eli varsin passeli vähän hienompaankin tilaisuuteen. Värivaihtoehdot on tässäkin postauksessa näkyvät Be My Rockstar, eli hopea ja Holy Goldie, eli kulta. Ensin mainitussa pehmoinen vuorikangas on vaaleanpunainen jälkimmäisessä tummansininen.

Melko nättei kassei, ettenkö sanoisi! Ei tavii enää jättää kameraa kotiin sen takia, ettei kamera tai laukku passaisi juhlamekkoon.

PS. Multa kysyttiin Olympus PEN Generation -FB-ryhmässä laukun "virallista tölkkijuomatilavuutta". Se on testini mukaan yksi 0,33 tölkki, mutta silloin on kameran oltava kädessä. 😀


Karvaliivi puettuna nahkarotsin päälle  oli vähän turhan muhkea setti mun makuuni ja vei miehenkin ajatukset Rölli -elokuvaan, mutta tämä eilisen päivän asu saikin mut sit jo tykästymään tohon pörrökasaan melkoisesti lisää. Jätin liivin vaihtoehtoisesti rotsin alle ja ilmehän muuttui ihan täysin. Vielä hieman korkoa jalkaan, niin kokonaisuudesta tuli huomattavasti eka kokeilua keveämpi ja naisellisempi.

Karvareuhkakin hieman rauhoittui, kun pohjana oli pelkkää mustaa. Parhaalta liivi mielestäni kuitenkin näyttää ihan vain rotsin alta kurkistaessaan. Sillä tavalla liivi taitaa päästäkin nyt kevättalven aikana käyttöön useamminkin, sillä sen ansiosta nahkarotsia ei tarvitse pantata naulakossa odottamassa kevättä. 

Toi mun sotkunutturakin tuntuu passaavan karvahässäkän kanssa yhteen paremmin kuin hyvin. 

housut-HM Mama/neule-La Redoute, Ellos/nahkarotsi ja karvaliivi-Junarose (saatu)

Tämän asun myötä löysin sisältäni melkoisesti lisää lämpimiä tunteita tuota aluksi epäilyksiä aiheuttanutta "ryijyä" kohtaan. Hetken jo ehdin miettiä voisinko lähteä viikonlpun Köpis-reissullekin liivi & rotsi -yhdistelmällä, mutta taitaa silti olla monikäyttöisempää ja järkevämpää kiskoa päälle ihan perus villakangastakki.